Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
pistin välit poikki ihmiseen jonka olen tuntenut ylä-asteelta asti. en vain jaksa enää..
29.12.2016 |
on ollut kahdesti naimisissa , nyt siis uusi mies kierroksessa ja keskustelu tämän ihmisen kanssa kääntyy aina siihen, miten paskoja exät ovat! ystävässäni ei ole ikinä vikaa, exissä on. ei ikinä tule meille kahville eikä suostu esim. kirjastotreffeihin tai leikkipuistotreffeihin, vaan aina pitäis mennä heille tai sitten siihen samalle kuolevalle huoltsikalle jossa teininä istuttiin kahvilla.. eikö se leikkipuisto olisi mukavampi lapsille?! meillä on siis molemmilla lapsia , minulla kolme ja ystävälläni neljä.
myös tämän ihmisen ulkoinen olemus on alkanut ärsyttää. uuden miehen sisko on itseoppinut tatuoija ja nyt tämä ystäväni on saanut pahanlaatuisen mustekuumeen, minkä seurauksena on täynnä suttuista kuvaa nilkoista kaulaan... lisäksi otti kielilävistyksen ja nyt facebook on täynnä kuvia jossa näyttää kieltä!
tavallaan tämä ihminen on ihana, räväkkä ja hauska mutta tuntuu että olen itse alkanut liikaa keski-ikäistyä, eivätkä maailmamme enää kohtaa :/ hiton surullista, mutta miksi kastella kuollutta kukkaa?
Kommentit (2)
Tiedän niin sun fiilikset. Tavallaan tulee ikävä sitä kaveruutta ja hyviä muistoja, mutta loppupeleissä teet itsellesi palveluksen, kun luovut rasitteesta. Minäkin mietin vanhaa hyvää ystävää viikottain, mutta tiedän, että jos lämmitän välit, niin se sama homma jatkuu. Niin ja nimen omaan minä lämmitän välit, niin kuin aina riitatilanteessa. Hän ei sitä ikinä tehnyt eikä ole tehnyt vieläkään, koska vika ei ole koskaan hänessä. Ikävän tunteesta huolimatta, minulla on paljon kevyempi olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Itse mietin tänään samaa yhden ihmissuhteeni kanssa juuri samoilla sanoilla: maailmamme eivät enää kohtaa.