hyväntahtoinen psykopaatti tai jotain muuta persoonallisuushäiriötä sairastava.

Minä minä minä? Ymmärrätkö muiden ihmisten tarpeita ollenkaan, vaan onko ne vaan olemassa suhteessa suhun? Eli otatko muut huomioon vain päämääränä oma huomiosi? Jos asia on näin, niin mitä mieltä olet siitä ja ymmärrätkö mitä ongelmia se saattaa aiheuttaa?

Hei. Myönnän, minua ei kiinnosta muut ihmiset juuri lainkaan ellen itse hyödy siitä, MUTTA haluan että olen tunteellinen ja haluan auttaa muita ihmisiä! 

Ja olen huomannut että ihmiset eivät enään oikein pidä minusta kun yritän aina olla muille mieliksi.

Et ole psykopaatti, ainakaan oman kuvauksesi perusteella. Joitain piirteitä toki on, mutta jokaisella on ainakin joskus niitä.

Ps. Psykopaatti on muille mieliksi vain jos hyötyy siitä itse.

Nojaudut liikaa muihin ihmisiin. On hyvä tajuta, että he ovat enimmäkseen paskoja. Aniharvaa kiinnostaa toisten hyvinvointi ollenkaan. Itse huomasin tämän aikoinaan kun masennuin yhtäkkiä ja olisin tarvinnut vähän apua ja tukea läheisiltä. Ketään ei kiinnostanut. Olisin saanut tappaa itseni ihan rauhassa eikä kukaan olisi huomannut.

Tuskin olet psykopaatti, psykopaatti on hyvin älykäs ja ei koskaan vetäisi mitään mielialapilleri skeidaa, koska ei halua muuttaa aivokemiaansa. Sä oot joku perus sosiopaatti, ratsastat tällä hetkellä korkealla pieni lääkepölly päässä. Psykopaatilla on ohjat käsissä, sinä olet menettänyt ne.

nefia kirjoitti:

Hei. Myönnän, minua ei kiinnosta muut ihmiset juuri lainkaan ellen itse hyödy siitä, MUTTA haluan että olen tunteellinen ja haluan auttaa muita ihmisiä! 

On hyvin tyypillistä, että persoonnallisuushäiriöinen ei koe ongelmaa omassa persoonallisuushäiriössään. Hän näkee vaan sen, mitä siitä aiheutuu, ja pistää sen muiden syyksi, ei itsensä. Olet siis oppikirjaesimerkki, onneksi olkoon :)

Jotta voit joskus saada jonkun ihmisen välittämään sinusta, sinun pitää muuttaa itseäsin. Toisin kuin kuvittelet, niin "välittäminen" ei ole noin suoraviivaista. On naurettavan helppoa huomata toisen ihmisen epäaitous. Ainakin meille normaaleille ihmisille. Koska et ole aidosti hyväntahtoinen, niin muut huomaa sen. Agendan ja epätoivon haistaa.

Toisin kun kuvittelet (ja tiedän että tämä viesti ei muuta asiaa), niin et voi saavuttaa haluamaasi, kuin muuttamalla itsesi. Sinä olet ongelma. Joku päivä saatat tajuta sen. Mutta todennäköisesti elät epätietoisuudessa elämäsi loppuun asti. Samalla kun me normaalit nautimme elämästä. Eikö olisi mukava olla normaali? Terapialla se voisi olla mahdollista. Mutta sinun täytyy myöntää, että ongelma ON SINUSSA.

Osaan miltei kuvitella millainen olet "hyväntahtoisuudessasi". Ja se kuulostaa karmivalta. Joten ymmärrän ihmisiä, jotka kaikkoavat ympäriltäsi.

Aika monelle ihmiselle hyväntahtoisuus tarkoittaa vain sitä, että ei hakata omia perheenjäseniä. Hyväntahtoisuus tuntemattomia kohtaan onnistuu harvoilta. Saatat olla ihminen, joka ei erittele hyväntahtoisuutensa kohteita tuttuihin ja tuntemattomiin, mikä on hyvä asia. Yritä silti ymmärtää, että ns. normaali ihminen ei ole kiinnostunut kuin itsestään ja aivan läheisimmistään, lähinnä omista lapsistaan.

