Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus saada äidinmaitoa!

Tämä on ehkä typerimpiä vauvapalsta-provoja ikinä (mitäs sit kun äiti kuilee synnytyksessä esim?), mutta melko tyhmää toikin että joku terveysalan ammatti-ihminen syyllistyy noin pahasti että syyttää "imetysterrorismia" mahdollisista kiintymyssuhdeongelmistaan.

Se syyllisyys on siellä omassa päässä, ja se kiintymyssuhde vanhemman ja lapsen välinen asia. Se joka päästää ulkopuolisia vaikutteita omaan päähänsä tai toimii itselle sopimattomiksi todettujen suositusten mukaan on itse omasta toiminnastaan vastuussa.

Muiden syyttäminen on rattoisaa puuhaa niin kauan kuin haluaa vältellä omaa vastuutaan ja sen miettimistä mikä on itselle ja omalle perheelle paras rapa toimia. Ei ole nimittäin helppoa sekään.

Itseäni kyllä puistattaa ajatuskin jostain 5-vuotiaasta lutkuttamassa tissiä. Jotain rajaa sentään tämän imetysintoilun kanssa. Kolme lastani olen imettänyt vuoden ikäisiksi.

Jos tissi suuhun leikki-ikäiselle on ainoa läheisyyden osoittamisen keino, niin jossain on vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän vielä uskaltaudun kirjoittamaan sen faktan, että ihmisen luonnollinen vieroittumisikä (lapsi itse haluaa vieroittua, häntä ei vieroiteta) on 2,5-7 vuotta. Koskaan ennen ihmiskunnan historiassa ei ole otettu tavaksi vieroittaa vauvaa.  Esim. vuoden ikäinen (12 kk) lapsi on vauva, niin pieni vielä...  Aikoinaan (eikä tarvitse mennä edes kovin kauas historiaan) se olisi laskenut lapsen eloonjäämismahdollisuuksia paljon. Imetyksen kesto on siis kulttuurisidonnainen juttu. Länsimaissa lyhyet imetysajat, melkeinpä niin, että lapsi "kuuluu" vieroittaa viimeistään vuoden iässä. Eri kulttuureissa erot on suuret, yli puolet maailman kaksivuotiaista saa edelleen rintamaitoa.

Ap

Oho onkohan lapseni jotenkin sairas kun lopetti tissin imemisen 9kk iässä, pitääkö olla huolissaan, vaikuttaa kyllä ihan terveeltä taaperolta.

Kauanko mielestäsi minun olisi pitänyt pitää lastani nälässä jotta olisi alkanut taas imeä?

Vai olisiko pitänyt siirtyä suoraan lehmänmaitoon jos korvike on niin pahasta vaikka lehmänmaitoa ei suositella ennen kuin ensimmäinen vuosi on täynnä?

Lapsissa on eroja. Mun esikoiseni lopetti 10 kk iässä osittain siksikin että oli useita päiviä hoidossa kun kävin miehen kanssa lomalla.

Toinen lapseni ei ollut minusta erossa kuin harvoin. Siltikin imetin häntä vielä työpäivän jälkeen ja illalla yli parivuotiaaksi. Tällä toisella lapsella (pojalla) ei ole ollut yhtään antibioottikuuria vielä 3,5 vuotiaanakaan.

En tajua tätä syyllistymistä. Jos pitää imetystä tärkeänä ja yrittämisen väärtinä, niin palaute on että ei osata tukea muita äitejä tai ymmärretä erilaisia tilanteita.

Itse tiedän paljon ravitsemuksesta ja vauvoista näin muutenkin. Imetyksen hyödyt ovat kiistattomat, ihan täysin. Imetyksestä hyötyy lapsi ravinnon kautta, turvallisen kiintymisen kautta (mahdollista toki muutenkin) ja mm. äiti hormonaalisen syöpien ehkäisyssä. Puhumattakaan mm siitä, kun lapsi sairastaa, ja vain imetys kelpaa lapselle. Imettämättömät eivät yhtä usein kelpuuta tuttipulloa ym syömälakossaan. Näitä asioita ei sanota arvostelun takia, tai syytelläkseen. Niin sanotaan, koska se on totta. Jotta ihmiset tietäisivät.

ketään en ole tuominnut. Puhun edessäpäin tapahtuvasta. Toivon jokaisen yrittävän parhaansa ja toivon jokaisen neuvolatädin miettimään ennen kuin tokaisee, että "rintamaito ei riitä" ennen imetyksen tehostuksen kokeilua, tai "korvike käy yhtä hyvin" ennen imetysasennon hakemista kivuliaassa imetyksessä. Yksittäisiä ihmisiä en tuomitse. Itse imetin aikanaan melkein 2v:ksi lastani, ystävälläni se ei onnistunut kuin ekan viikon. Saimme lapset samaan aikaan. Onko meistä toinen onnistunut paremmin? Ei tosiaankaan. Ystäväni onnistui ekan viikon yrittämään. Lisäksi hän yritti vielä jonkin aikaa osittaista, josta lapsi hyötyi varmasti. Hyvässä hengessä ollaan näistä puhuttu useinkin. Hän koki asiassa pettymyksen, mutta on todennut että hyvä tuli näinkin. Ollaan järkeilty sitä, ettei kukaan pysty tehdä kaikkea täydellisesti. Se on ihan fine. Ystävälläni oli halu imettää, mutta alun vaikeudet tekivät siitä vaikeaa, ja sairaalassa annettiin vauvalle tutti suuhun ja korviketta pullosta....... siitä on jo aikamoinen homma saada täysimetys rullaamaan :(

Yleisellä mielipiteellä (imetysfanaatikot, älä anna vauvan olla riippuvainen, korvike on ihan yhtä hyvää.....) on suuri merkitys erilaisten imetystaipaleiden onnistumiseen. On mm monia sektioäitejä, joita ei edes kehoteta pumppaamaan maitoa.

