Lue keskustelun säännöt.
Naiset, jos teille tulisi ero niin paiskoisitteko miehen tavarat ikkunasta pitkin katuja?
Kommentit (46)
Kerran miehen ryyppyreissun aikana, vein hänen kaikki tavaransa ulos, jopa television jonka mies oli ostanut. Mies tuli niin tuiterissa kotiin, että ei huomannut että valtava tavaramäärä oli rivarimme etupihalla. Keskusteltuani 2 tuntia ukon kanssa, mieleni kuitenkin muttui, ja hain tavarat nopeasti takaisin, kun mies sippasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kerran paiskannut miehen tavarat pois, mutta se oli vaatehuoneesta ja erotin meille omat makuuhuoneet siinä samalla. Mies oli lähtenyt sellaisille festareille yksin, joille meidän piti kummankin mennä mutta osallisuuteni peruuntui ja mies edesauttoi asiaa etten pääsisi mukaan vakaista puheista huolimatta. Katsellessani miten hän nousi aivan tyytyväisenä kaverinsa kaksipaikkaiseen avoautoon, otti vastaan lonkerotölkin ja kaasutti menemään vailla mitään huolta siitä että jätti rahattoman avokkinsa kotiin aikeitakaan viettää vaikka yhteistä viikonloppua, mulla vain pimeni lopullisesti.
Heittelin kamat pitkin eteiskäytävää, mutta en rappikseen. Taustalla oli vakavia ongelmia, ja ne kärjistyivät tuolla nimenomaisella hetkellä jonka näin ikkunasta, sillä mies ei ollut tunnettu riitojenratkomiskyvyistään. Asioista ei pystynyt keskustelemaan ilman huutoraivareita ja se huutaja oli mies. Purin sillä hetkellä sitä käsittämätöntä pettymystäni koko parisuhdetta kohtaan. Aina, jos oli jotain yhteisiä menoja, mies joko peruutti ne edes kertomatta tai kysymättä multa, sain tietää että olin tervetullut mukaan mutta en kavereiden kimppakyydillä sillä mies oli järjestänyt senkin, pimitti joko tiedot koko juhlista tai järjesti pääsynsä niihin yksin. Lisäksi miehessä oli tällainen ihailtava ominaisuus kuin paholaisen asianajajan taipumukset. Hän ei siis ikinä, koskaan puolustanut mua missään ja etsi ainoastaan vikaa mun toiminnastani. Jos joku olisi ajanut päälleni kadulla, hän olisi syytellyt sen päälleajajan sijaan mua siitä että kehtasin kävellä vihreissä valoissa vaikka joku tuli tuhatta ja sataa kolmion takaa. Nimittäin ennen tuota episodia riitelimme aiemmista juhlista, joihin mies oli kutsuttu yksin. Niiden juhlien järjestelijöinä toimi yksi kaveripiirin tyttökaksikko, mikä oli kaveripiirissä tunnettu näistä ihme ailahtelevista tempuistaan ja mies tiesi sen hyvin. Silti hän ensimmäiseksi kutsun saatuaan vain mietti, millaiset vaatteet laittaisi ja menisikö sinne tai vastaavasti ilmottaisiko hän ettei lähde - hän ei saanut siis millään päähänsä, että kysyisi saanko tulla mukaan tai ilmottaisi ettei tule ilman avecia ja hän kieltäytyi tekemästä sitä. Hän vetosi samassa miten hankala ihminen olen, ja ihan musta johtuvaa tuollainen käytös ja syytös oli käsittämätön sillä jätkä oli nähnyt tasan miten asiat olivat menneet. Mies meni niihin juhliin yksin kaikesta huolimatta ja illan aikana sain yhteydenottoja kavereilta että miksen tullut mukaan, aika epäkohteliasta. Mies ei ollut siis saanut suutaan auki ja sanottua ettei mua ollut kutsuttu, vaan selitellyt koulukiireillä. Kun kerroin kavereille todellisen laidan myöhemmin, heidän ilmeistään näki mitä he ajattelivat. Totta kai mies syytti mua pesän likaamisesta.
