7kk vauva hoidossa, oon raskaana. Pliis sanokas et se rääkyjä on eri asia kun on oma

On eri asia. Verrattavissa vähän samaan kuin yrittäjänäkin jaksaisit painaa pidempää päivää vs. palkollisena, koska kyseessä oma yrityksesi. Motivaatiota siis löytyy varsin paljon enemmän kuin 7,5h per päivä.

Jep. Jostain vaan löytää voiman jatkaa. Ja yleensä äidit tietää mikä auttaa oman lapsen itkuun.

Vierailija kirjoitti:

Huutanut viimeisen tunnin väsyään mut ei voi nukahtaa

Ota vauva syliin, vaihda vaippa, ruoki, katso että ei ole kylmä tai kuuma. Laula. Laita nukkumaan.

Kyllä sen omankin kanssa on välillä todella raskasta, jos ei tiedä miksi pieni itkee, itse aivan loppu kun ei ole saanut nukuttua moneen kuukauteen yms yms ettei nyt liian ruusuista kuvaa tulisi.

Ei tuo rauhoittunut vaikka otti syliinkään, eipä tietystikkään kun vieras ihminen.

Rääkymisen päätteeksi nyt onneksi nukahti, sama juttu oli päikkäreiden aikana, jumalaton huuto ja sitten nukahti

Ap

Ja kokoajan ajattelee et mitä se mies meinaa huutamisesta. Ja että toivottavasti häntä ei ala kaduttamaan koko vauva. Helpompi tietysti hoitaa omaa kun vähän edes tietää että miksi mahtaa itkeä

Ap

On ihan eri asia, kun on oma kyseessä. Tällöinhän olet tuttu hoitaja pikkuisellesi ja tunnet ne temput, jolla vauvan saa rauhoittumaan. Mutta niitä epätoivon hetkiä on tiedossa sen omankin nyytin kanssa, mutta kyllä ne aina jotenkin kestää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen omankin kanssa on välillä todella raskasta, jos ei tiedä miksi pieni itkee, itse aivan loppu kun ei ole saanut nukuttua moneen kuukauteen yms yms ettei nyt liian ruusuista kuvaa tulisi.

Tämä. Kyllä se raskasta on. Varsinkin kun univelkaa kertyy, on jaksaminen kortilla.

Aivan eri juttu hoitaa omaa. Vauvat rauhoittuvat 99% oman äidin syliin. Ja huutavat vieraiden tätien sylissä.

Ihan samallailla epätoivo ja itku tulee kun se oma räkänokka ei vaan oo hiljaa :D 

Oman räkänokan kohdalla voi itse päätellä, missä iässä se on valmis hoitoon.

Minulla ainakin on oman vauvan itkut ottanut jotenkin syvemmältä sydämestä, siis olen niin ollut kai hormonihuuruissa että monesti olen itkenyt vauvan mukana. Ehkä väsymykselläkin asiansa, mutta hoitovauvojen ja lasten itkuja en ole ikinä itkenyt, ne eivät ole samaan tapaan särkeneet korvien lisäksi myös sielussa.

Mua kyllä ahdistaa omien itku vieraita enemmän. Hoitolapsen itkukin voi olla rasittavaa, mutta siihen osaan suhtautua objektiivisemmin: lapsella ei oletettavasti ole mitään kovin dramaattista hätää, hänellä on ehkä ikävä äitiään, mikä on kurja lapsen kannalta mutta mistä hän toipuu ja mille en just nyt voi mitään; toisaalta tiedän että tää mun vahtivuoro loppuu X tunnin päästä, ja se oikeasti tämän lapsen kokonaishyvinvoinnista vastaava asiantuntija astuu kehiin. Itsellä oman vauvan (ei heti jollain syliin ottamisella, ruokinnalla tai muulla hiljennettävä) itku menee eri tavalla "ihon alle", ahdistaa, huolestuttaa, turhauttaa. Mut mulla nyt ei olekaan psyyke ollut parhaimmillaan vauvavuosina, että ehkä tää on vain jostsin omasta riittämättömyydestä kumpuavaa ja muilla on toisin päin. Onneksi omat muksut ovat olleen enimmäkseen tissillä rauhoitettavissa :)

Jotenkin se fiilis että tällaistako se sitten on. Mies ihan hermorauniona. Kaipa siihen sitten pikkuhiljalleen kasvaa kun vauva syntyy

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin se fiilis että tällaistako se sitten on. Mies ihan hermorauniona. Kaipa siihen sitten pikkuhiljalleen kasvaa kun vauva syntyy

Ap

Ei se välttämättä kasva. Voi tulla eri ja koliikkivauva. Vieläkö on abortti mahdollinen?

Miksi lapsi on sinulla ? Ja onko vie kauan ? Miksei vanhemmat hae lasta kotiin ?

Jokaisen pitäisi hoitaa jonkun toisen vauvaa ennen kuin päättää omien lasten hankkimisesta. Minä päätin pikkusiskoni vauvaa hoitaessa, että ei ikinä lapsia meille ja edelleen näin kymmenen vuoden kuluttua olen samaa mieltä, varsinkin kun olen hänen kahta pienenpääkin lasta joskus hoitanut... Vaikka tokihan oma lapsi tuo ihan eri tavalla iloa ja kun lapsiperheen elämää haluatte, niin etteköhän te plussan puolelle päädy :)

Todennäköisesti sinusta on, koska hormonit. Miehen kohdalla tilanne voi tietysti olla eri...

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin se fiilis että tällaistako se sitten on. Mies ihan hermorauniona. Kaipa siihen sitten pikkuhiljalleen kasvaa kun vauva syntyy

Ap

Kun se lapsi on oma, niin myös ne pienet tissiä huitovat sormet, raukea maidon jälkeinen hymy, rinnalle painautuva pää, hymy, nauru, autuas huokaus unissaan, oman sormen ympärille kiertyvät sormet, harhailevat silmät jotka syttyy tuikkimaan kun löytävät sinut, hamuileva suu, käsivarsilla rentoutuva hento vartalo, kaikki sekin menee enemmän ihon alle ja auttaa jaksamaan

Se itkee kun noin pieni on jätetty perheen ulkopuoliselle hoitoon. Vanhempiensa luo kuuluu vielä.