Kuinka väärin on haluta lapsi vaikkei ole varma parisuhteen lujuudesta..?
Hei,
Haluaisin kuulla rehellisiä mielipiteitä ja kenties samaa miettivien ajatuksiakin (jos sellaisia on..).
Tilanne on siis se, että seurustelen ihanan miehen kanssa, tiedän että hänestä tulisi loistava isä jne... Mutta suhteestamme en ole kovin vakuuttunut. Olemme täysin erilaisia ja itse ehkä olen aina ollut enemmänkin joko itsekseni toimeen tuleva tai jatkuvasti siitä "satukirjarakkaudesta" haaveileva. Eroaminen on ollut mielessä vähän väliä (seurustelua takana n.3vuotta). Ikää meillä kuitenkin on molemmilla senverran (reilusti yli 30), että lapsesta on puhuttu vakavasti ja harkitusti. Lapsi olisi molemmille ensimmäinen. Biologinen kello tikittää, mutta kauhistuttaa myös omat ajatukset siitä, että toivoisin että vain tulisin raskaaksi ja voisin sitten sen jälkeen miettiä uusiksi koska erota..
Kommentit (11)
Todella epäkypsää ja itsekästä on haluta lapsi jos suhde ei ole kondiksessa. Tajuatko ettei vauva se ole nukke jonka voi laittaa hyllylle kun kyllästyy leikkimään?
Tehhää niitä nykyään ilman miestäkin. What's the big deal??
Haluamisesta ei ole mitään pahaa.
Toteutus on sitten eriasia. Minusta olisi ainakin reilua tunnustaa miehelle oikeat ajatuksesi ennen lapsen hankintaa. Jos päädytte sitten hommaamaan lapsen yhdessä "kaverimeiningillä" niin se voi onnistuakin. Mutta olisi todella epäreilua miestä ja lasta kohtaan hommata lapsi valheen pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Todella epäkypsää ja itsekästä on haluta lapsi jos suhde ei ole kondiksessa. Tajuatko ettei vauva se ole nukke jonka voi laittaa hyllylle kun kyllästyy leikkimään?
Eihän aloittaja ole lasta laittamassa hyllylle vaan suhdettaan? Tämä maa on täynnä yksinhuoltajia ja toiset pärjäävät paremmin, toiset huonommin.
Eihän kukaan voi sanoa varmuudella, että tulee olemaan nykyisen kumppaninsa kanssa yhdessä seuraavat 20 vuotta, oli lapsia suunnitelmissa tai ei. Lapsi on sellainen asia elämässä, että on vain uskallettava hypätä, jos sellaisen haluaa. Mitään vakuuksia ei ole eikä tule, vaikka suhde olisi kuinka unelma tässä vaiheessa.
Oon aloittajan kanssa saman ikäinen. Seurystelua takana sama 3v. Mies on vaa mua nuorempi. Mä oon rahaton tai tuloton sanottasko. On mul itelle rahaa elää ja mies töissä. Mies ei haluu lasta. En tod hommaisi lasta tähän tilanteeseen. Taitaa AP aatella omaa etua, ei lapsen tai miehensä.
Surullista. Suomessa on jo iso lauma onnettomia yhlapsosia. Lisää ei kaivata.
Eihän yhdenkään parisuhteen onnistumisesta ole takeita ja lapsia silti hankitaan. Mieti jaksatko olla sitten yksinhuoltaja kun aika tulee.
Ei ei ei... Älä tee lasta tuohon tilanteeseen... Adoptoi mieluummin jos vauvakuume kova.
Samalla kun puhutte niinkin isosta asiasta kuin lapsen hankinnasta, voisitte puhua ääneen myös suhteenne tulevaisuudesta. Oletteko onnellisia oikeasti yhdessä?
Kiitos kommenteista, hyvä kuulla hieman ulkopuolistenkin mielipiteitä.
Kyllä me on yritetty puhua suhteen tulevaisuudesta. Mies vain on.. noh... mies. Eikä osaa puhua juuri asioista ja lähinnä tuntuu vain vaivaantuvan kun otan esille suhteen tilanteen. Periaatteessa mikään ei ole vialla, mietin vain välillä jaksammeko toisiamme loppuelämää kun jo näin lyhyen seurustelun jälkeen toisen naama tökkii. Se on toki totta, että kukaan ei voi loppuelämänsä kohtaloa etukäteen tietää ja eroja varmasti tapahtuu vaikkei niitä juuri nyt osaisi odottaa.
Silti mietin että kuinka varma pitäisi juuri tällähetkellä olla parisuhteen pysyvyydestä jos lasta suunnitellaan.. Täytyisikö olla vaaleanpunaiset kakkulat silmillä ja satavarma että parisuhde pitää lapsen aikuisuuteen asti? Onko siis väärin olla epävarma vaikka on varma että haluaa sen lapsen tehdä ja juuri tämän ihmisen kanssa..?
Tulotaso on hyvä ja vakipaikka on ollut vuosia joten siitä muiden on turha murehtia että lapsi tehtäisiin jotenkin vaikeisiin oloihin tai "leluksi".
Joku pelle postaili yöllä jotain paskaa sivutolkulla LOL LOL lOL