Kun aikanaan sanoin synnärillä, että ei se maito riitä! Hoitaja totesi, että ei se vauva mitään tarvitse, juuri syntyi.

Ystävälläni samassa tilanteessa hoitaja antoi 30ml korviketta tuttipullosta.

Jo tästä voi päätellä miten asiat menivät. Terveydenhuollolla on tässä iso vastuu.

Vierailija kirjoitti:

En tajua tätä syyllistymistä. Jos pitää imetystä tärkeänä ja yrittämisen väärtinä, niin palaute on että ei osata tukea muita äitejä tai ymmärretä erilaisia tilanteita.

Itse tiedän paljon ravitsemuksesta ja vauvoista näin muutenkin. Imetyksen hyödyt ovat kiistattomat, ihan täysin. Imetyksestä hyötyy lapsi ravinnon kautta, turvallisen kiintymisen kautta (mahdollista toki muutenkin) ja mm. äiti hormonaalisen syöpien ehkäisyssä. Puhumattakaan mm siitä, kun lapsi sairastaa, ja vain imetys kelpaa lapselle. Imettämättömät eivät yhtä usein kelpuuta tuttipulloa ym syömälakossaan. Näitä asioita ei sanota arvostelun takia, tai syytelläkseen. Niin sanotaan, koska se on totta. Jotta ihmiset tietäisivät.

ketään en ole tuominnut. Puhun edessäpäin tapahtuvasta. Toivon jokaisen yrittävän parhaansa ja toivon jokaisen neuvolatädin miettimään ennen kuin tokaisee, että "rintamaito ei riitä" ennen imetyksen tehostuksen kokeilua, tai "korvike käy yhtä hyvin" ennen imetysasennon hakemista kivuliaassa imetyksessä. Yksittäisiä ihmisiä en tuomitse. Itse imetin aikanaan melkein 2v:ksi lastani, ystävälläni se ei onnistunut kuin ekan viikon. Saimme lapset samaan aikaan. Onko meistä toinen onnistunut paremmin? Ei tosiaankaan. Ystäväni onnistui ekan viikon yrittämään. Lisäksi hän yritti vielä jonkin aikaa osittaista, josta lapsi hyötyi varmasti. Hyvässä hengessä ollaan näistä puhuttu useinkin. Hän koki asiassa pettymyksen, mutta on todennut että hyvä tuli näinkin. Ollaan järkeilty sitä, ettei kukaan pysty tehdä kaikkea täydellisesti. Se on ihan fine. Ystävälläni oli halu imettää, mutta alun vaikeudet tekivät siitä vaikeaa, ja sairaalassa annettiin vauvalle tutti suuhun ja korviketta pullosta....... siitä on jo aikamoinen homma saada täysimetys rullaamaan :(

Yleisellä mielipiteellä (imetysfanaatikot, älä anna vauvan olla riippuvainen, korvike on ihan yhtä hyvää.....) on suuri merkitys erilaisten imetystaipaleiden onnistumiseen. On mm monia sektioäitejä, joita ei edes kehoteta pumppaamaan maitoa.

Kun aikanaan sanoin synnärillä, että ei se maito riitä! Hoitaja totesi, että ei se vauva mitään tarvitse, juuri syntyi.

Ystävälläni samassa tilanteessa hoitaja antoi 30ml korviketta tuttipullosta.

Jo tästä voi päätellä miten asiat menivät. Terveydenhuollolla on tässä iso vastuu.

Tämä juuri.

Ei, kaikkien ei tarvitse imettää, jotkut eivät voi, toiset eivät halua, kolmannet eivät pysty.

Mutta silloin jos haluaa imettää ja imetys loppuu sen takia ettei saa neuvoja ja tukea ammattilaisilta (alusta lähtien), silloin on systeemissä vikaa.

Mulla on pienet rinnanpäät, lapsi syntyi sektiolla, kolmantena päivänä uitiin maidossa, lapsi kasvoi reilua kiloa kuukaudessa, viisi kuukautta luovutin maitoa sairaalalle, täysimetin 6kk, nyt lapsi lähenee vuoden ikää. Päätöstä imetyksestä en tehnyt raskausaikana, enkä vielä tiedä kauanko imetän.

Lähipiirissä on äiti jonka imetyksen arvelen loppuneen tai jääneen alkamatta huonon ohjauksen takia, se ei tee hänestä huonompaa tai parempaa äitiä kuin minä olen omalleni.

Imetys ei ole meriitti, silti fakta on että äidinmaito on parempaa kuin korvike. Korvike on silti hyvä vaihtoehto, kunhan se säilyy laadukkaana.

Alapeukut on tulossa, vaikka minä en syyllistä ketään äitiä hänen valinnastaan tai pakostaan.