Miksi minun pitää aina ottaa (ensin) yhteyttä kavereihin?
Minulla on kohtuullinen määrä ystäviä ja kavereita, joita on jäänyt matkan varrelta mukaan eri yhteyksistä (koulu, opiskelu, työt ym.). Kaverini asuvat kuitenkin eri puolilla Suomea, joten kovin usein ei ehditä tapaamaan. Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään kaikkiin yhteyttä, koska he ovat minulle tärkeitä. Välillä joku aina sanookin, että ihanaa X, kun jaksat järjestää tapaamisia tmv.
Viime vuosi oli sitten sellainen, että en henk.koht. syistä jaksanut olla yhteydessä oikeastaan kehenkään. En ollut sairas tai muuta vastaava, mutta vuosi oli vain kaikin puolin erittäin uuvuttava, eikä vapaa-aikaa juuri ollut. No, voitte arvata mitä tapahtui. Ei yhtään mitään.. Suurimmasta osasta ei kuulunut pihaustakaan. Yksinkö minä olenkin näitä ystävyyssuhteita kannatellut? Myös miehen sisko ja oma siskoni käyttäytyivät samaan tyyliin ja jättivät yhteydenpidon meille, vaikka heidän kanssaan ei edes ole kyse pitkästä välimatkasta. Ollaan kaikki siis ikäluokkaa 35-40v.
Pitääkö teidän vanhat ystävät teihin yhteyttä tai jaksatteko itse olla aktiivisia kaverisuhteissa?
Kommentit (36)
Minä en nauti juuri kenenkään seurasta. En pidä energiasyöpöistä, en omien asioiden jatkuvasta valittamisesta, minun vieraanvaraisuutta röyhkeästi hyödyntävistä ihmisistä. Jos on pakko joku tavata, hoidan sen "kunniallisesti", osoitan kiinnostusta ja keitän kahvit, leivon piirakat ym.
Vaan kun en haluaisi. Leave me alone.
22, ikävää jos sinulla on tuollaisia tuttavia. Itselläni ei ole tapana valittaa omista asioistani, vaan olen kiinnostunut kavereiden kuulumisista. Toki kerron sitten vastavuoroisesti myös oman elämäni isoista ja pienistä tapahtumista. Ap
Ihan sama juttu kävi mulle. Nyt korona-aikaan on heitä ikävä ja tekisi mieli kysyä kuulumisia, mutta tein tosiaan 2v sitten päätöksen että en ole enää aina se eka joka ottaa yhteyttä. Ja en ole heistä sen koomin kuullut. Vain yksi otti yhteyttä, ja hänen kanssaan olen tekemisissä yhä. Ei tämän pitänyt olla mikään testi, olin vain jotenkin tosi kyllästynyt ja alkoi tuntua ettei heitä kiinnosta.
Jos ei olla yhteydessä niin tämähän on selvä viesti ettei välitetä. Minulla jopa sisko ja veli ja isä toimivat samoin minua kohtaan ja päätin olla ottamatta enään yhteyttä ihmisiin jotka eivät pidä yhteyttä minuun. Se sopii minulle mainiosti.... en enään jaksa soitella kavereiden tai oman suvun perään.... soitan heille jotka pitävät yhteyttä myös minuun.
Kukaan ei pidä yhteyttä. On monta sellaista, johon yhteydenpito on minun varassa. Osaan olen lopettanutkin yhteydenpidon eikä heistä ole kuulunut mitään.
Mun tuttavat mielellään kutsuu itseään kylään meille. Olen järjestelmällisesti torjunut nämä meillä tapailut nyt muutaman vuoden. Syy on se, että he eivät itse kutsu kotiinsa käymään ja minulla ei ole tapana työntyä kutsumatta kenenkään kotiin. Ei kauheasti kiinnosta toimia kestikievarin pitäjänä tutuille enää.
Tuorein tapaus kävi alle viikko sitten. Tyyppi, jonka kanssa meillä on yhteisiä tuttavia, soitti ja intti tulevansa käymään luonani. Torppasin asian kahteen kertaan saman puhelun aikana. Intti, että sitten hän hakee minut ja mennään jonnekin ottamaan kuppia. Torppasin senkin ajatuksen kolmeen otteeseen saman puhelun aikana, koska en käy baareissa eikä kiinnosta.
Hän sanoi, että olisi mukava tavata ja jutella. Minä siihen, että nythän tässä ollaan juteltu jo tunti kaksi. Minusta se on riittävästi yhteen kertaan. Puhelun aina voi lopettaa, jos utelu menee liiallisuuksiin. Kasvokkain tavattaessa on kiusallinen tilanne, kun kysellään liian yksityisiä asioita ja juorunjuurta. Tuo tyyppi nyt vaan on varsinainen juoruilija.
Kertokaa niille kavereillenne, että toivotte vastavuoroisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa niille kavereillenne, että toivotte vastavuoroisuutta.
Olen sanonut, mutta saan syyksi aina kasan tekosyitä. Mutta eipä näitä asioita voi pakottaa.
Ai sä kuulut niihin rasittaviin ,joka aina on ruinaamassa kaikkia johonkin saakelin serkkutapaamiseen , kursiitapaamisiin ,ihme ,ettei ripariraapaamisiin. Siis niin äklöä. Kun/jos ei kiinnosta, sanon aina, että en osallistu.
Koskaan en sano ETTEN PÄÄSE.
Yritä ymmärtää, ettei niitä ihmisiä vaan kiinnosta.
Miksi otat? Itse olen lopettanut aina ykipuoleisten ihmissuhteiden ylläpidon. Parisuhteen alutkin päättyy lähes aina siihen kun lopetan itse yhteyden oton ja jään odottamaan koska minuun otetaan yhteyttä. Mutta vielä ei ole ainakaan naista löytynyt joka läpäisisi tuon testin
Vierailija kirjoitti:
Minä en nauti juuri kenenkään seurasta. En pidä energiasyöpöistä, en omien asioiden jatkuvasta valittamisesta, minun vieraanvaraisuutta röyhkeästi hyödyntävistä ihmisistä. Jos on pakko joku tavata, hoidan sen "kunniallisesti", osoitan kiinnostusta ja keitän kahvit, leivon piirakat ym.
Vaan kun en haluaisi. Leave me alone.
Miksi sitten uhriudut? Ketään ei ole pakko tavata.
Sama tilanne useamman ystävän, sukulaisen ja kaverin kanssa. Kuitenkin näistä suurin osa sanoo, että olipa kiva tavata / kiva kun olit yhteydessä. Olisi kuitenkin kiva, jos yhteydenotot olisivat vastavuoroisia, mutta tuntuu vaikealta ottaa asia puheeksi, kun jos toinen ei kaipaa sen enempää yhteydenpitoa, niin minkäs teet.
Olen nyt alkanut ottaa vähemmän yhteyttä niihin, joihin yhteydenpito on yksipuolista ja harmikseni huomaan, että saa kyllä pitkään odottaa toisen aloitetta, voi olla ettei osan kohdalla niitä kuulukaan enää.
Ei minulla ainakaan ole syynä mikään kiinnostuksen puute, jos en pidä yhteyttä. Kyllä asia on paljon monisyisempi.
Minä päätin lopettaa ihmisten kutsumisen mukaani ja maksunaisena olemisen. Lopputulos on etten saanut viime vuonna kuin kaksi yhteydenottoa ja molemmat sellaisilta joiden syömisiä ja juomista en joudu maksamaan kun käymme ulkona.