Lue keskustelun säännöt.
Seurassa oleminen, viekö vai tuoko sinulle voimia?
30.12.2016 |
Onko ihmisten seurassa oleminen sinulle voimia ja jaksamista tuova asia vai voimiasi kuluttuva asia?
Ts vaikka viihdyt ihmisten seurassa ja on mukavaa, niin tarvitset tämän jälkeen palautumista ja lepoa rauhassa omissa oloissasi VAI niin, että ihmiset ja seura on se voimavara, jossa lataat akkuja taas jaksaaksesi?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie voimia erittäin paljon. Olen ääri-introvertti, suorastaan erakkoluonne.
Riippuu seurasta ja tilanteesta. Useinmiten vie voimia, mutta hyvän kaverin näkeminen silloin tällöin piristää. Vaikka olisi kuinka hyvä kaveri niin jokapäiväinen (useimpienkohdalla viikottainen tai jopa kuukausittainenkin) näkeminen alkaa vaan stressata.
Oma perhe ja mies on +/-0 yleensä. En piristy mutta en kulukaan.
Vie voimia. Onnellisimmallani olen nykyisin kun saan olla kotonaan kahdestaan mieheni kanssa. Hän on laillani jokseenkin introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työssä, jossa ratkotaan ihmisten ongelmia. Uusia ihmisiä tulee eteen päivittäin. Vapaa-ajan vietän mieluiten yksikseni. Nykyään tarvitaan useampi lomaviikko "toipua" sosiaalisesta kuormasta. Olen miettinyt, mitä elämä on sitten, kun olen eläkkeellä. Tällä käytöksellä poltan sillat takanani eikä minulla todennäköisesti ole ystävyyssuihteita vaan yksinäinen vanhuus.
Molempia. En jaksa kauaa ilman "vertaistukea" vain lasten kanssa, kaipaan sitä ajatusten vaihtoa, kuulluksi tulemista, toiselle (aikuiselle) olemassa olemista. Niistä aikuiskontakteista saan energiaa kotiin ja omien ajatusten kanssa viihtymiseen.
Mutta pieninä annoksina. Vuorokausi mökillä sukulaisten kanssa niin menee monta päivää toipuessa.
En osaa ajatella tässä yhtälössä kokonaan yksin olemista kun sellaista ei ole elämässäni ollut vuosiin kunnolla. Kaipaisin kyllä vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma perhe antaa voimia ja vie ajatukset pois työasioista.
Ystäviä ja läheisiä on ihanaa nähdä, mutta vaikka olisi kuinka kivaa se menee kulutuksen puolelle. Olen iloinen kun pääsen kivan illan/päivän/tapaamisen/reissun jälkeen kotiin.
Riippuu tosiaan seurasta. Yleisesti ottaen se kyllä tuo voimia, tai sanotaan, ettei se ainakaan erityisemmin vie voimia.
Joskus tosin tapaa sellaisia energiasyöppöjä, että on ihan hengästynyt tapaamisen jälkeen. Joutuu skarppaamaan liikaa, eikä saa mitään takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu seurasta ja tilanteesta. Mitä suurempi seurue, sitä enemmän vie voimia. Sen sijaan jos itseni lisäksi on 1-3 muuta ihmistä, niin virkistyn. Toki vain tilanteessa, joka on positiivinen eikä esim hautajaisten järjestely.
Vie voimia. Pitkä viikonloppu parhaan ystäväpariskunnan kanssa ei multa onnistu niin, että olen 24 tuntia heidän kanssaan. Onneksi tietävät tämän, eivätkä pahastu jos jään yksin loma-asunnolle muun porukan lähtiessä pitkälle kävelylle ym. Luen sitten sen pari tuntia kirjaa hiljaisuudessa, käyn kylvyssä ym. Sitten taas jaksaa seurassa :)
Miehen kanssa tosin jaksan olla vaikka tauotta, kun ei tarvitse "tsempata" ja olla sosiaalinen. Viimeksi just meni kolmen viikon loma yhdessä koko ajan, eikä tullut edes riitaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N41 kirjoitti:
Vie voimia. Pitkä viikonloppu parhaan ystäväpariskunnan kanssa ei multa onnistu niin, että olen 24 tuntia heidän kanssaan. Onneksi tietävät tämän, eivätkä pahastu jos jään yksin loma-asunnolle muun porukan lähtiessä pitkälle kävelylle ym. Luen sitten sen pari tuntia kirjaa hiljaisuudessa, käyn kylvyssä ym. Sitten taas jaksaa seurassa :)
Miehen kanssa tosin jaksan olla vaikka tauotta, kun ei tarvitse "tsempata" ja olla sosiaalinen. Viimeksi just meni kolmen viikon loma yhdessä koko ajan, eikä tullut edes riitaa. :)
Vuorokaudessa* 24 tuntia vuorokaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen työssä, jossa ratkotaan ihmisten ongelmia. Uusia ihmisiä tulee eteen päivittäin. Vapaa-ajan vietän mieluiten yksikseni. Nykyään tarvitaan useampi lomaviikko "toipua" sosiaalisesta kuormasta. Olen miettinyt, mitä elämä on sitten, kun olen eläkkeellä. Tällä käytöksellä poltan sillat takanani eikä minulla todennäköisesti ole ystävyyssuihteita vaan yksinäinen vanhuus.
Mulla on kanssa työ sellaista, etten jaksais yhtään ylimääräisiä ihmisiä vapaa-ajalla. Jään kai yksinäiseksi vanhukseksi minäkin. Treffataan sitten jossain yksinäisten ihmisten tapaamisessa :-)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni tällainen tausta: lapsuus (ikävää ja hieman osaltaan pelottavaakin) mutta toisaalta siitä huolimatta ihan (ei nyt onnellinen mutta tai en oikein muista), kouluun pelotti menä, oli ikävä ilmapiiri, ahdistunut, sen jälkeen masentunut, ahdistunut, onneton . kokoaika tiedätkö mieli sellaisessa miten sen sanoisi stressaantuneessa tilassa. sellaista helpotusta ei ole ollut tai en muista.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tällainen tausta: lapsuus (ikävää ja hieman osaltaan pelottavaakin) mutta toisaalta siitä huolimatta ihan (ei nyt onnellinen mutta tai en oikein muista), kouluun pelotti menä, oli ikävä ilmapiiri, ahdistunut, sen jälkeen masentunut, ahdistunut, onneton . kokoaika tiedätkö mieli sellaisessa miten sen sanoisi stressaantuneessa tilassa. sellaista helpotusta ei ole ollut tai en muista.
"kouluun pelotti mennä"(varhaisnuoruus kautta)
Kyllä hyvästäkin seurasta ennen pitkää tarvitsee lepoa, tai olisiko parempi sanoa, että taukoa. Oli seurana kuka tai ketkä tahansa, niin välillä huomaan tarvitsevani sitä, että saan olla ihan itsekseni ja omissa ajatuksissani.
Sekä että. Tykkään olla ihmisten seurassa, mutta siitä tulee ylivirittynyt olo, josta kestää palautua jonkun aikaa.
vie