Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainut joka viettää uuden vuoden yksin kotona?
31.12.2016 |
Oma kaveriporukka päätti lähteä Lappiin laskettelemaan ja juhlimaan, mutta itsellä eläimiä ja töitä eli en päässyt lähtemään. Olen siis yksinkertaisesti illan kotona, syön luultavasti perunamuussia ja joulutorttuja hieman opiskellen ja telkkaria katsoen. Aloin äsken miettimään, että olenkohan tullut vanhaksi - asia ei oikeastaan harmita. Siis ajatuksen tasolla tuntuu väärältä viettää uutta vuotta kuin mitä tahansa muutakin päivää, mutta tavallaan ihanaa olla kerrankin rauhassa ja nukkua univelkoja pois. Jos taas olisin lähtenyt vieraamman kaveriporukan kanssa juhlimaan, niin seuraava päivä menisi ihan pilalle ja olisin alkuviikosta taas ihan väsynyt ja hommat jäisivät rästiin. Lisäksi monet tuntuvat viettävän tällaisia juhlia ennemmin oman ydinporukan kesken ilman vieraampia ihmisiä.
Muita vastaavassa tilanteessa olevia? Oletteko ihan sinut asian kanssa? Ja vielä yksi kysymys.. kuulostanko vanhalta? Ikäkriisiä pukkaa oikein olan takaa, kun tuntuu että haluaisin aina vain nukkua.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Yksin. Täytyy olla kotona koirien takia.
Hassua. Luin että "Täytyy olla monotoninen koirien takia".
*puhuu robottiäänellä*: Pois nyt siitä sohvalta. Poooiissss! klik kohta saat illallista. klik
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin vietän yksin kotona, en voi nykyisin sietää näitä massiivisia dokausjuhlia ja loputtomia taksijonoja.
Ihan täydellisesti samalla lailla ajattelen kuin sinä! Olen tosin jo 54 v. Ja aika kuluu tässä iässä supervauhdilla, uusi vuosi - taas vuoden lähempänä kuolemaa. Miksi juhlia?!Tarl
Minäkin vietän yksin uuden vuoden, minut kutsuttiin kyllä pariinkin paikkaan ja yleensä mielelläni olisin mennyt mutta nyt ei vain jaksa. Enkä halunnut sopia että tulen ja sitten perua. Syytä tähän en tiedä, olen ollut jotenkin tosi väsynyt pari viime päivää ja ihmisten keskellä on vain ahdistanut. Uskon että tämä menee ohi, nyt on vain näin. Olisi kyllä kiva katsoa raketteja jonkun kanssa ehkä...
Vuodesta 2013 - 2016 ihan täyttä skeidaa: läheisten kuolemia, avioero, taloudellisia vaikeuksia, luottotietojen menetys, joten tälle uudelle vuodelle 2017 ei ole enää mitään odotuksia, otan vastaan sen mitä tuleman pitää ja teen sen minkä pystyn. Ei juhlituta, joten olen kotona ja lataan akkujani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on aina ahdistanut vuoden vaihtuminen; liitän sen niin vahvasti niihin tavoitteisiin, joita en ole saavuttanut vuoden aikana. Joka vuosi olen toivonut, että löytäisin miehen ja perustaisin perheen, mutta kun niitä ei ole tullut, on vuosi toisensa jälkeen katkerampaa huomata vuoden jälleen vaihtuvan. En siis juhli, yritän vaan selvitä uudenvuoden aatosta hengissä ja ajatella, että se on vain yksi päivä ja kun siitä on päässyt yli, seuraavat päivät ovat helpompia.
Olen useamman uudenvuoden ollut kotona yksin ihan rauhassa, eikä kyllä ole ollut mitään valittamista. 😇
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen viettänyt todella monta uutta vuotta yksin, niin tämänkin. En ole koskaan perustanut uudesta vuodesta. Lapsuudenkodissa ei koskaan pidetty sitä mitenkään tärkeänä päivänä, joten sieltä kai se on jäänyt. Pidän sitä pakkojuhlana, jolloin kaikkien on pakko mennä jonnekin, olla sosiaalisia ja pitää hauskaa vaikka hampaat irveessä. Joka paikassa on hirveästi porukkaa ja useimmiten vielä jumalattoman kylmä. Yleensä viihdyn ihan hyvin itsekseni kotona. Syön hyvää ruokaa (tänä vuonna söin viimeiset jouluruoat laatikosta ja kinkusta lähtien). Katsoin juuri New Year's Eve elokuvan ja kohta lähden kioskille hakemaan limua ja sipsejä illaksi. Parvekkeelta katson ilotulituksia. Olen 26 ja minulle tämä on ihan normaali ja kiva tapa viettää uutta vuotta. Muut sitä kyllä joskus ihmettelee, aivan kuten sitäkin, että tykkään matkustaa yksin.
