Erota vai ei, en pysty päättämään

EI kuulosta uskottavalta, että kaikki olisi noin hyvin, mutta ei kuitenkaan "henkisellä" tasolla.

"Suhteessa on kuitenkin hirveästi myös hyviä puolia, sellaisiakin, joista tosi monet tappelevat. Meillä ei esim. koskaan riidellä rahankäytöstä, lastenkasvatuksesta, sukulaisasioista, kotitöistä, kaikki tuollaiset menee hyvin. Seksikin on ihanaa ja sitä on monta kertaa viikossa, ollut aina."

Mistä te sitten riitelette?

Miten te menettelette riitojen jälkeen?

Oletteko kantapäät maassa ja sarvet ojossa, ja mielestänne niin helvetin oikeassa joka kerta? Ja se oikeassa oleminen on sitä kaikista tärkeitä?

Miten olisi kompromissit?

Se on hyvä neuvo, että älä anna auringon laskea vihasi yli, ja jos annat, sovi jo viimeistään aamulla. Minä en pysty miehelleni vuorokautta pidempään mököttämään, hän alkaa jo hyvitellä ja neuvotella.

Joskus on hyvä myöntää olevansa väärässä, vaikka olisikin ollut oikeassa. Varsinkin, jos se toisen tapa/mielipide ei mitään maailmaa kaada.

N46v.

Terapiat on ihan ajan ja rahan haaskausta.

Meillä on sama tilanne. Ei olla petetty, mutta ei se kaukana ole. Mä olen päättänyt, että viimeistään kunhan lapset ovat isoja, eroan. En tiedä onko se sitten siinä vaiheessa enää järkevää tai onko mitään hyötyä (koska ikää jo sen verran sitten), mutta nyt mä jaksan sen ajatuksen voimalla, että vielä joku päivä tämä jatkuva yrittäminen ja taistelu loppuu.

Sehän se just tässä outoa onkin, että nuo on kaikki ihan totta mitä sanoin, ei niistä ole mistään koskaan ollut riitaa. Ja hyvien lista jatkuu. Tai no, ehkä ihan pieni asia seksissä, mikä ei varsinainen riidanaihe, mutta mikä mua pettämiseenkin ajoi oli se, ettei mies suostu antamaan suuseksiä, ei ole koskaan suostunut, ei hyvällä eikä pahalla ;) Mutta se nyt lopulta pieni juttu tässä kokonaisuudessa.  Muuten sitten seksi saa meidät koko ajan takaisin hyviin väleihin, ja välissä taas on paha olo syystä tai toisesta. Yleensä siitä,e ttä mies ei huomioi mua ollenkaan sanoin eikä kehu eikä sillai uhraudu mun puolesta. On totta että tekee hirveästi kotitöitä, enemmän kuin minä, touhuaa lasten kanssa, hoitaa tunnollisesti kodin ja työn ja raha.asiat ja meillä on moelmmin puolin ihana suku, mutta tuntuu, että ihan sama, mitä mulle kuuluu. Ei ikinä sitä kysy, ja jos kerronkin niin yleensä suuttuu siitä, että olen tarvitseva. Ei ymmärrä mua emotionaalisella tasolla ollenkaan ja mä saan aina setviä kaikki riidat vaikka mä olisin ollut se alunperin loukkaantunut. JOskus odotinkin pari kolme päivääkin ja ei mies ikinä aloita sopimista jos mä en aloita. Oon niin siihen kyllästynyt.

AP

Niin ja ei ne leirit ja terapiat ole olleet rahanhukkausta. Terapia nyt ilmaista on ollutkin (perheasiainneuvottottelukeskus), mutta kyllä parisuhdeleirit on ollut tosi hyviä, ilman niitä oltais erottu varmaan jo tosi kauan sitten.

AP

Musta vähän tuntuu että sulla on vaan jotakin henkilökohtaista kriisiä, perfektionismia tms. ETtä olis ihan sama mitä sun mies tekis tai jättäis tekemättä niin olisit silti tyytymätön, koska olet tyytymätön itseesi. Mene itse psykiatrille.

Niin ja siis vaikka olisi kuinka paha olo niin seksiin kyllä pystyn. Se antaa edes hetkeksi läheisen olon, ja saan miehen huomion. Siksi en olekaan koskaan uskaltanut kieltäytyä siitä.

AP

Vaikuttaa aika lailla provolta, mutta ehkä tällaisia naisia on olemassa. Miehen pitäisi uhrautua vuoksesi? Kaiken pyöriä ympärilläsi? Kun tällaiset oikeat ihmiset eroavat ja etsivät onnea seuraavasta kumppanista taitavat kylä pettyä. Aika harva oikeasti tasapainoinen ihminen haluaa jatkuvasti kannatella kumppaniaan, se vastavuoroisuus kun yleensä on tasapainoisen parisuhteen perusta. Mutta tuonhan tiedätkin, ja tiedät ne oman käyttäytymisesi kompastuskivet kun olet pariterapat käynyt (leikitään, että olet oikea nainen vaikka taidat olla katkeroitunut mies).

Odotat liikoja mieheltäsi. Sinulla on paremmin asiat kuin suurimmalla osalla naisista, mutta silti kaipaat jotain ihmeellistä ymmärtäjää rinnallesi. Kukaan uusi mies ei tule tekemään nelilapsisen perheen kotitöitä, ymmärtämään lastesi oikkuja ja kustantamaan koko perheen juhlia ja matkoja. Et osaa ajatella miten mahdollinen ero vaikuttaisi lapsiisi. Et osaa ajatella miten paljon oikeasti tulisit kaipaamaan ex-miestäsi, kun ette olisi enää yhdessä. Sinun pitäisi hankkia itsellesi hyviä harrastuksia, joilla kiinnittäisit huomiosi johonkin järkevämpään. Lue, lenkkeile, musisoi, askartele, ompele, maalaa, joogaa tai ihan mitä vaan, jolla pääset itsekeskeisyydestäsi eroon. Opettele joka päivä olemaan kiitollinen miehellesi jostain pienestä asiasta ja sano se hänelle ääneen. Jätä sanomatta ne ikävät asiat. Pian huomaat, että sinulla on upea mies ja kukoistava parisuhde.

Toisaalta kyllä sekin jos on jatkuva paha olo kertoo jostakin... Onhan se mahdollista että kaikki tollaiset ulkoiset asiat menee hyvin vähän niin kuin kämppiksen kanssa ja seksi seksinä, mutta jos siitä puuttuu henkisen tason yhteys niin sithän se on just tota jatkuvaa pahaa oloa.

Emmäkää välttämättä tietäis erotako vai ei vastaavassa tilanteessa, KÄytännössähän tossa on sitten paljon se tilanne että kämppiksinä pidetään huolta lapsista ja asioista ja fyysisten tarpeiden takia sekstaillaan, mutta puuttuu se kaikkein tärkein. Keskinäinen tsemppi ja tuki ja ymmärrys ja keskustelu.