Lue keskustelun säännöt.
7kk vauva hoidossa, oon raskaana. Pliis sanokas et se rääkyjä on eri asia kun on oma
31.12.2016 |
Huutanut viimeisen tunnin väsyään mut ei voi nukahtaa
Kommentit (40)
On eri asia. Vieraan voit palauttaa vanhemmilleen. Oma on vastuullasi ennen syntymäänsä ja sen jälkeiset 18 vuotta.
En tarkoita masentaa. Olen kohta 16-vuotiaan äiti. Hitto. Mikä. Homma. Onneksi voiton puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei yleensä nukahtanut tuon ikäinen kuin tissille tai rattaisiin, kun oltiin liikenteessä.
Minäkin kysyn, kauanko vauva on sinulla yhteensä hoidossa ja miksi? Tuon ikäisen ei kuuluisi olla kauaa erossa äidistään, max joitakin tunteja.
Kurjalta kuulostaa, jos tuon ikäinen vauva on jätetty hoitoon pitkäksi aikaa. Ilmeiseti ette edes tunne vauvaa kovin hyvin. Raukka on varmaan aivan hädissään. Vauva tarvitsee hellyyttä ja syliä. Ja tietysti omat vanhempansa.
Rääkyjä on eri asia kun on oma.
Ja kyllä vahvistetaan tämä tieto oikeaksi.
Veri on vettä sakeampaa.
Omat ihanat lapset ja muiden ärsyttävät äpärät.
Tiiätkö, pärjäätte omanne kanssa 90% ajasta ihan hyvin. Ei ole mitään hätää eikä syytä katua tai hätääntyä. Kaksi lasta meillä ja todelliset epätoivon hetket voi laskea kahden käden sormin. 7kk on vaan liian pieni olemaan vieraalla pitkään. Tsemppiä ja onnea tulevasta vauvasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yhtäkään kolmesta lapsestani jättänyt hoitoon kenellekään 7kk iässä. Ovat olleet yli vuoden, kun ovat olleet erossa pari tuntia vanhemmista. Eipä tulisi mieleenkään jättää tuota nuorimmaista nyt 6kk ikäistä kenellekään. Kaikki ensinnäkin täysimetyksellä 6kk ja senkin jälkeen lapsentahtinen imetys niin eipä siinä erossa voi ollakaan paria tuntia kauempaa. Tottakai vauva itkee. Raukka ei pysty käsittämään minne vanhemmat hävinneet. Mikä helvetin tarve ihmisten on viedä pieni vauva hoitoon noin aikaisin. Lapsi on pieni lyhyen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Oman räkänokan kohdalla voi itse päätellä, missä iässä se on valmis hoitoon.
Niinpä. Jotkut ei vaan sitäkään tiedä, kuten tämän kyseisen seitsenkuisen äiti ja isä. Ilmeisesti vauva vielä ollut jo kauan hoidossa kun ap puhui päikkäreille nukuttamisesta. :( Toivottavasti ap saa tästä episodista viisautta hoitaa asiat paremmin omansa kanssa. Vauvalla on oikeus turvallisuudentunteeseen. Turvallisuudesta kasvaa henkisesti hyvinvoivia lapsia ja heistä aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vanhemmat lapsia?
Pakko on ollut päästä uutena vuotena bilettämään ja rentoutumaan vaikka vastikään porsittu.
Voi pientä raukkaa :( On varmasti aivan kauhuissaan! Miksi vanhemmat ovat hylänneet?
PS. Ihan omaa vauvaasi ajatellen googlaa annihilaatiokauhu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaa ajatella millaisia vanhempia teistä tulee jos mies on vauvan itkun takia hermoraunio ja sinä itket vauvapalstalla?! Varaudu siihen että tollaisen ukon kanssa saat hoitaa itkut JA kaiken muun yksin.
