Miksi imukuppia ajatellaan aina " hirveänä" juttuna?

itellä ei mitään tietoa imukupista, en teidä miten se toimii enkä edes miltä se näyttää. mutta olen kyllä avoin kaikkeen mitä auttaa lasta tulee maailmaan turvallisesti. onneks on keksitty apuvälineitä kun muuten ei olis mahollista ja riski on olemassa että lapsi vammautuis tai äidille tapahtuis jotain.



jostain olen kuullu et imukupilla syntyneet syntyy pää " munanmuotoisena" , onko myytti?



my_selene ja 3. neiti rv 29+1

3.x:

Tuntuu että jos ihmisille esim. kertoo että imukuppia käytetty, niin kaikki ajattelee että se on ollut jotenkin traumaattinen kokemus ja ihan hirveää jne. Jotenkin koko sanalla on mielestäni kauhean huono kaiku.

Mutta MIKSI, mielestäni aika turhaan.

Itselläni ei ole tälläisiä kokemuksia. Ei kukaan ole kauhistellut tms. kun olen kertonut imukupista tai ainakaan en ole ajatellut asiaa niin.

Muuten jäin miettimään tätä asiaa... Itsekin olen " kammonnut" imukuppia. Ja miksi? Varmaan sen kivun takia. Olen ajatellut, että sen täytyy olla kivuliasta.

Nyt imukupin jälkeen kammoan niitä jälkivaivoja. Niin kuin itsekin sanoit, olet päässyt aika helpolla. Omalla kohdallani kyse ei ollut " vähän avitetaan imukupilla" (tätä käytettiin muistaakseni synnytysvalmennuksessakin...) vaan lääkäri todella veti kaikella voimallansa vauvan yhdellä supistuksella korkealta (ei ollut kunnolla laskeutunut) ja virhetarjonnassa. Seuraukset olivat sitten aika pahat ja kyllä tässä toista odottaessa on leikkaustakin harkittu. Kipua, mitä ennen pelkäsin, en enää osaa pelätä (vaikkei, tai ehkä juuri siksi, itselläni ollut siinä edes mitään kivunlievitystä).

...mutta pelkään kyllä...



Mieheni opiskelee fysioterapeutiksi, ja on opiskeluissaan kuullut paljon imukupin aiheuttamista vammoista...

Ymmärrän että niin kuin kaikessa muussakin, seuraukset voivat olla sekä hyvät että huonot. Siitä voi olla suureksi avuksi, mutta myös väkisin ulos vedetylle lapselle voi tulla todella vakavia kaularangan vammoja... Tietysti silloin pelottaa hiukan.

Pelkään sektiotakin sillä vaara on siinäkin kuolla, pelkään lähes kaikkia asioita jotka liittyvät synnytykseen... Mutta ajatus omasta lapsesta ja hänen maailmaan tulosta lievittää pelkoa. Onneksi tänäpäivänä ikävä tapaukset ovat erittäin harvassa...

syntyi imukupin avustuksella, lähes kolme tunnin ponnistamisen jälkeen. Myöhemmin selvisi että mulla on lantiot jotenkin kapeat ja siksi ei meinannut tulla ulos vaikka kuinka ähisin. Siinä tilanteessa ei imukupista jäänyt mitään traumoja, olin valmis ihan mihin vaan et vauvan sais sieltä lopulta ulos, kunnossa. Epiduraalit oli päällä ja alapäässä ei tuntunut oikeastaan mitään. Vauvan pää oli todellakin muotoutunut, mutta oli jo ihan normaalin näköinen parin päivän päästä. Lääkärit sanoivat sen olevan ihan normaalia ja sinällään vaaratonta. Onhan imukupissa varmasti riskinsä mutta pakkohan se lapsi on sieltä ulos saada ja eikä sitä edes kovin helpolla käytetä. Jälkeenpäin olen tajunnut, kun olen toisenkin lapsen saanut, että toipuminen synnytyksestä kesti kyllä ikuisuuden ja olin hiton kipeä tosi kauan, toiseen kertaan verrattuna... lapsi on kuitenkin täysin terve kolmevuotias nyt, se tärkeintä.

Varmaan siksi " kammotaan" , koska jos imukuppia tarvitaan, kyseessä on epäsäännöllinen synnytys, eli jotain poikkeavaa on tapahtunut. (huoli vauvan voinnista, omasta voinnista.)

Vaikeimmat repeämät tapahtuvat usein imukuppi synnytyksessä, tämä lienee myös yksi syy.

Itselläni oli imukuppi synnytys, jota etukäteen kovasti pelkäsin juuri ed. mainittujen syiden vuoksi. Ja se ei minunkaan kohdalla ollut imukupilla " auttamista" , vaan lääkäri veti kaikilla voimillaan vauvaa ulos, ja lopulta neljännellä vedolla vauva syntyi.

Loppujen lopuksi imukuppi oli helpotus, vauva saatiin ajoissa ulos (sydänäänet laski), tuskin olisin itse saanut ponnistettua 4,3kg vauvaa tarpeeksi nopeasti, ja repeämiäkään ei tullut.

Kai sitä jokainen toivoo että saisi lapsen maailmaan omin voimin ja ilman komplikaatioita.

Vauvalla oli samanlainen " puikula" pää kuin ilman imukuppiakin syntyneillä, pää muotoutuu synnytyskanavassa.

Pahkaakaan meillä ei tullut, pientä ihorikkoa päässä kyllä oli mutta parantui nopeasti.

Siis kyllä mullakin ekasta oli tosiaan alapää kipeä monta viikkoa ja oli tosi vaikea istua (sairaalassa renkaalla), ja yhdynnässä tuntui kiristystä pitkään.

Mutta kaikesta paranee...



