Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus saada äidinmaitoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se olisikin niin helppoa. :(

Oma lapseni syntyi sektiolla pienen pienenä keskosena. Maito ei koskaan noussut kunnolla ja vauva ei jaksanut imeä. Pumppasin 4kk ajan kun vauva oli sairaalassa, mutta maidon tulo vain hyytyi vaikka yritin lääkkeet ja kaikki.

Sinä olet tehnyt kovan työn lapsesi eteen. <3 Ajattele miten tärkeää se kaikki pumppaamasi maito on ollut keskosvauvalle. Hatunnosto sinulle!

Ap

Tap tap, antaa armollisen hyväksyntänsä kun toisenlaisen taipaleen läpikäynyt äippä kertoo häpeillen ja katuvaisena miksi ei onnistunut toimimaan ohjekirjan mukaan. Onneksi edellisellä oli osoittaa jotain numeraalista faktaa imettämättömyytensä tueksi. Jos imettämättömyyden syy on jotain sellaista mitä ei voi suoraan mitata ja todistaa, silloin ei hyvä heilu. Aitoa katumusta ja syyllisyydentuntoa pitää tietenkin myös osoittaa.

Jos luet aloitukseni ja viestini niin näet, että kirjoitin imetyksen olevan oletus, jos esteitä ei ole.

Tällä keskosvauvan äidillä esteitä on ollut enemmän kuin muilla verrattuna täysaikaisena syntyneeseen vauvaan. Äidillä on ollut varmasti hyvin rankkaa kun lapsi on joutunut olemaan kauan sairaalassa. Silti hän on viitsinyt ja halunnut tehdä kaikkensa mitä on siinä tilanteessa voinut, oman lapsensa eteen, pumppaamalla maitoa, monta kuukautta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Vastasyntyneelle lapselleni kuitenkin annettiin korviketta. Itse en pystynyt imettämään ollenkaan. Olisin toivonut lapseni saavan edes sairaalassa vähän äidin maitoa. Olisin maksanut siitä.

Tuntuu tosi kurjalta kun tuosta aina syyllistetään vaikka kaikki äidit eivät voi imettää syystä tai toisesta.

Perustetaan liike jossa vaaditaan imetysäideille maitokiintiöt > lisää tarjontaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kasvaa korvikkeillakin. Niinkuin jo sanottu, äidilläkin on oikeus päättää olla imettämättä. Kivut, vauva joka päivä tunteja tissillä, äidin ruokavalion karsiminen jos vauva allerginen, ällötys tissien lupsuttamisesta jne. Jos imetys tosiaan on pakkopullaa ja tuntuu hirveältä, miksi painostaa jatkamaan ja syyllistää jos ei imetä? Imettämättä jättäminen ei tee huonoa äitiä.

Jos "ällöttää tissien lupsutus", kannattaa varmaan ottaa ihan vain abortti ja huolehtia jatkossa ehkäisystä? Jos imetys ällöttää niin paljon, ettei siihen pysty vaikka lapsen on halunnut, kyseessä on vakava mielenterveysongelma ja vauvan terveys uhattuna--> lapsi huostaan heti!

Meinasitko, että on ihan ok jättää kakkavaipat vaihtamatta, vauva pesemättä jne. koska ällöttää ja äidin oma valinta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se olisikin niin helppoa. :(

Oma lapseni syntyi sektiolla pienen pienenä keskosena. Maito ei koskaan noussut kunnolla ja vauva ei jaksanut imeä. Pumppasin 4kk ajan kun vauva oli sairaalassa, mutta maidon tulo vain hyytyi vaikka yritin lääkkeet ja kaikki.

Sinä olet tehnyt kovan työn lapsesi eteen. <3 Ajattele miten tärkeää se kaikki pumppaamasi maito on ollut keskosvauvalle. Hatunnosto sinulle!

Ap

Tap tap, antaa armollisen hyväksyntänsä kun toisenlaisen taipaleen läpikäynyt äippä kertoo häpeillen ja katuvaisena miksi ei onnistunut toimimaan ohjekirjan mukaan. Onneksi edellisellä oli osoittaa jotain numeraalista faktaa imettämättömyytensä tueksi. Jos imettämättömyyden syy on jotain sellaista mitä ei voi suoraan mitata ja todistaa, silloin ei hyvä heilu. Aitoa katumusta ja syyllisyydentuntoa pitää tietenkin myös osoittaa.