Miksi kaltaisesti henkilö lisääntyy? Mies hermorauniona yhden illan jälkeen? Onnea, olet napannut todellisen sankarin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitäisi hoitaa jonkun toisen vauvaa ennen kuin päättää omien lasten hankkimisesta. Minä päätin pikkusiskoni vauvaa hoitaessa, että ei ikinä lapsia meille ja edelleen näin kymmenen vuoden kuluttua olen samaa mieltä, varsinkin kun olen hänen kahta pienenpääkin lasta joskus hoitanut... Vaikka tokihan oma lapsi tuo ihan eri tavalla iloa ja kun lapsiperheen elämää haluatte, niin etteköhän te plussan puolelle päädy :)
Realistinen kuva vauva-arjesta toki helpottaa siihen sopeutumista, mutta muutoin minusta olisi todella tyhmää tehdä päätöstä lisääntymisestä vauvavuoden perusteella suuntaan tai toiseen. Se on kuitenkin vain murto-osa vanhemmuutta. Jos saat vaikkapa 30-vuotiaana lapsen, ja elät 80-vuotiaaksi, on yksi vauvavuosi aivan mitättömän lyhyt aika 50-vuotisella taipaleella. Sama koskee oikeastaan pikkulapsiaikaakin. Kannattaa ajatella tulevaa retkeä kokonaisuutena. Jos vauvat on ihkuja ja söpöjä, ei kannata unohtaa niitä mahdollisia 49 tulevaa vuotta ja haasteita vanhempana. Ja jos vauvat ovat perhanan ärsyttäviä ja raivostuttavia, ei sen perustella kannata vielä tehdä päätöstä luopua niistä asioista, mitä tulevat 49 vuotta tarjoaisivat. Antaisin sekä vauvasöpöstelijöille että vauvojen vihaajille saman neuvon: jäitä hattuun, ajatelkaa vanhemmuutta kokonaisuutena älkääkä takertuko ja jumiutuko ensimmäisten elinvuosien spekuloimiseen, ja tehkää päätös vasta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin se fiilis että tällaistako se sitten on. Mies ihan hermorauniona. Kaipa siihen sitten pikkuhiljalleen kasvaa kun vauva syntyy
Ap
Kun se lapsi on oma, niin myös ne pienet tissiä huitovat sormet, raukea maidon jälkeinen hymy, rinnalle painautuva pää, hymy, nauru, autuas huokaus unissaan, oman sormen ympärille kiertyvät sormet, harhailevat silmät jotka syttyy tuikkimaan kun löytävät sinut, hamuileva suu, käsivarsilla rentoutuva hento vartalo, kaikki sekin menee enemmän ihon alle ja auttaa jaksamaan <3 Joillekin vauvavuosi on vaaleanpunaista, minä sanoisin pikemminkin harmaata, mustaa ja kirkuvanpunaista (olin kai masentunut), mutta silti sen arvoista! Ne hyvät hetket vaan on... niin hyviä! Ja ne muut hetket haalistuu aikanaan :)
Paskat sä mitään masentunut ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on aina ollut ja tulee olemaan kirjoitti:
Rääkyjä on eri asia kun on oma.
Ja kyllä vahvistetaan tämä tieto oikeaksi.
Mutta se omakin voi olla pahainen rääkyjä.
Mulle oman lapsen itkut ja raivarit on aina tuntuneet pahemmilta. Vieraan lapsen riehumiset ja huudot menee ohi korvien, kun ei ne kosketa itseä millään lailla, eikä mun tarvitse niihin erityisesti vastata. En ole esim ikinä huomannut kaupassa näitä kuuluisia kauppariehujia joista muut puhuu. Saatan vain katsoa että aijaa, joku lapsi vähän itkeskelee siinä. Auta armias kun oma sitten alkaa huutaa samalla tavalla, niin kyllä se vaan menee tunteisiin ihan eri tavalla. Minä kun olen vastuussa siitä pikkukääpiöstä, ja pahimmillaan tiedän että se raivoaa tunnin vaikka mitä taikatemppuja yrittäisi..
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa ajatella millaisia vanhempia teistä tulee jos mies on vauvan itkun takia hermoraunio ja sinä itket vauvapalstalla?! Varaudu siihen että tollaisen ukon kanssa saat hoitaa itkut JA kaiken muun yksin.
No itse ainakin olen hyvin pärjännyt omien kolmen vauvan kanssa, yksi oli koliikkivauva. Dilti en ottaisi hoitoon noin pitkäksi aikaa 7kk vauvaa kuin hyvästä syystä (esimerkiksi toinen vanhemmista sairaalasta ja toinen siellä tukena).
Oon täs vuoden sisään todennu et en hanki lasta.
Joutunu näkee vähä liikaakin, en haluu menettää omaa aikaani sellaselle.
Meidän vauva taisteli aina nukahtamista vastaan,huusi,kitisi,kiukutteli ym.
Vanha perinteinen keinutuoli rauhoitti aina lapsen ennen nukkumaan menoa.
Nyt 4v ikäisenä on mennyt jo pitkään reippaasti itse nukkumaan,peittely,satu ja unta kuulaan.
Pari ekaa vuotta on aika raskasta lapsen kanssa,mutta sitten helpottaa.
Vauvat ei oikestaan tee muuta kuin syö, nukkuu, paskoo ja rääkyy.
Voi käy pientä sääliksi. Reppana ei yhtään ymmärrä mihin äiti jaisä on kadonnut, ja ilmeisesti ette edes ole hänen kotonaan. Ulkoo kuuluu ilotulitteitakin.
No pääasia, että äiti ja isi pääsi viihteelle tänäkin vuonna.