hyväntahtoinen psykopaatti tai jotain muuta persoonallisuushäiriötä sairastava.

"Hupsu kertoo heti avoimesti itsestään ja on valmis kaikkeen uuteen ja jännittävään."

Täähän on ihan sinä.

en ole nyt liian avoin, lähinnä parhaalle ystävälleni ja äidilleni. Ja en todellakaan ole valmis kaikkeen uuteen ja jännittävään. Kaikki uusi on pelottavaa. En tunne olevani ainakaan kokonaan ''hupsu'' mitälie tarkoittaakin.

Perususkomuksena huomionhakuisista persoonallisuuksista on että toisten pitäisi olla vaikuttuneita, ja että heidän perus toimintatapansa on dramatisointi. He kukoistavat ollessaan huomion keskipisteinä ja ovat syvästi pettyneitä kun eivät ole, ja vetävät huomion itseensä näyttelemällä ja puhumalla hurmaavan flirttailevasti. Huomionhakuiset henkilöt vastaavat toisille intiimillä tavalla nopeasti, usein kohtelemalla pintapuolisia tuttuja ikään kuin he olisivat ystäviä. Heillä on paljon energiaa, mutta heidän itsepintainen vaativuutensa ja kyltymättömyytensä voi olla raivostuttavaa.

tarvitsen vain elämääni rakkauden ja ihmisen kuka hyväksyy minut sellaisena kuin olen.

nefia kirjoitti:

tarvitsen vain elämääni rakkauden ja ihmisen kuka hyväksyy minut sellaisena kuin olen.

Aikuisten ihmisten rakkaus on kumppanuutta; toisen ihmisen elämä on kokonainen ja tärkeä myös ilman sinua. Sinun elämäsi pitäisi olla kokonainen ja tärkeä ilman tuota toista. Sitten voidaan olla tasapainoisesti yhdessä; rakastaa. Ennen kuin opit nämä, et saa rakkautta tai oikeaa parisuhdetta. Terapiaan mars.

nefia kirjoitti:

tarvitsen vain elämääni rakkauden ja ihmisen kuka hyväksyy minut sellaisena kuin olen.

Tais napsahtaa se säälinkerjäys nyt päälle? Aikamoisessa syöksykierteessä ja itsellesi valehtelussa elät. Terapiaa, tosiaan.

En valehtele itselleni, ainakaan tietääkseni.

Oho tää keskustelu tais vähäsen kusta. no eipä mitää, olen saanut jo paljon hyviä vastauksia.

nefia kirjoitti:

En valehtele itselleni, ainakaan tietääkseni.

No aloitusviestin perusteella olet sekaisin kuin seinäkello, etkä millään kovin coolilla tavalla. Jätät tyttöystäväsi, ja silti itket rakkautta? No mitäs jos et jättäis niitä, tai jos et esittäisi jotain, mitä et ole, jos se on niin raskasta. "yhyhy haluun jonkun joka rakastaa mua omana ittenäni" Luoja mikä tohveli. Ja vielä "oon aikamoinen hurmuri" LOL. Tuon diagnoosin perusteella hupsut juuri kuvittelevat liikoja ystävyyssuhteistaan, yhden juttelun perusteella joku joka vaivautuneesti kuuntelee juttujasi onkin sun ihan paras frendi, eikö?

en itke rakkautta, lähinnä vahingossa kirjoitin. tuo yhyhyy ihan turhaa. yhden juttelun? aika monta juttelua käyty, mutta sekin sellane tyhjäpää.