Jos luet aloitukseni ja viestini niin näet, että kirjoitin imetyksen olevan oletus, jos esteitä ei ole.

Tällä keskosvauvan äidillä esteitä on ollut enemmän kuin muilla verrattuna täysaikaisena syntyneeseen vauvaan. Äidillä on ollut varmasti hyvin rankkaa kun lapsi on joutunut olemaan kauan sairaalassa. Silti hän on viitsinyt ja halunnut tehdä kaikkensa mitä on siinä tilanteessa voinut, oman lapsensa eteen, pumppaamalla maitoa, monta kuukautta.

Ap

Jos luet mun viestini niin huomaat että totean tällä äitiraasulla olevan numeerista näyttöä esittää imettämättömyydelleen. Siksi katsot hänen olevan sinun armosi arvoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän vielä uskaltaudun kirjoittamaan sen faktan, että ihmisen luonnollinen vieroittumisikä (lapsi itse haluaa vieroittua, häntä ei vieroiteta) on 2,5-7 vuotta. Koskaan ennen ihmiskunnan historiassa ei ole otettu tavaksi vieroittaa vauvaa.  Esim. vuoden ikäinen (12 kk) lapsi on vauva, niin pieni vielä...  Aikoinaan (eikä tarvitse mennä edes kovin kauas historiaan) se olisi laskenut lapsen eloonjäämismahdollisuuksia paljon. Imetyksen kesto on siis kulttuurisidonnainen juttu. Länsimaissa lyhyet imetysajat, melkeinpä niin, että lapsi "kuuluu" vieroittaa viimeistään vuoden iässä. Eri kulttuureissa erot on suuret, yli puolet maailman kaksivuotiaista saa edelleen rintamaitoa.

Ap

Ap, valehteletko tietoisesti, vai oletko vain tietämätön? Koko euroopassa ns. parempi väki on ajoittain käyttänyt imettäjää hyvinkin yleisesti. Imetystä on saatettu pitää eläimellisenä, vain alemmalle luokalle sopivana. Oma esiäitinikin lähti niinkin myöhään kuin 1800-luvun puolivälissä Helsinkiin imettäjäksi. Oma vauva jäi maalle puolituttujen hoiviin, eikä häntä todellakaan imetetty, vellillä ja lehmänmaidolla syötettiin, kuten muitakin vauvoja yleisesti. Suomessa on ollut hyvin yleisesti käytössä imetyssarvi, eli eläimen sarvesta tehty "tuttipullo". Vauva laitettiin kehtoon tai vastaavaan ja jätettiin imemään sarvesta lehmänmaitoa, sillä välin kun äiti teki töitä. Myöhemmin sitten tulivat tuttipullot. Suomessa kun naisetkin ovat perinteisesti tehneet töitä, niin maalla kuin kaupungissakin, ja pitkät äitiyslomat ovat nykyajan luksusta.

1900-luvun alkupuolen vuosikymmeninä Suomessakin järjestettiin suuria valistuskampanjoita, joiden tarkoituksena oli saada äidit imettämään itse sen sijaan että antaisivat lehmänmaitoa tai velliä. Kampanjoiden myötä imetys yleistyi, mikä vaikutti lapsikuolleisuutta laskevasti.

Kannattaa tutustua historiaan vähän tarkemmin, ennen kuin alkaa ladella "faktoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kasvaa korvikkeillakin. Niinkuin jo sanottu, äidilläkin on oikeus päättää olla imettämättä. Kivut, vauva joka päivä tunteja tissillä, äidin ruokavalion karsiminen jos vauva allerginen, ällötys tissien lupsuttamisesta jne. Jos imetys tosiaan on pakkopullaa ja tuntuu hirveältä, miksi painostaa jatkamaan ja syyllistää jos ei imetä? Imettämättä jättäminen ei tee huonoa äitiä.

Jos "ällöttää tissien lupsutus", kannattaa varmaan ottaa ihan vain abortti ja huolehtia jatkossa ehkäisystä? Jos imetys ällöttää niin paljon, ettei siihen pysty vaikka lapsen on halunnut, kyseessä on vakava mielenterveysongelma ja vauvan terveys uhattuna--> lapsi huostaan heti!

