Lue keskustelun säännöt.
Olipa kiva tulla kotiin.
05.07.2008 |
Olin lasteni kans äitini luona kylässä viikon, jota mieheni vielä itse ehdotti että menisimme, kun nyt oli mahdollisuus. Hän jäi kotia tekemään remonttihommia, joissa meni ehkäpä n. kaksi päivää. Meillä oli puhelimessa ollut pari kertaa puhetta että mieheni käy kaupassa ennenkuin tulemme kotiin, jotta on siis maitoa jne. ja esim. vaik jauhelihaa josta teen sit ruokaa ettei minun tarvitse heti lähteä kauppaan kun tulen kotiin. Ja olin myös sanonut hälle että tyhjentää jääkaapista vanhoja ruokia pois, siis mitä hän ei syö.
No, tulimme eilen illalla kotia. Mies ei ollut käynyt kaupassa, eilen ei muistanut ja toissapäivänä ei kerennyt. No onneksi oli puolipurkkia maitoa jotta sain pojalle iltamaidot pulloon. Jääkaapissa oli vanhoja maitoja ja piimäpurkkeja. Homeinen banaani pöydällä jne. bioroskis haisi. Ei ollut imuroinut koko viikkoon puhumattakaan muusta siivouksesta.
Mie sit näistä kyseisistä asioista hieman suuttuneena sanoin hälle asiasta ja vielä tänä päivänä myöskin. Mies vaan huuti että voi kauheeta jos vähän jouduit tuossa jotain tekemään. (siis siivosin hänen jäljet, kävin ruokakaupassa) Hän on mukamas yhden jutun tehnyt (talo remppaa, jossa meni yksi kokonainen päivä) enkä minä sanonut hänelle mitään siitä kun tulin kotiin, tottakai olisin sanonut jotain positiivista siitä hälle mutta fiilikset meni kun kävin sisällä.
Minä sit sanoin hälle että minä rupean kans täällä elämään ihan samalla tavalla kun hänkin. Niin en minä saa jos koko perhe on kotona.
Minun mielestä mieheni vaikka hukkukaan paskaansa sillä aikaa jos minä olen lasten kanssa poissa, mutta minusta olisi ihan kiva että koti olisi edes siinä kunnossa missä se oli kun lähdin reissuun. Koska minä yleensä hoidan tämän kodiin siisteyden jne.
Kommentit (4)
Välillä toivon että joutuisin parin kuukauden työmatkalle tai sairaalaan tain jotenkin pois kotoa että mies TAJUAISI että niitä kotihommia täytyy tehtdä koko ajan, joka päivä, non-stop
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap ja lisään vielä yhden jutun tuohon kertomukseeni.
Olimme lomalla tuolla pohjoisessa jonne meiltä on matkaa usea sata kilsaa. Meitä oli minä ja mieheni sekä mieheni sisko miehensä kanssa. Kun olimme tulossa kotia päin pysähdyimme yhdessä paikassa syömään ja kun kävelimme autolle mieheni meni apukuskin paikalle istumaan ( hän oli ajanut siihen asti autoa) ja sanoi minulle että mene ajamaan. Minä en halunnut, koska en ole paljoa ajellut autolla muualla kuin kotikulmilla, joten tunnen itseni epävarmaksi kuskiksi. Ja mieheni ajaa aina autoa kun olemme esim. kaksistaan liikkeellä. Nyt siis minun olisi pitänyt ajaa sieltä toisesta kaupungista kotiin. Joten kun en suostunut niin mieheni haistatti minulle vitut siinä kaiken kansan kuulleen parkkipaikalla. Mieheni ei edes näille muille ehdottanut ajamista eikä hekään tarjoutuneet ajamaan. Hieman oli kyllä kohtuutonta haistatella, olisimme voineet keskustella asiasta ja olisin vaikkapa voinut ajaa sit jos mieheni olisi ajanut meidät ekaks pois siitä vieraasta kaupungista.
Jotenkin vaan tuntuu siltä että kaikki on nykyisin ihan syvältä.
Eilen kun tulimme kotia sieltä toiselta reissulta niin olin aiemmin heittänyt leikkilläni miehelleni että lähden sit illalla baariin, hän heti huutamaan että et varmasti lähde hän haluaa olla perheen kanssa. No nyt olisi esim. sitä yhteistä aikaa minun kanssani kun lapset nukkuu, mut mitäpä teki mies, lähti kylille ajelemaan skootterilla. Että tällästä kivaa meillä.
Onko rakkaus kensties lentänyt ikkunasta ulos ja yhdessä ollaan vain lasten ja tottumuksen takia?
Sua ei nyt auta pikkuniksit miehen kotitöihin saamiseksi, vaan hoitoa kaipaa ensisijaisesti koko teidän parisuhteenne.
roskista vaikka se kävelis ovella vastaan. Jättää kaiken kuin sika paskansa, esim. aamuisin on veemäistä tulla aamupalalle kun äijä on jättänyt murusia ynnä muita jätteitä pisin pöytiä.