Oho, tää keskustelu kyllä vähän lähteny lapasesta. aluks sain ihan järkevää tekstiä, nyt tää muuttuu tämmöseks ihmeen väittelyks. No jaa eipä se mitään

nefia kirjoitti:

hei. onko olemassa hyväntahtoisia psykopaatteja? olen miettinyt jo varmaan vuoden, että olenko psykopaatti. Pääsääntöisesti olen hyväntahtoinen, eli toivon ihmisille vain hyviä asioita. Yritän ns. ''iskeä'' kaikki. Olen aikamoinen hurmuri. :D Olen aika tunteeton, mutta esitän parhaan mukaan kaikkien ystävää, koska tulee hyvä mieli kun muillakin on hyvä mieli varsinkin jos se johtuu minusta :) minut on koko ikäni aliarvioitu. paitsi perhe. Mutta toisaalta tuntuu että KUKAAN ei ymmärrä oikeaa minääni. Olen aika avautuva ihminen jotta ihmiset ymmärtäisi minua. ei, ei onnistu. Ärsyttää kun kukaan ei ikinä huomioi minun mielentilaani, kaikki vain varastavat omaisuuttani, esim. lääkkeitä, paras kaverinikaan ei vastaa syvällisiin avautumisiinikaan kuin ''jep''. Kaikki ovat aina kohdelleet minua väärin. Kukaan ei ymmärrä että haluan olla kaikkien ystävä. Vähitellen on tullut välillä ajatuksia että miten kostan ihmisille satuttamatta heitä. Miten voin olla voittaja. Parisuhteessa olen hiukan erilainen, en suutele/pussaa ikinä. saatan pitää kädestä tai muutenvain jotenkin olla kosketuksessa koska se tuntuu hyvältä. Olen aina jättänyt tyttöystäväni yhtäkkiä ilman syytä. en vain jaksa. Liian vaativaa kun pitää kokoajan olla mieliksi vaikka siihenhän olen aina pyrkinytkin mutta parisuhde on iso asia. Minulla tulee välillä energianpuuskia milloin tekisi mieli esim. potkaista tai lyödä tai heittää vaikka tavaralla ihmistä joka on seurassani. Olen ollut myös itsetuhoinen sen takia kun kukaan ei ymmärrä mitä minä haluan, mihin minä pyrin. Kukaan muu kuin perhe ei välitä minusta. Ärsyttää! mitä minun pitäisi tehdä? Ja sekin on yksi syy miksi olen ajatellut psykopatiaa, koska hoitajani on suurimman osan kerroista sanonut ensin psyko, kun olisi pitänyt sanoa psykoosi. Auttakaa! Haluan tietää elämäni tarkoituksen!

1.Mitä tarkoittaa, että sinut on aliarvioitu? Oletko tehnyt suuria tekoja, raskasta työtä tai muuta, josta et ole saanut arvostusta? Vai oletko vain kaivannut sitä vailla mitään pohjaa? Koska ainut paikka, mistä arvostusta saa tuuleen pieremällä, on koti. Muualla se pitää ansaita

2. Avautuva ihminen? Kuulostaa aika vaivaannuttavalta ja infantiililta. En usko, että kukaan tykkää liian hövelistä yksityisten ajatusten selostamisesta. Mistä olet saanut päähäsi, että se on tavoiteltavaa? Koska olet itse omasta mielestäsi niin poikkeuksellinen? Vai?

3. "kaikki kohdelleet väärin/kukaan ei ymmärrä/kukaan ei välitä" Ahaa. No olisikos itsessäsi jotain syytä kenties. Jo nuo edelliset kohdat tekisi sen, että jos sinut tuntisin niin ei, en todella jaksaisi ymmärtää sinua. Ja eipä paljoa kiinnostaisikaan. Ihmiset ajattelee yleensä itseään enemmän kuin muita.

4. Se että haluat "potkia/kostaa/voittaa" on aika isossa ristiriidassa sen kanssa, että haluaisit muiden ihmisten tajuavan että haluat olla heidän ystävänsä. Jälleen infantiili piirre.

5. "Olen ollut itsetuhoinen kun kukaan ei ymmärrä mitä haluan, mihin pyrin." Minä olisin sinun sijassasi kyllä itsetuhoinen siksi, että haluamasi ja pyrkimäsi asiat ovat ihan kaistapäisiä. Anteeksi nyt vain, mutta sinulla todellakin tuntuu olevan voimakkaat persoonallisuushäiriön piirteet, kun et pysty ymmärtämään, että kaikki ongelmat on nuo selittämäsi asiat sinussa. Ei muissa.