Epävakaa persoona? Piirteitä useammasta häiriöstä? Minä käyttäydyn jotenkin noin ja muuta ei ole todettu kuin epätyypillinen asperger tjs.

en ole lääkepöllyssä. et tiedä lääkkeistä mitään.

Vierailija kirjoitti:

nefia kirjoitti:

Hei. Myönnän, minua ei kiinnosta muut ihmiset juuri lainkaan ellen itse hyödy siitä, MUTTA haluan että olen tunteellinen ja haluan auttaa muita ihmisiä! 

On hyvin tyypillistä, että persoonnallisuushäiriöinen ei koe ongelmaa omassa persoonallisuushäiriössään. Hän näkee vaan sen, mitä siitä aiheutuu, ja pistää sen muiden syyksi, ei itsensä. Olet siis oppikirjaesimerkki, onneksi olkoon :)

Jotta voit joskus saada jonkun ihmisen välittämään sinusta, sinun pitää muuttaa itseäsin. Toisin kuin kuvittelet, niin "välittäminen" ei ole noin suoraviivaista. On naurettavan helppoa huomata toisen ihmisen epäaitous. Ainakin meille normaaleille ihmisille. Koska et ole aidosti hyväntahtoinen, niin muut huomaa sen. Agendan ja epätoivon haistaa.

Toisin kun kuvittelet (ja tiedän että tämä viesti ei muuta asiaa), niin et voi saavuttaa haluamaasi, kuin muuttamalla itsesi. Sinä olet ongelma. Joku päivä saatat tajuta sen. Mutta todennäköisesti elät epätietoisuudessa elämäsi loppuun asti. Samalla kun me normaalit nautimme elämästä. Eikö olisi mukava olla normaali? Terapialla se voisi olla mahdollista. Mutta sinun täytyy myöntää, että ongelma ON SINUSSA.

Osaan miltei kuvitella millainen olet "hyväntahtoisuudessasi". Ja se kuulostaa karmivalta. Joten ymmärrän ihmisiä, jotka kaikkoavat ympäriltäsi.

Äidilläni on personaallisuushäiriö, ja jotenkin noin se menee. Syy on aina muissa. Nyt hän on vanhalla iällä alkanut terapian, ja huomaa, että hänellä alkaa silmät avautumaan. Ja se on myös vähän surullista, koska kun syy-yhteydet avautuu 60-vuotiaana, niin on aika rankkaa tajuta, että miltei kaikki on ollut omaa syytä. Avioero, välirikko vanhempiin ja lapsiin, ei ystäviä, ei mitään. Minäminäminä on alkanut väistymään, ja odotan aika innolla, kuka se ihminen on, joka tuon alta kuoriutuu.

You're not a psychopath, you're a highly functioning sociopath

Oli pakko :D

olen käyttänyt neuroleptejä psykkoosin takia. mutta nyt en ole pariin päivään syönyt niitä. Ja varastetut lääkkeet olivat bentsoja, jotka auttaa sosiaalisissa tilanteissa ja muutenkin vähän selkeyttää ajatusmaailmaa. Okei, ymmärrän, en ole psykopaatti vaikka joskus ihailinkin sarjamurhaajia yms. Mutta joku hemmetin persoonallisuushäiriö ja haluaisin tietää mikä.

nefia kirjoitti:

olen käyttänyt neuroleptejä psykkoosin takia. mutta nyt en ole pariin päivään syönyt niitä. Ja varastetut lääkkeet olivat bentsoja, jotka auttaa sosiaalisissa tilanteissa ja muutenkin vähän selkeyttää ajatusmaailmaa. Okei, ymmärrän, en ole psykopaatti vaikka joskus ihailinkin sarjamurhaajia yms. Mutta joku hemmetin persoonallisuushäiriö ja haluaisin tietää mikä.

