Olen jo 28, en ole käynyt kouluja tai tehnyt töitä. Kamala olo :(
Sairastuin masennukseen teini-iässä ja sen jälkeen en ole saanut elämässäni mitään aikaan. Välillä olen saanut pari psykoosiakin. Olen ajelehtinut vuodesta toiseen vailla mitään päämäärää.
Haluaisin saada ammatin, päästä töihin ja perustaa perheen, mutta kaikki tuo tuntuu kaukaiselta. Se tuntuu joltain mitä minä en voi ikinä saada.
Voiko elämä mennä näin? Miksi mikään ei tunnu auttavan :'(
Olen vuosien varrella aloittanut pari koulua, jotka jäi tietenkin kesken. Nyt meni vuoden ajan ihan hyvin ja jaksoin käydä iltakoulua pari pv viikossa, kunnes väsähdin taas. En vain jaksa. En ymmärrä miten elämä voi olla tällaista.
En haluaisi mitään muuta niin kovasti kuin sitä, että jaksaisin elää normaalia arkea :'(
Kommentit (9)
Mistä väsymyksesi johtuu? Masennuksestako? Onko kilpirauhasarvosi tutkittu? Väsymys voi johtua myös anemiasta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä väsymyksesi johtuu? Masennuksestako? Onko kilpirauhasarvosi tutkittu? Väsymys voi johtua myös anemiasta.
Oho, ihanko totta? Ajatteletko todella, että ap olisi ehtinyt noin monta vuotta sairastaa eikä noin yksinkertaisia verikokeita olisi koskaan otettu?
Oletko saanut apua masennukseesi? Terapiaa, lääkkeitä?
Mulla on lapset tehty ja koulujakin kävin, työelämää takana jo vuosia. Mutta välillä ollut kuukausia sairauslomalla masennuksen takia ja kaksisuuntaisen maniajaksoilla olen velkaantunut. Parisuhde kariutui vuosia sitten ja olen yh. Tällä hetkellä taas saikulla koska en vaan päässyt sängystä ylös... Itsemurha pyörinyt mielessä pari kuukautta. Tekisin sen jos ei noita lapsia olisi. Sängyn pohjalta heille juttelen ja he tuovat kaupasta evästä kun kulkevat kylillä. Välillä toki nousen ylös ja käyn ulkona jne. Äsken nousin vessaan. Olin maannut sängyssä yhteen soittoon 26h.
En olisi tehnyt lapsia jos olisin tiennyt millaista tämä räpiköiminen on. Ansaitsisivat parempaa ja pelkään että tämä periytyy jne.
Kokeile kuitenkin opiskelua omaan tahtiin. Semmoista alaa mikä kiinnostaa oikeasti.
Oletko siis peruskoulupohjalla? Ehkä etälukio voisi olla hyvä idea? Ei tietystikään kannata tuhlata aikaa lukioon, jos unelmat ovat toisaalla. Mutta lukio voisi olla hyvä ponnahduslauta. Varsinkin etälukio, jonka voisit suorittaa omaan tahtiin ja kotoa käsin. Varmasti sitä kautta voisi kuitenkin saada uusia tuttavuuksia.
Vaikka lukio ei olisikaan juuri se mitä haluat mutta kyllä elämä ainakin tuntuu merkitysellisemmältä, kun on tavoitteita ja tekee niiden eteen töitä. Töitä ei ole puolella miljoonalla muullakaan suomalaisella. Mutta jos olet täysin vailla työkokemusta niin ehkä kannattaa yrittää hakea jotakin hanttihommia, joilla saa ehkä itseluottamusta, kun työkokemus kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapset tehty ja koulujakin kävin, työelämää takana jo vuosia. Mutta välillä ollut kuukausia sairauslomalla masennuksen takia ja kaksisuuntaisen maniajaksoilla olen velkaantunut. Parisuhde kariutui vuosia sitten ja olen yh. Tällä hetkellä taas saikulla koska en vaan päässyt sängystä ylös... Itsemurha pyörinyt mielessä pari kuukautta. Tekisin sen jos ei noita lapsia olisi. Sängyn pohjalta heille juttelen ja he tuovat kaupasta evästä kun kulkevat kylillä. Välillä toki nousen ylös ja käyn ulkona jne. Äsken nousin vessaan. Olin maannut sängyssä yhteen soittoon 26h.
En olisi tehnyt lapsia jos olisin tiennyt millaista tämä räpiköiminen on. Ansaitsisivat parempaa ja pelkään että tämä periytyy jne.
Kokeile kuitenkin opiskelua omaan tahtiin. Semmoista alaa mikä kiinnostaa oikeasti.
Anteeksi, mutta on väärin että sinä olet sairautesi kourissa sängyn pohjalla, lapset hakevat sinulle kaupasta ruokaa? Mikä on lastesi tulevaisuus? Hakisin teidän perheelle pikaisesti monipuolista apua. Sinulle ehdottomasti terapiaa ja lääkitys = hoitosuhde. Ja perheellenne vaikka perhetyöntekijä auttamaan että saatte arkenne pyörimään. Voisin kuvitella että asiat on aika levällään, siellä kotonakin. Arki ei toimi niin kuin sen pitäisi. Ja jos on velkoja, niin joku auttamaan niissä, velkaneuvoja?
Vyyhi on iso. Ensimmäisenä, ota yhteys terveyskeskukseen tai työterveyteen että saat omat asiat kuntoon! Sitten välittömästi apua sinne kotiin. Oireileeko lapset miten?
Kuka normaali noita suomalaisia tyhjäkäyntikouluja jaksaisikaan?
Oletko ajatellu oppisopimusta? Siinä saisi samalla palkkaa.
Tiedän, ettei tää varmaan lohduta. Mutta olet vielä nuori ihminen. Elämä voi muuttua ja toivon sulle kaikkea hyvää. <3