Maailmani82

Kiitos kommenteista, hyvä kuulla hieman ulkopuolistenkin mielipiteitä.

Kyllä me on yritetty puhua suhteen tulevaisuudesta. Mies vain on.. noh... mies. Eikä osaa puhua juuri asioista ja lähinnä tuntuu vain vaivaantuvan kun otan esille suhteen tilanteen. Periaatteessa mikään ei ole vialla, mietin vain välillä jaksammeko toisiamme loppuelämää kun jo näin lyhyen seurustelun jälkeen toisen naama tökkii. Se on toki totta, että kukaan ei voi loppuelämänsä kohtaloa etukäteen tietää ja eroja varmasti tapahtuu vaikkei niitä juuri nyt osaisi odottaa.

Silti mietin että kuinka varma pitäisi juuri tällähetkellä olla parisuhteen pysyvyydestä jos lasta suunnitellaan.. Täytyisikö olla vaaleanpunaiset kakkulat silmillä ja satavarma että parisuhde pitää lapsen aikuisuuteen asti? Onko siis väärin olla epävarma vaikka on varma että haluaa sen lapsen tehdä ja juuri tämän ihmisen kanssa..?

Tulotaso on hyvä ja vakipaikka on ollut vuosia joten siitä muiden on turha murehtia että lapsi tehtäisiin jotenkin vaikeisiin oloihin tai "leluksi".