Me erosimme sen jälkeen kun tajusin, että mies levitteli henkilökohtaisia asioitani ympäri kyliä.
Äitini heitti nuorena isäni kamat pihalle rappukäytävään kun oli vihainen. Viis naapureista ilmeisesti. Isä sitten keräili ne pois.
Kyllä mä paiskoisin jos olisit ollut mulkku. Ansaitsisin silloin sen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sinä ansaitsisit sen. Joutuisit noukkimaan sieltä kalsarisi ja kaikki. Joka sukalle parin...
Heitellessäni niitä miehen kamoja pitkin asuntoa pois makkaristamme tulin ajatelleeksi samalla, miten petollisia noi hiljaiset pirut ovat. Tilanne saatiin näyttämään siltä, että ainoa nyrjähtänyt sekopää olin minä, vaikka mies kaikilla petollisilla ja arvaamattomilla tempuillaan aiheutti todella paljon mieliharmia. Hän ei pahoitellut tekemisiään ikinä, joskaan hän ei myöskään tehnyt muuta kuin mykkäkoulutti tai huutoraivosi asioista. Kun kerroin tapauksesta, niin kukaan ei yllättäen ymmärtänyt mua vaan miestä joka joutui kärsimään seonneen akan jutuista. Myöhemmin kun kerroin tarkennuksia niin kaverit alkoivat käsittämään, etten ihan turhasta raivonnut. Olisi vain kannattanut erota aiemmin ennen kuin asiat kärjistyivät noin pitkälle ja lisäksi päätin että lapsia en ainakaan noin sairaaseen maastoon pykää ensimmäistäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän vielä ole kevät :)?
Kevät alkaa esim sillä kun jonkun tv lentää kerrostalossa kadulle yläkerroksesta. Tai vaimon muumimukit lentää seiniä päin säpäleiksi.
Oikeastaan tämä on hellyyttävää . Vähän kuin Italiassa:)! Oijoij, sitä lempeä!
Ei ole tapana paiskoa tavaroita ikkunasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies jäisi kiinni rysän päältä, saattaisin kyllä hermostua niin paljon että tavarat lentäisi. Muuten en :D
En, en tykkää tehdä yksityisistä asioista julkisia. En kehtaisi nähdä naapureita moisen kohtauksen jälkeen. Muutenkin toivon että jos meille joskus tulisi ero, kunnioittaisimme kuitenkin toisiamme edelleen sen verran että hoitaisimme kaikki asiat mallikkaasti sovussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on naurettavaa jos joku oikeasti tekee noin. Mitä sillä voittaa? Saa vain aikaan turhaa haittaa tilanteeseen syyttömille naapureille tai kadulla kulkijoille (jos siis asuu kerrostalossa tai kadun varrella). Muutenkin lapsellista toimintaa tuollainen, vaikka mies olisi tehnyt mitä. Sopuisassa erossa tavaroiden siirto sovittaan yhdessä ja se siitä. Riitaisassa lähtijä ihan itse pakkaa tavaransa ja häipyy tai hän hommaa jonkun pakkaamaan tavarat. Tarvittaessa pyydetään tilanteen vaatimaa apua jos pakkaajan tai lähtijän luotettavuus on kyseenalainen. Ja kyllä olen eronnut sekä sovussa että riidoissa, joten kokemusta löytyy. Pahimmillaan apuna oli poliisi, mutta tavaroita ei siltikään paiskottu ikkunoista.
Hävettää myöntää - itse olen todella rauhallinen luonne, enkä olisi koskaan voinut kuvitella tekeväni mitään tuollaista, mutta kun mies jäi seksisuhteesta kiinni kun meillä oli muutaman kk ikäinen vauva, niin miehen tavarat lentelivät ympäri rappukäytävää...