Täällä yksi yksinäinen. Elämäni ensimmäinen juhlapyhä, jonka vietän yksin. Tuntuu säälittävältä ja surulliselta. :-( Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että olen tässä tilanteessa. Olin jo menossa miesystäväni luokse laittautuneena, hänpä unohti mainita, että lähteekin kavereidensa luokse yksin. Muutama ystävä on mutta he asuvat muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin niin kuin kaikki muutkin "juhlapäivät" joulua lukuunottamatta. Ei näköjään suurempia tuntoja ainakaan vielä ole herättänyt siis sisälläni. Alan vissiin tottumaan tähän yksinäisyyteen.
Täälläpä yksin olen koira seuranani. Ei oikein ole tullut muutakaan tekemistä tarjolle niinpä koti-ilta sopii hyvin :)
Vuosi sitten olimme kaveriporukalla pelailemassa lautapelejä, se ei vain tänä vuonna onnistunut koska monella oli jo muita menoja sovittuna. Ehtii sitä aikaa viettää yhdessä myöhemminkin! En juurikaan ole aikuisiällä tästä uuden vuoden viettämisestä perustanut, kännääminen ei ainakaan sovi kuvioihin..
Ihan mielelläni pidän seuraa koiralleni vaikkei se paukkeesta juuri piittaakkaan..en silti pystyisi juurikaan nauttimaan illan viettämisestä jos koira olisi yksin kotona.. näin on siis hyvä meidän pikkuperheessä.
Kohta lähden vielä hakemaan kaupasta jotain herkkuja ja katson loppuillan tv:tä. Aikaisemmin kävin äidin luona landella lounaalla, koirien kanssa metsälenkillä ja valoimme porukalla uuden vuoden "tinat" sokerista. Jotakin perinteitä siis edes sisältynyt tämänkin vuoden lopulle :)
Mukavaa iltaa muille "yksinäisille" av-mammoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole yksinkertaisesti varaa juhlia uutta vuotta, mutta ei se kyllä varsinaisesti harmitakkaan. Ei jotenkin huvita lähteä baariin ja maksaa jo siitä että pääsee sisälle, siemailla ylihintaisia drinkkejä ja seurata ihmisten känniörvellystä. Joka puolella rumia, humalaisia huonokäytöksisiä miehiä. Pelkkää rahan- ja ajan haaskausta. Plus illan päätteeksi joutuisin kävelemään yksin kotiin kylmällä säällä epämukavissa kengissä ja vaatteissa. Samalla pitäisi pelätä lähteekö joku seuraamaan vai selviänkö kotiin tulematta ahdistelluksi. N22
Olen 46v. sinkkunainen. Olen ollut 6 vuotta yksin.Päätin että tänään lähden yksin baariin. Ostin uudet alusvaatteet ja otan parhaillaan rohkaisuryyppyjä. Haluaisin edes kerran vielä saada seksiä. Aloitukseni poistettiin, ehkä on väärin ikäiseni haluta miesseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon että viimeinkin olen yksin! Mies lähti iltavuoroon ja itse jäin yksin tänne maalle, koirat toki seurana. Ajattelin datailla hetken, siemailen olutta ja sitten katson netflixiä. Saunassa on käyty ja syöty kunnolla ja vuoden viimeiset * hoidettu.
Minä siivoan, ei ole parempaakaan tekemistä.
Sehän tässä hassua onkin, että tarvitsen lepoa ja rauhaa ja varmaan olisinkin tyytyväinen yksinäiseen uuteen vuoteen, jos olisi edes joku vaihtoehto viettää se. Mutta ei ole, minua ei ole minnekään kutsuttu ja harvat tutukin on muualla lomailemassa. Joka vuosi sama juttu, vaikka olen joskus yrittänyt itsekin pippaloita järjestää. Tämä on kirous, kaikki juhlat aina yksin. Ei vain uusi vuosi, vaan pääsiäinen, vappu, juhannus ja joulu. Miten tästä voisi murtautua ulos.
minä lähden töihin yövuoroon. onhan meitä jotka ei juhli jokapuolella.
Aika moni viettää uv:n itekseen, lohdullista kuulla että muitakin on. 🙈 Itse en vaan jaksa kokea mitään krapulaa ja aloittaa uutta vuotta huonolla ololla... Eikä kyllä kiinnosta lähteä minnekään baariin jonottamaan. Helpompi näin, vaikka hieman ahdistaa.
Eilen tuli käytyä liikenteessä, eipä tuosta jäänyt käteen kuin päänsärky, yök :p.
Tänään ei jaksa, onpahan maanantaina hieman virkumpana..
Alue: Aihe vapaa
Yksin vietän ja ihan ok. Silti tuntuu jossain määrin sosiaalisena paineena, että pitäisi nyt jonnekin lähteä, eikä viettää ihan yksin. Nyt on tulossa sentään Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Yksi ystäväni vihjasi, mitä kaikkea menomahdollisuutta olisi, mutta jos ottaisin vaan levon kannalta, hyvä kirja ja jotain naposteltavaa.