Olitko nuorena ns. polkupyörän/helpon naisen maineessa?
Kommentit (11)
Minä olen ollut hyvämaineinen horo ja olen edelleenkin.
En ollut. Pelkäsin leimaa niin paljon, etten lähtenyt oikein kenenkään kanssa treffeille, vaikka pyydettiin. Mistään yhdenillan jutuista nyt puhumattakaan... Mulla oli joku sellainen ajatus, että sitten jos seurustelen jonkun kanssa, sen pitää olla elämäni rakkaus...
Sellainen huomio, että joku sai sellaisen maineen melko keskimääräisellä käyttäytymisellä ja toinen sompaili menemään urakalla ilman, että sai erityisempää mainetta.
Kaikki oli pelkkää puhetta. Yritin oikaista väitteitä, mutta kauniista ulkonäöstä pääteltiin, että "sen täytyy olla tietynlainen".
Jossain vaiheessa en enää jaksanut korjata väitteitä ja muutto Helsinkiin lukion jälkeen jätti ne jutut menneisyyteen.
En ollut. En muista että kouluaikoina kellään muulla kuin yhdellä äärimmäisen kiusatulla tytöllä olisi tuollainen maine ollut. Ja se maine hänelläkin oli ihan puhdasta kiusaamista, vailla totuuspohjaa. Nuorena aikuisena taas pääkaupunkiseudulla seikkaillessa ei mitään maineita pääse edes syntymään, kun kukaan ei tunne toisiaan.
Minulla on jo pienestä pitäen ollut aina ihan oma polkupyörä....
Entä ap. oletko aina ollut hyvän pökittelijän maineessa ?
Vierailija kirjoitti:
En ollut. En muista että kouluaikoina kellään muulla kuin yhdellä äärimmäisen kiusatulla tytöllä olisi tuollainen maine ollut. Ja se maine hänelläkin oli ihan puhdasta kiusaamista, vailla totuuspohjaa. Nuorena aikuisena taas pääkaupunkiseudulla seikkaillessa ei mitään maineita pääse edes syntymään, kun kukaan ei tunne toisiaan.
Miten tuollainen maine voi syntyä? Kiusatut on usein aika ujoja ja hiljaisia eivät edes vilkaise poikiin päin. Saiko nuo kiusaajat paskanpuhujan leimaa?
Juu, vaikken sellainen ollut. Johtui siitä että biletin paljon ja poikia paljon kavereina. Kylillä puhuttiin, että jaan näille pojille, olivat kaikki vaan kavereita.