Tarvittaisiin apua kitaran hankkimisessa,

Ei todellakaan kannata ostaa käytettyä jos ei tiedä kitaroista yhtään mitään. Koskaan et tiedä miten sitä akustista on säilytetty esim onko ilmankosteus ollut oikein ja onko kaula vääntynyt.

Kannattaa aloittaa kitaransoitto akustisesta sillä siitä on helpompi siirtyä sähkökitaraan kun toisin päin. Lisäksi akustisen kieliä pitää painaa kovemmin alas eli sormien vahvuus kehittyy.

Suosittelen ihan menemään katsomaan kitaroita musiikkiliikkeeseen ja vaikka rämpyttää ja tunnustella miltä se tuntuu. Samalla saa opastusta. Vaikka et sitä sillä hetkellä osta tai ostaisit netistä niin silti käy siellä liikkeessä testaamassa.

Ja kielten kanssa kannattaa tosiaan muistaa ettei voi laittaa nylon kieliseen teräksisiä jne eli päätä ennen ostoa kumman haluat.

Nylonkielinen on tarkoitettu klassiseen musiikkiin, teräskielinen kevyeen musiikkiin. Nylonkielisellä voi kuitenkin hyvin aloittaa. En ymmärrä noita, jotka käskevät lukemaan vain tabeja ja unohtamaan nuotit. Kun osaa nuotit, saa harrastuksesta paljon enemmän irti. Voi soittaa mitä tahansa missä porukassa tahansa eikä ole riippuvainen siitä, että soitettava on kirjoitettu tabeina. Ei niiden nuottien oppiminen nyt niin vaikeaa ole. Kuka tahansa, joka on oppinut lukemaan, oppii kyllä nuotitkin.

Kun tyttäreni aloitti musiikkiopistossa muutama vuosi sitten, opettaja sanoi sadan euron Yamahan olevan aloittelijalle ihan tarpeeksi hyvän. Sillä perusteella olettaisin 200 euron Yamahan nykyisinkin olevan kelvollinen. Nykyisin tyttärelläni on jo kalliimpi kitara, mutta se halpissoitin on ihan kätevä silloin, kun kitaran haluaa ottaa mukaan jonnekin, jossa olosuhteet eivät ole välttämättä kovin hyvät tai soitinta ei pysty vahtimaan koko aikaa. Kalliimman soittimen kanssa ei viitsi ottaa riskiä.

Ekana katsoisin tosiaan sen, aikooko soittaa rokkia vai klassista. Klassista varten nylonkielinen, rokkia varten ostetaan terästä.

Kitaran koko on myös tärkeä asia, itse pienikokoisena soitan mieluiten 3/4-kokoista kitaraa, koska isompaan en yletä kunnolla. Kitaran materiaali on tärkeä ominaisuus: vanerista valmistettu kitara on halvempi ja sitä voi säilyttää miten hyvänsä, mutta äänen laatu ei ole niin hyvä kuin "aitopuisessa" kitarassa. Puusta valmistetun kitaran säilyttäminen on vain tarkempaa, koska ilman kosteuden pitää olla jotakuinkin vakio, jottei kitaran kansi halkea kuivuessaan.

Nuotteja ei tarvita kitaran soittamiseen, koska saatavilla on paljon tabulatuureja (tuttavallisemmin tabseja), ja perussoinnut opetellaan ulkoa. Toki musiikin teorian tunteminen helpottaa soittoa huomattavasti, koska sillon pystyy katsomaan helpoimmat vaihdot ja vaihtoehtoiset soinnut kullekin biisille.

Sitten ei muuta kuin kitaraa hankkimaan ja soittamisen iloa! Se soittaminen on vaikeaa aluksi ja sormet ihan oikeasti vuotavat verta, mutta jos jaksaa harjoitella ahkerasti, taidot karttuvat nopeasti ja sormenpäihinkin kasvaa paksumpi nahka :D kehitystä tapahtuu vasta sitten, kun jaksaa puskea itseään henkilökohtaisten rajojen yli, mukavuusalueella ei edisty. Eli rohkeasti soittamaan myös barre-sointuja! (Ja tuosta tuli mieleen, kitaraan kuin kitaraan capo on lähes pakollinen ostos!)

Lensin taas vähän sivuraiteille...intohimo aihetta kohtaan on välillä rasittavaa.

Ehdottomasti joku soittotaitoinen mukaan valitsemaan soitinta! Voi sitten tarkistaa ettei kaula ole kiero, vire pitää myös otelaudan yläpäässä jne.