Ja nyt tässä tokassa, kun katsoin papereita, oli vedetty 5 kertaa, muistaakseni luki " korkealta/keskikorkealta" , ja vauva oli myös avotarjonnassa.

Vieläkin tosiaan ihmettelen miten sitten en revennyt.



Mua myös pelotti synnytys etukäteen ja kävin pelkopolillakin juttelemassa. Synnytykseen kun liittyy niin paljon kaikkea ennakoimatonta.



Mutta pointtini ehkä oli se, että on kurjaa jos esim. odottajien täytyy etukäteen pelätä vaikkapa että imukuppia joudutaan käyttämään, koska se ei välttämättä ole ihan niin hirveää kuin voi kuulostaa. Synnytyspelkoisena kun ajattelen että jos olisi edes vähän vähemmän eri pelonaiheita, niin aina mukavampi... (esim. itse pelkäsin leikkausta ja oikeastaan vähän kaikkea. Ja juuri vähän tuotakin tilannetta sydänäänten laskuineen mihin nyt jouduttiinkin, mutta onneksi lääkäri ja henkilökunta hoiti homman hienosti).

Imukuppi synnytyksissä on tullut päänalueen vaurioita, jopa murtumia äidin ahtaan lantion takia (kiireellinen sektio olísi ollut parempi vaihtoehto), sekä erbin pareesia eli jomman kumman käden osittainen tai pysyvä halvaantuminen olkapäiden jäädessä puristuksiin ja olkahermon repeytyessä. Ei tietenkään kaikissa. Supistusten ja äidin voimien heiketessä ehkä ok, mutta jos lapsi on " tiukassa" olisi varmaan aiheellista ajatella jotain muuta.

Mulla on ollu synnytys, jossa jouduttiin käyttämään imukuppia supistusten heinekkyttyä ja epiduraalin vaikuttaessa niin etten oikeen tuntenu supistusta kunnolla. Ponnistelin siis puolitunnottomasti 30 min. Imuokuppia käytettiin sen jälkeen 15 minuuttia. Se irtos 3 kertaa, mu onnistu lopulta. Koin ratkasun oikeen hyvänä ja helpottavana. Vauvan pää oli jo kai aika ulkona kun ei sitä imukuppia kai kovin syvälle tarvinnu asetella. Episiotomia tehtiin tietysti, kipeehän se oli. Mietinkin myöhemmin, että mahtoko leikkaushaava olla isompi kun mitä se on yleensä ilman imukuppia. Vauvan pään muoto ei kait sen kummemmin venyny. Pahka oli aika lievä ja laskeutu kyllä parissa päivässä.

Synnytys oli käynnistetty, en tiedä oliko sillä jotain osuutta asiaan. Ainakin epiduraalin sain liian myöhään, jolloin se vaikutti myös ponnistusvaiheessa. Kätilön mukaan ponnistin oikein, mutta pää ei vain syntynyt vaan jäi johonkin " kynnykseen" . Vauvan sydänäänissä ei tapahtunut mitään dramaattista, mutta kun tunnin olin ponnistanut aktiivisesti, niin voimat alkoivat loppua. Eppari oli leikattu jo aikaisemmin, mutta siltikään vauva ei suostunut vaan syntymään.



Kun kätilö ehdotti imukuppia, suostuin heti. Meillä käytettiin ns. pehmeää kuppia, joka ei tehnyt " pahaa jälkeä" vauvalle kuin minullekaan. Pää syntyi lopulta vain yhdellä kevyellä vedolla ja loput ponnistin itse. Eli helpotus tuo imukuppi vain oli. Kätilö sanoi mulle myöhemmin, että käsi oli jotenkin poskella. Pahka vauvan päässä oli aika pieni ja oli jo hävinnyt kun neljäntenä päivänä lähdimme sairaalasta. Olen huomannut saman kuin a.p. kirjoittaja, että ihmiset yleensä pelkäävät imukuppisynnytystä. Moni on irvistellyt ja kauhistellut minullekin, kun olen kertonut, että synnytykseni oli imukuppisynnytys.

Itselläni jäi aika pahat pelot ensimmäisen synnytyksen imukupin käytöstä. Mitään dramaattista sydänäänien laskua yms. ei ollut, vain pitkittinyt ponnistuvaihe joka ei edennyt ja huomaamatta jäänyt avotarjonta. Minullakin imukupilla otettiin aika ylhäältä ja ennen sitä tehtiin kunnon eppari, kun tämä pehmeä imukuppi irtosi, niin sitten tehtiin toinen paljon isompi eppari ja laitettiin metallinen imukuppi. Voin sanoa että imukupin laitto oli koko synnytyksen ehdottomasti kamalin vaihe. Synnytyksen jälkeen alapää oli aika pahana ja sain istumakiellon. Tosin paranihan tuo aika hyvin kuukaudessa.



Ensimmäisen synnytyksen jälkeen synnyttämään mennessäni olen ollut sitä mieltä että melkein mitä tahansa muuta minulle saa tehdä, mutta imukuppia en halua missään nimessä. Onneksi niiltä on vältytty.



Tuli vaan mieleen tuon imukupin käytön osalta että tietenkin on merkitystä kuin korkealla vauva on kun se laitetaan, kuten myös onko kyseessä pehmeä vai metallinen imukuppi, samoin tietenkin supistusten/ponnistuksen voimakkuudella (minulla oli tippa aikasen isolla että supistukset saatiin aikaiseksi) ja myös kivunlievityksellä. Haluaisinkin tietää niillä joilla imukupin laitto ei ollut niin kamalaa, vaikka vauva oli ylhäällä synnytyskanavassa, niin oliko teillä puudutus/kivunlievitys? Itselläni ei ollut mitään kivunlievityksiä. Voisiko tällä olla merkitystä?