Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi ruma täälläkin. Olen oppinut hyväksymään itseni, ja nykyään pidän itseäni välillä jopa ihan sievänä. Muut eivät toki jaa mielipidettä, mutta muuksi en voi muuttua.

Tässä taannoin yksi mies sanoi mulle että sä oot tuollainen butterface. En tiennyt mitä se tarkoittaa, ajattelin et vähän pyöreäkasvoista. No eipä ollut. :p

Mä taidan olla butterbody. Vartalo on kamalampi vaikka ei naamakaan ole kummoinen. Muistuttaa jotain Katherine Heigliä.

Täh? Tuo Katherinehan on tosi nätti?

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että monilta rumana itseään tai jotain toista pitäviltä puuttuu tuo kyky ja leimaa itsensä tai jonkun toisen rumaksi jonkun yksittäisen piirteen vuoksi.

Kyllä se ihan selväksi on itselleni tullut, etten ole kaunis.

Yläasteella ulkonäöstäni kiusattiin, vanhempana se kiusaaminen loppui, mutta niin että muutuin näkymättömäksi.

Jonkin verran olin saanut itsetunnon rippeitä kasaan, kunnes erehdyin ekaa kertaa vuosikausiin käymään yöelämässä. Kaveriani tultiin jututtamaan jatkuvasti, sai kehuja ulkonäöstään, kyselyjä onko tämä varattu jne. Itse hörpin juomaani ja vilkuilin lopulta kelloa, että milloin kehtaan lähteä kotiin. 

Eipä ollut mikään muuttunut sitten parikymppisen. 

Olen ollut ruma ja lisäksi lihava lapsesta asti. Muistan ekan kerran kun huutelut kadulla alkoivat, olin n 14 v kun kuljin poikaaporukan ohi kauniin kaverin kanssa. He huutelivat peräämme, minulle että toi läski on niin ruma että voisi panna säkki päässä jos ei muutakaan ole, ja kaverille kuinka kaunis pinkki kissa (kaverilla oli pinkki takki) hän onkaan.

Olin aina kaveriporukan rumilus ja köyhä. Kaverit olivat hyvistä ydinperheistä ja vanhemmat kävivät mökeillä oli omakotitalot jne heillä. Minun isä käytti huumeita ja isäpuoli kosketteli 5 v alkaen ja oli alkoholisti,asuimme kunnan asunnoissa. Yritin tappaa itseni teininä jo. Ahdistunut ja masentunut olin, isäpuoli haukkui päivittäin "mene katsomaan kuinka ruma olet ei noiden hiusten laittaminen mitään auta". 

Aloin juomaan reippaasti ja sammuin usein sinne tänne, ja varmaan 3 krt minut raiskattiin kun olin alle 18 v. Tunsin että olin niin ruma ja vastenmielinen etten muuhun kelvannut. Ja sellaisena elämä on jatkunyt, kaikki 3 miessuhdetta jotka on olleet ovat olleet sellaisten miesten kanssa joilla on ollut ongelmia jo valmiiksi. Kunnon kivat miehet eivät minusta ole koskaan olleet kiinnostuneita. Kauniilla kavereilla on perhe, asunnot, hyvät työpaikat. Minulla jääneet opinnot kesken itsetunto-ongelmien vuoksi ja nyt olen ollut työtön 5 vuotta.

Olen yhden tytön yh äiti ja kyllä nämä rumuus ja itsetunto- ongelmat ovat minussa yhä. Säälin lastani kun olen hänen äitinsä. Usein ajattelen ettei minulla ole edes oikeutta elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun koulukaveri oli niitä ns rumia, korkea otsa,lähekkäin olevat silmät,  ei huulia lähes laisinkaan eli ihan ohuet huulet, iso nenä ns koukkunokka, pieni leuka jne,silti oli suosittu koska oli todella älykäs joka vetäisi pelkästään kymppejä kokeista ja muista aineista, 9 oli hänellä huonoin numero,antoi tukiopetusta ja oli muita todella paljon edellä kaikessa,häntä ei kiusattu ulkonäöstä,oli kaikkien kaveri ja todella mukava kaikille jopa niille koulun "koviksille" jotka kiusas lähes kaikkia paitsi tätä "kamalan rumaa" tyttöä.

Onko korkea otsa muka ruma?

 

Oon käsittänyt että sellainen kauhean korkea on, melkein kuin neandarilaisten otsa todella korkea

Neanderthalilla on matala ja taaksepäin luisu otsa.

Heikon itsetunnon omaavat miehet eivät voi lähestyä meitä tällaisia vähän vaatimattomamman näköisiä naisia! MITÄ NE KAVERITKIN SANOO?

Vierailija kirjoitti:

Heikon itsetunnon omaavat miehet eivät voi lähestyä meitä tällaisia vähän vaatimattomamman näköisiä naisia! MITÄ NE KAVERITKIN SANOO?

Heikon itsetunnon omaavat naiset eivät voi lähestyä meitä tälläisiä vähän vaatimattomamman näköisiä miehiä! MITÄ NE KAVERITKIN SANOO?