Neuroleptit ovat pahimpia pään pehmentäjiä.

nefia kirjoitti:

olen käyttänyt neuroleptejä psykkoosin takia. mutta nyt en ole pariin päivään syönyt niitä. Ja varastetut lääkkeet olivat bentsoja, jotka auttaa sosiaalisissa tilanteissa ja muutenkin vähän selkeyttää ajatusmaailmaa. Okei, ymmärrän, en ole psykopaatti vaikka joskus ihailinkin sarjamurhaajia yms. Mutta joku hemmetin persoonallisuushäiriö ja haluaisin tietää mikä.

kannattaa varmaan miettiä mitä ns. muita poikkeavia ominaisuuksia sussa mahdollisesti on.  Oletko ikinä

a) epäluuloinen? koetko että muut ihmiset juonii sua vastaan?

b) pitkävihainen? Kostofantasiat vähän viittaisi siihen

Eniten musta kuulostat tältä:

B-klusteriin kuuluvat epäsosiaalinen (F60.2), epävakaa (F60.3), huomionhakuinen (F60.4) sekä narsistinen persoonallisuushäiriö (F60.8).

Tätä ryhmää leimaavat toistuvat ristiriidat yhteiskunnan ja/tai lähipiirin kanssa. Häiriöstä saattaa aiheutua kärsimystä lähipiirille ja ympäristölle, samoin kuin potilaalle, joka usein hakee apua ihmissuhderistiriidoista aiheutuvaan ahdistuneisuuteen tai masentuneisuuteen. Epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on tyypillistä impulsiivisuus sekä piittaamattomuus laista ja moraalista, josta johtuen hän altistuu ristiriidoille lähipiirin ja yhteiskunnan kanssa. Epävakaaseen persoonallisuuteen taas kuuluu mielialojen ja suunnitelmien ailahtelevuus sekä impulsiivisuus, josta seuraa usein ihmissuhdemyllerryksiä ja masennusoireita. Huomionhakuinen persoonallisuus pyrkii hankkimaan erilaisin keinoin huomiota, ja altistaa itsensä parisuhderistiriidoille, sekä huomion puuttuessa myös masennusoireille. Narsistisessa persoonallisuudessa tavoittelun kohteena on arvostus, ja sitä leimaa usein epärealistiset kuvitelmat omista kyvyistä.

Varsinkin siis tuo huomiohakuisuus. Ja epärealistiset kuvitelmat.

mielummin tyhjäpää kun se että äänet huutelee eikä pysty liikkumaan missään koska kuumottaa liikaa kaikki ihmiset.

Olen kyllä aika huomionhakuinen. Nautin siitä, kun ihmiset säälivät minua.

nefia kirjoitti:

Olen kyllä aika huomionhakuinen. Nautin siitä, kun ihmiset säälivät minua.

No varmaan kannattaa lähteä purkamaan sitä kautta sitten. Ehkä löydät vertaistukea yms. Aika alhaisilla tunnetiloilla moottoroit elämääsi, jos muiden sääli tuo sinulle tarkoituksen tunnetta elämään? Kyllä mäkin saatan sääliä joitain ihmisiä, mutta vaikka toivon niille hyvää niin en mielellään olisi säälimäni kanssa tekemisissä. Jotenkin se on myös ihmisestä vieraannuttavaa, varsinkin kun huomaa, että se tyyppi oikein toivoo sitä... Vaikea selittää.

huomionhakuinen persoonallisuus, hupsu

"Jos hupsun lapsuudenkodissa vallitsi epäjohdonmukainen kasvatustyyli, hupsun käytöksen takana voi olla selviytymisstrategia. Jos hupsua ei huomattu, hänen piti esittää jotain repäisevää tullakseen nähdyksi ja kuulluksi. Tai kukaties ainakin toinen vanhemmista näytti mallia huomion hankkimisessa. Jos kyse on lapsuudenkodin aikuisen mallittamisesta, käytöstä on helpompi muuttaa, mutta jos huomionhakuisuus on syvällä perusluonteessa, muuttumisen mahdollisuus on ohuempi. Toki jokainen hupsu voi oppia vähemmän vaativaksi ja takertuvaksi."

"Ja kun minkäänlaista huomiota ei heru, hupsu muuttuu epävakaaksi tai vaativaksi. Hupsu saattaa tulkita vähäisenkin huomiotta jättämisen tarkoitukselliseksi loukkaukseksi, minkä jälkeen hän kailottaa loukkaantumisensa kaikille puolituilleen. Sekin rasittaa, että hupsua täytyy kehua jatkuvasti eikä hänestä saa sanoa poikkipuolista sanaa, koska silloin hupsu loukkaantuu syvästi ja raivostuu kohtuuttomasti."