Itse aloitin ihan nylonkielisellä lastenkitaralla, arvo käytettynä ehkä 10€. Sitten ostin vuoden kuluttua käytetyn teräskielisen(yli 500:n kitara 130:llä) ja sitten muutaman vuoden päästä uuden sähkökitaran(mexicon tele) ja skoben............Soittanut vasta 5 vuotta mutta alkaa jo oppimaan kun on kärsivällisyyttä. Välillä ei kehity hetkeen ja kohta taas viilettää eteenpäin teoria opissa ja rytmeissä. Vaikeaa se on mutta palkitsevaa. Käytetyssä täytyy kokeilla ettei rämise mistään kohtaa ja käy läpi kieliä eri kohdista kaulaa. Omaa käytettyä käytin huollossa kun paksun E kielen räminä alkoi häiritsemään ja kitaraa voi säätää kitaran korjaajien luona muutenkin jos on vain kannattavaa(eli kitara on edes jotenkin laadukas) Käytetyssä kannattaa tarkistaa myös kaulan suoruus ja otenauhojen kulumat tallojen kunto jne plus saundit... 

Muistutan, että nylonkielisellä voi soittaa muutakin kuin klassista musiikkia. Mutta rokin rämpyttämiseen teräskielinen soveltuu paremmin. Sekä siitä on helpompi siirtyä sähkökitaraan myöhemmin.

Yamaha C40 on toiminut mulla hyvänä peruskitarana kohta 15 vuotta. Leirinuotioilla lähinnä tulee sillä soiteltua. Kielet on vaihdettu useita kertoja, ja vireessä pysyminen on vähän kärsinyt vuosien varrella. Hyvä sillä on kuitenkin edelleen soittaa.

Kiitos hirveästi taas. Tosi paljon asiaa. Ei ole soittotaitoisia tuttavia yhtään eli emme varmaankaan sittenkään uskalla käytettynä hankkia. 

Olisiko teidän mielestänne näistä jompikumpi ok? Soittelee nyt pienellä sähkökosketinsoittimella, ei kuulosta rokilta ainakaan, Haloo Helsinkiä ja naispoppareiden rauhallisempia kappaleita kuuluu tulevan.. 

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/18647/ftgtr/Yamaha-CS40-3-4-kla…

http://www.f-musiikki.fi/kitarat-ja-vahvistimet/klassiset-kitarat/yamah…

Vielä, jos joku osaisi katsoa, onko tässä tuo koko 3/4, kuten otsikon mukaan:

ap

Uudestaan linkki C40A

http://www.f-musiikki.fi/kitarat-ja-vahvistimet/klassiset-kitarat/yamah…

Mitä ohuempi on kitaran kaula, sitä helpompi sillä on soittaa. Nylonkielistä on helpompi aloittelijan soittaa, kuin teräskielistä, mutta teräskielisestä saa kovemman ja parempilaatuisen äänen. Myös kielten paksuus, sekä etäisyys otelaudasta vaikuttaa soittamiseen: ohuemmilla kielillä on helpompi soittaa, kuin paksummilla ja lähelle otelautaa säädetyillä kielillä on helpompi soittaa, kuin kauas otelaudasta säädetyillä.

Jos virityskoneisto on huonolaatuinen (niin kuin halvoissa kitaroissa yleensä on) on kitaran kelvolliseen vireeseen saaminen yhtä tuskaa. Ehkä ei kannata ostaa ihan sitä halvinta vaihtoehtoa, vaan ostaa heti kunnollinen ja pyytää ostotilanteeseen vaikka joku kokeneempi kitaransoiton harrastaja mukaan.

Ei se soittoharjoittelu nimittäin ole mitään herkkua, jos kitaraa ei saa kunnolla vireeseen, tai se ei edes pysy vireessä.

Nylonkielisellä on helpompi aloittaa, jos minkäänlaista aiempaa kokemusta ei ole. Teräskielisellä sointujen ottaminen vaatii paljon enemmän sormilihaksia ja voimaa, joten innostus voi loppua heti alkunsa, jos sormien voimattomuuden vuoksi kaikki kuulostaa pitkän aikaa aivan väärältä.

Muistaakseni Kitarahitit-sarjasta löytää useampiakin erilaisia kirjoja, joissa on ainakin pop- ja rockmusiikkia monipuolisesti, jokainen sointuote merkittynä selkeästi.

Ap, linkkaamillasi kitaroilla on moni aloittanut harrastuksen. Aina löytyy muitakin vaihtoehtoja, mutta kyllä nuo Yamahat asiansa ajaa. Teinille suosittelisin jo täysikokoista, jos ei ole kovin pieni ja pienikätinen. Mutta tosiaan malleja voi kokeilla musiikkiliikkeissä. Rauhalliseen poppiin klassinen käy aivan hyvin, eikä satu sormiin niin paljon, vaikka kyllä niihin silti alussa sattuu.