No kun musta tuntuu et olen täydellinen ihminen muita ihmisiä kohtaan. Tai tiedän että en ole täydellinen näköjään lähelläkään sitä, mutta pidän itseäni hyvin hyvänä ihmisenä. 

nefia kirjoitti:

No kun musta tuntuu et olen täydellinen ihminen muita ihmisiä kohtaan. Tai tiedän että en ole täydellinen näköjään lähelläkään sitä, mutta pidän itseäni hyvin hyvänä ihmisenä. 

Yrität olla hyvä ihminen, mutta se oma persoonallisuutesi on tuon kuoren sisällä. Ja se ei selkeästi voi kovin hyvin vangittuna. Muiden ihmisten syyttely, se että haluat potkia heitä jne.. Oma persoonallisuutesi ei pääse koskaan kehittymään, jos et luovu tuosta kuoresta. En ole ammattilainen, mutta kuulostaa hyvältä maaperältä psykoosille. Olet kahtiajakautunut. Mitäs jos hetkeksi luovuttaisit olemasta hyvä ihminen, ja katsot suoraan sisääsi. Kuka MINÄ olen? Se ei välttämättä ole kaunista katseltavaa, mutta joku päivä se SINÄ voit olla oikeasti hyvä ihminen. Nyt olet vain kyhäelmä, joka huojuu ja kohta kaatuu :/

Totuus on tarua ihmeempää. Luulisi että omassa päässä kuuluisi jotain ding ding ding siinä vaiheessa kun kirjoittaa noin sisäisesti ristiriitaisen alotuksen. Mut hyvä ihminen juu...

en kyllä huomaa mitään ristiriitaa tuossa mun kertomuksessa kuin sen että jätän tyttöystäväni yhtäkkiä koska en jaksa ja toi potkiminen yms. johtuu tosiaan energianpuuskista missä tulee impulsseja.

kiitos. Nyt päätin viimeistään että pakko se on lopettaa muiden mielistely ja yrittää olla täysin oma itseni.

nefia kirjoitti:

kiitos. Nyt päätin viimeistään että pakko se on lopettaa muiden mielistely ja yrittää olla täysin oma itseni.

Tosi hyvä päätös. Se voi olla varmaan aika hankalaa yksin? Yritä puhua tosta jollekin, jos sulla on joku hoitokontakti. Tai alota vaikka blogi :D ?

Kantsii muistaa, että ei meillä "normaaleillakaan" ole helppoa oman ittemme kanssa. Se on se vittumaisin tyyppi, jonka kanssa pitää jakaa IHAN KOKO elämä. Ja välillä inhottaa, kun joillekin pitää olla jyrkkä, sanoo ei. Tai olla vaan välittämättä. Mutta muiden jatkuva miettiminen syö itteään aika paljon.

Mun suurin ongelma joskus oli valehtelu. Niitä juttuja vaan tuli ulos mun suusta, liioittelua jne. Varmaan mullakin on sellaista taipumusta, että haen huomiota? Teki tosi hyvää tajuta se, ja yrittää päästä eroon. Välillä se pulpahtaa pintaan, mutta tiedän, että se ei ole normaalia. Eikä siiitä saatu huomio oo aitoa. Joten kitken sen aina pois.

Tsemppiä!

Kiitos kaikille vastauksista! Vaikka tulikin vähän ilkeääkin kommenttia niin opin! Nyt minulla on lähes mahtava olo! olen paljon enemmän oma vanha hauska itseni kuin esim 2 tuntia sitten. Aivan upeaa! Nyt vain pitää mennä paikalliseen pubiin testaamaan omaa itseäni kunhan saan rahaa. Meinasin pitää oikeen kuulutuksen siellä että olen muuttunut ihminen ja että saa tutustua rauhassa jos haluaa! KIITOS KAIKILLE VINKEISTÄ!!! :)))

Tai sit mulla tuli kunnon energiapuuska... En tiiä saa nyt nähä mitä tästä rakentuu.