Hävetti myöhemmin aivan älyttömästi. Tuollaiset tavaroiden paiskojat saavat minulta ymmärrystä, muttei hyväksyntää. Ei mikään oikeuta toisen tavaroihin kajoamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin kuukausi sitten ja täällä on miehen kamoja vieläkin nurkissa pyörimässä. Olen päättänyt, että jollei äijä tammikuun loppuun mennessä kykene sen vertaa selvin päin olemaan, että hakee tavaransa pois, niin sitten minä hankkiudun niistä eroon tavalla tai toisella. Todennäköisesti heittelen jätesäkkeihin ja roudaan miehen kaverille ne. Tai sitten roskikseen. Kadulle en kuitenkaan heitä.
Saako muuten tällaisessa tilanteessa heittää toisen omaisuutta roskiin, jos henkilö ei kahden kuukauden kuluessa muutosta ole itse saanut aikaiseksi niitä pois hakea? Tietääkö kukaan?
Erosin, mutta en heitellyt. Mitä sillä olisi voittanut. Minä olin se joka pisti miehen pihalle ryyppäämisen takia, olisi se ollut raakaa heittää tavaratkin. nostin varastoon, haki sitten joskus puolen vuoden päästä kun sai asiansa järjestykseen.
En. Lähetin ne hänelle postipakettina. Silloin opiskelijana ei tuota omaisuutta vielä niin paljon ollut kertynyt, etteikö olisi voinut postissa lähettää. Pääpiirteittäin sovussa erosimme, mies oli siinä vaiheessa asunut ulkomailla jo 2 vuotta, joten saimme eron heti suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo mainos levittää naisvihaa lietsovia stereotypioita.
No lue tätä ketjua ja seuraa peukutuksia, niin ehkä selviää mistä ke stereotypiat on peräisin.
HEL-NYC kirjoitti:
Hävettää myöntää - itse olen todella rauhallinen luonne, enkä olisi koskaan voinut kuvitella tekeväni mitään tuollaista, mutta kun mies jäi seksisuhteesta kiinni kun meillä oli muutaman kk ikäinen vauva, niin miehen tavarat lentelivät ympäri rappukäytävää...
Hävetti myöhemmin aivan älyttömästi. Tuollaiset tavaroiden paiskojat saavat minulta ymmärrystä, muttei hyväksyntää. Ei mikään oikeuta toisen tavaroihin kajoamiseen.
Tuosta tuli mieleen, kun nuoruuden poikaystävä jäi rysän päältä kiinni. Emme asuneet yhdessä mutta joitain hänen tavaroitaan oli luonani. Mä olin niin raivona, että pesin hänen puserollaan vessanpytyn ja hammasharjalla lattiakaivon. Sitten pistin sekä paidan, hammasharjan ja muut hänen vaatteensa rynttyyn muovipussiin, sekaan heitin herran CD-levyt ilman kansia ja suihkugeelipullon korkki avonaisena niin, että se varmasti vuotaa pussiin. Koko komeus partsille ja parin päivän päästä soitin ja ilmoitin että alkaa tulla kamojaan hakemaan.
Mies tuli kukkapuskan kanssa, jolloin lisäsin kukat mukaan sinne pussiin ja ojensin pussin miehelle. Sen koommin en ole häntä nähnyt. Laitoin kuitenkin perään vielä tekstarin, jossa kehotin häntä ostamaan itselleen uuden hammasharjan, koska sitä vanhaa ei kannata enää käyttää. En tiedä mitä hän mun pakkaustyylistäni tykkäsi.
Vierailija kirjoitti:
En. Lähetin ne hänelle postipakettina. Silloin opiskelijana ei tuota omaisuutta vielä niin paljon ollut kertynyt, etteikö olisi voinut postissa lähettää. Pääpiirteittäin sovussa erosimme, mies oli siinä vaiheessa asunut ulkomailla jo 2 vuotta, joten saimme eron heti suoraan.
Pienelle tavaramäärälle hyvä idea, jos toinen ei ole pahemmin töpeksinyt. Petturin tms. tavaroita en alkaisi puolesta huolehtimaan. Paketinhan voi käsittääkseni lähettää (ainakin Suomessa) postiennakolla, jolloin vastaanottaja maksaa kulut, joten siitäkään ei tule ongelmaa. Ilmoitus vain, että tavarat tulee näin, oma moka sitten jos ei pakettia hae.
en, naulaisin ne kattoon.