Lue keskustelun säännöt.
Jos mun nyt pitäisi valita mies itselleni, en valitsisi enää omaa miestäni. En kuitenkaan aio erotakaan.
ydinperhe <3
01.01.2017 |
Noin 20 vuotta yhdessä, elämä on muuttanut meitä. Tällä kokemuksella valitsisin toisenlaisen miehen. Ei omanikaan varsinaisesti hirveän huono mies ole, mutta olisi ollut parempiakin kyllä ja ennen kaikkea enemmän mun tyylisiäni. Mutta meillä on lapset ja yhteinen ihan hyvä elämä. En lähde tavoittelemaan tähtiä taivaalta, viimeistään uusperhekuvioiden myötä elämänlaatu laskisi nykyisestä vaikka "unelmien miehen" jostain onnistuisikin taikomaan.
Kommentit (10)
Ala tietoisesti ruokkia rakkauttaan miestäsi kohtaan ja päästä uinuva viettelijätär valloilleen. Rakkaus on myös tahdon ja toiminnan asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu, paitsi että merkit yhteensopimattomuudesta oli olemassa, jos olisin rakastumisen huumassa vain ottanut vakavasti. Miehen perhe on myös todella inhottava. Pakko nähdä vaikka aina tulee vaan riitaa jostain vanhoista asioista. Lasten myötä pakolliset vierailut entistä rasittavampia.
Muistakaa kuitenkin että vaikka se oma mies ei ole unelmiesi urho niin älä käyttäydy sen mukaisesti, jos siis et ole eroamassa.
Paskinta olla yhdessä katkeroituneena ja sillä fiiliksellä että ollaan nyt kun ei parasta saanut.
Samoja mietteitä, mutta en usko, että muut miehet olisivat yhtään parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma, akasta on tullut valittava ihramaha.
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä, mutta en usko, että muut miehet olisivat yhtään parempia.
No ei ehkä absoluuttisesti parempia, mutta joku toinen voi olla selvästi itselle sopivampi. Esim. jos harrastukset eivät mene yhtään yksiin, olisi sellainen mies sopivampi, jonka kanssa voi harrastaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä, mutta en usko, että muut miehet olisivat yhtään parempia.
Sinä olet oikeilla jäljillä.
Aivan samanlainen olo minulla. Kaikki on muuten oikein mallikkaasti, mutta lämpö ja intohimo ovat puuttuneet suhteestamme jo vuosia. Lapsia on kolme. Jotenkin tunnepuolelle todella tyhjä olo. Puoliso on tuttu ja turvallinen, raha-asiat yms. hyvin hoitava. Elämämme on suorituskeskeistä ja tuntuu siltä, että sivustaseuraajallakin katselen elämäämme. Blaah.
Sama se on varmasti monella pitkään yhdessä olleella.