Meinasitko, että on ihan ok jättää kakkavaipat vaihtamatta, vauva pesemättä jne. koska ällöttää ja äidin oma valinta?

Imettämättä jättäminen ei ole heittellejättö toisin kuin kakkavaipan vaihtamatta jättäminen, koska siitä on terveydellisiä seurauksia jo ihan muutamassa tunnissa, ehkä jopa nopeamminkin.

Loppupeleissä se imettäminen on yksi kärpäsen kakka lapsen elämässä. Se ei määrittele hyvää äitiyttä.

Vierailija kirjoitti:

Tähän vielä uskaltaudun kirjoittamaan sen faktan, että ihmisen luonnollinen vieroittumisikä (lapsi itse haluaa vieroittua, häntä ei vieroiteta) on 2,5-7 vuotta. Koskaan ennen ihmiskunnan historiassa ei ole otettu tavaksi vieroittaa vauvaa.  Esim. vuoden ikäinen (12 kk) lapsi on vauva, niin pieni vielä...  Aikoinaan (eikä tarvitse mennä edes kovin kauas historiaan) se olisi laskenut lapsen eloonjäämismahdollisuuksia paljon. Imetyksen kesto on siis kulttuurisidonnainen juttu. Länsimaissa lyhyet imetysajat, melkeinpä niin, että lapsi "kuuluu" vieroittaa viimeistään vuoden iässä. Eri kulttuureissa erot on suuret, yli puolet maailman kaksivuotiaista saa edelleen rintamaitoa.

Ap

Oho onkohan lapseni jotenkin sairas kun lopetti tissin imemisen 9kk iässä, pitääkö olla huolissaan, vaikuttaa kyllä ihan terveeltä taaperolta.

Kauanko mielestäsi minun olisi pitänyt pitää lastani nälässä jotta olisi alkanut taas imeä?

Vai olisiko pitänyt siirtyä suoraan lehmänmaitoon jos korvike on niin pahasta vaikka lehmänmaitoa ei suositella ennen kuin ensimmäinen vuosi on täynnä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kasvaa korvikkeillakin. Niinkuin jo sanottu, äidilläkin on oikeus päättää olla imettämättä. Kivut, vauva joka päivä tunteja tissillä, äidin ruokavalion karsiminen jos vauva allerginen, ällötys tissien lupsuttamisesta jne. Jos imetys tosiaan on pakkopullaa ja tuntuu hirveältä, miksi painostaa jatkamaan ja syyllistää jos ei imetä? Imettämättä jättäminen ei tee huonoa äitiä.

Jos "ällöttää tissien lupsutus", kannattaa varmaan ottaa ihan vain abortti ja huolehtia jatkossa ehkäisystä? Jos imetys ällöttää niin paljon, ettei siihen pysty vaikka lapsen on halunnut, kyseessä on vakava mielenterveysongelma ja vauvan terveys uhattuna--> lapsi huostaan heti!

Meinasitko, että on ihan ok jättää kakkavaipat vaihtamatta, vauva pesemättä jne. koska ällöttää ja äidin oma valinta?

No ei tietenkään, höpsö. Isä voi ihan hyvin vaihtaa ne vaipat. :P

 Jos imetys ei onnistu, eihän se nyt hyvänen aika sitä tarkoita että vauva ei saa ruokaa. On ihan mahtava juttu että kaupoista voi ostaa, hyvää, laadukasta korviketta vauvojen ravinnoksi silloin kun imetys ei syystä tai toisesta ole paras vaihtoehto. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan lapsi saa jotain ruokaa, se on tärkeintä.

Toki tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa jos imetys ei jostain syystä onnistu.

Äidinmaito on silti ihmislapselle täydellistä ravintoa.

Ap

Älä ikinä, ikinä sano tuota viimeistä lausetta ääneen korvikkeella lastaan ruokkivalle vanhemmalle.

Joka ikinen vauvan vanhempi tietää tuon, oikeasti. Jokaisen perheen tilanne on erilainen, etkä sinä saa mitään hyvää aikaan sillä että toistelet jotain mantraa joka ei juuri kyseisen perheen tilanteeseen istu lainkaan.

