Naiset, jos teille tulisi ero niin paiskoisitteko miehen tavarat ikkunasta pitkin katuja?

Kyllä, jos itse ei viitsisi rättejään pakata. En minä alkaisi odotella, koska joku umpilaiska lötjäke rojunsa rehaisi muualle.

En tietenkään. Jos meille tulisi ero niin kyllä osaisimme hoitaa sen niin, että voisimme tulevaisuudessakin olla ystäviä. Ei aikuisten ihmisten ole mitään syytä lähteä suhteesta ovet paukkuen. Parempi puida asia yhdessä niin, ettei kummallekaan jää mitää hampaankoloon tai jotain avoimeksi. Parisuhde vaatii molempien osapuolten sitoutumisen ja jos se puuttuu eikä ole korjattavissa, yleensä on parempi erota - toki on tekijöitä joiden johdosta epätäydellilstä suhdetta voi ylläpitää, mutta sekin vaatii molempien ymmärryksen asiasta.

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään. Jos meille tulisi ero niin kyllä osaisimme hoitaa sen niin, että voisimme tulevaisuudessakin olla ystäviä. Ei aikuisten ihmisten ole mitään syytä lähteä suhteesta ovet paukkuen. Parempi puida asia yhdessä niin, ettei kummallekaan jää mitää hampaankoloon tai jotain avoimeksi. Parisuhde vaatii molempien osapuolten sitoutumisen ja jos se puuttuu eikä ole korjattavissa, yleensä on parempi erota - toki on tekijöitä joiden johdosta epätäydellilstä suhdetta voi ylläpitää, mutta sekin vaatii molempien ymmärryksen asiasta.

Näin minäkin luulin, kunnes tiesin paremmin. Mutta siinä pikkuvauva-ajan hormonihuuruissa kun tuli aukoton todiste miehen seksisuhteesta, kun olin kuvitellut miehen olevan uskollinen tuli oltua... "tulisempi" kuin normaalioloissa olisin ikinä kuvitellutkaan.

Emme loppujenlopuksi eronneet. 

Ei ole ollut tarvetta, mutta n. 20 vuotta sitten olen kerran koiran kanssa lenkillä ollessani katsonut, kun oman rapun kuudennesta kerroksesta n. 25 v. nainen lennätti takapihalle alas hankeen putkikassia, takkia, stereot ja sänkyvaatteetkin ja viimeiseksi vielä partavesi ym. kosmetiikka. Oli ne sieltä aamulla hävinneet. Stereot oli roskiksessa, painovoima teki tehtävänsä.

Seuraalla viikolla näkyi lentäneen hankeen vielä kukkapuskakin. Lapsia heillä ei tiettävästi ollut.

(Nimi vaihtui tyttönimeen rappukäytävässä noin puolen vuoden päästä.  Vuoden päästä siitä rouvalle muutti uusi mies, kreikkalainen. Ei ainakaan minun sinkkuasumisaikani lentäneet hänen tavaransa partsilta. Viimeksi kun kävin talossa (entinen naapurini on myös ystäväni, asuu siellä), oven sukunimi oli kreikkalainen. Heillä on n. 10 v. poika.)

Voisin veikata, että toimisin jotakuinkin noin, jos ukko pettäisi. Olen suorasanaisesti ilmoittanut jo alussa, että " anteeksianto ei ole mun vahva lajini, jos sellaisia asioita paljastuu tai mua kusetetaan. Mulla on sellainen keksintö, kuin itsekunnioitus, enkä ala kenessäkään roikkumaan, eikä sen varaan kannata laskea, että mä sietäisin sellaista yhtään tai antaisin anteeksi. Mulle on turha tulla lässyttämään mistään vahingosta tai muuta paskaa. Mä pärjään yksinkin. Mutta itsehillintää en voi vannoa siinä tilanteessa omaavani. Kun rakastan, rakastan satasella, ja kun on oikeasti aihetta vihaan, raivari on 110 % tulivuoren sisällä ja raivarin aiheuttajan oma moka katsottaneen lieventäväksi asianhaaraksi. Ne on ne sun romut vauhdilla putkikassissa ja löytyy rappukäytävästä, paitsi jos sitä ennen olen vähän tuunannut niitä. Että näin on kivet ja männynkävyt, muista se, eikä tästä tarvinne enää keskustella".

Ei ole ollut onneksi tarvetta. Naimisissa 17 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään. Tosin voisin tehdä jotain muuta mahtavaa  pikkujäynää: mies todennäköisemmin jäisi tähän taloon ja itse joutuisin muuttamaan. Voisin "unohtaa" pussillisen katkarapuja vaatekomeroon, paskantaa vessanpytyn vesisäiliöön tai jotain muuten vai kiusaa. 

Mutta ei, en heittelisi tavaroita ympäri pihoja.

Minä olen jo vaihtanut verhotangon sellaiseksi paksuksi, sisältä ontoksi. Jos tulee riidoissa lähtö eteen, laitan ennen lähtöä silakan tai pari sinne verhotangon sisään.

HEL-NYC kirjoitti:

Hävettää myöntää - itse olen todella rauhallinen luonne, enkä olisi koskaan voinut kuvitella tekeväni mitään tuollaista, mutta kun mies jäi seksisuhteesta kiinni kun meillä oli muutaman kk ikäinen vauva, niin miehen tavarat lentelivät ympäri rappukäytävää...

Hävetti myöhemmin aivan älyttömästi. Tuollaiset tavaroiden paiskojat saavat minulta ymmärrystä, muttei hyväksyntää. Ei mikään oikeuta toisen tavaroihin kajoamiseen.

Saat sekä ymmärrykseni että hyväksyntäni. Muutaman kk ikäinen lapsi ja mies sekstailee ympäriinsä, joten siinä kohtaa sietääkin vinyylit lennellä. Olis aika vaikeeta ittelki pysytellä rauhallisena, ja miten kamalan ihanaa aikaa toi lapsen ensimetrit ovat niin siihen päälle tollasta tarpeetonta shaissea - ei ihme että repesi maailma.