On paljon tilanteita (kyllä, oikeasti) joissa korvike on parasta mahdollista ravintova vauvalle, ja olennaista on että se on riittävän hyvää - oikein hyvää - ja lapsi on kylläinen. On erittäin todennäköistä että juuri siitä korvikkeella rakkaudella ruokistusta vauvasta kasvaa terve, ihana lapsi ja myöhemmin aikuinen. 

Korvikkeella lastaan ruokkivalla perheellä ei ole mitään velvollisuutta avautua jollekin random mammalle miksi juuri heidän perheessään korvike on hieno juttu. Perheiden tapaa elää, olla, ravita lapsensa on jokaisen kunnioitettava. Korvike ei ole lapsen pahoinpitelyä, se on ruokaa. Lapsen ruokkiminen on hyvän vanhemman teko. 

Taisi osua vähän arkaan paikkaan... riehuminen ei muuta tosiasioita. Tietysti joskus voi olla tilanne, että korviketta tarvitaan välttämättä. Ei siitä silti kannata päähän taputtaa ja onnitella, että vau, hyvän vanhemman teko! Kun rintamaito on silti se paras vaihtoehto.

Eikä siis imetyssarvi, vaan tietenkin MAITOsarvi. Lisää tietoa maitosarvista ja vauvojen ruokkimisesta 1700-1800 -luvuilla täällä: http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/kokoelmat/kuukauden-esin…

Vähän perspektiiviä siihen imetyksen yleisyyteen entisaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Eikä siis imetyssarvi, vaan tietenkin MAITOsarvi. Lisää tietoa maitosarvista ja vauvojen ruokkimisesta 1700-1800 -luvuilla täällä: http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/kokoelmat/kuukauden-esin…

Vähän perspektiiviä siihen imetyksen yleisyyteen entisaikoina.

Viimeiset 100-200 vuotta on lyhyt aika ihmiskunnan historiassa.

Ei meistä kukaan olisi täällä ilman imetystä.

Minulla ei edes tainnut nousta maito. Olin ostanut sen hienoimman sähköisen rintapumpun. Viikko synnytyksestä sain pahan rintatulehduksen (huom. oikea stafylokokkibakteerin aiheuttama rintatulehdus ja kaalin lehdillä hoidettava maitotiehyiden tukos eli "rintatulehdus") ovat aivan eri asioita. Vauva oli tyytymätön, neuvolassa todettiin ettei kasva kuten pitäisi enkä ikinä onnistunut pumppaamaan yli 10ml maitoa (pullo oli 150ml). Ei ihan onnistunut, vaikka halua oli. Itselleni ainakin oli raastavaa ajatella ja katsella nälkäistä vauvaa, ja siksi annoin korviketta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan lapsi saa jotain ruokaa, se on tärkeintä.

Toki tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa jos imetys ei jostain syystä onnistu.

Äidinmaito on silti ihmislapselle täydellistä ravintoa.

Ap

Älä ikinä, ikinä sano tuota viimeistä lausetta ääneen korvikkeella lastaan ruokkivalle vanhemmalle.

Joka ikinen vauvan vanhempi tietää tuon, oikeasti. Jokaisen perheen tilanne on erilainen, etkä sinä saa mitään hyvää aikaan sillä että toistelet jotain mantraa joka ei juuri kyseisen perheen tilanteeseen istu lainkaan.

On paljon tilanteita (kyllä, oikeasti) joissa korvike on parasta mahdollista ravintova vauvalle, ja olennaista on että se on riittävän hyvää - oikein hyvää - ja lapsi on kylläinen. On erittäin todennäköistä että juuri siitä korvikkeella rakkaudella ruokistusta vauvasta kasvaa terve, ihana lapsi ja myöhemmin aikuinen. 

Korvikkeella lastaan ruokkivalla perheellä ei ole mitään velvollisuutta avautua jollekin random mammalle miksi juuri heidän perheessään korvike on hieno juttu. Perheiden tapaa elää, olla, ravita lapsensa on jokaisen kunnioitettava. Korvike ei ole lapsen pahoinpitelyä, se on ruokaa. Lapsen ruokkiminen on hyvän vanhemman teko. 

Taisi osua vähän arkaan paikkaan... riehuminen ei muuta tosiasioita. Tietysti joskus voi olla tilanne, että korviketta tarvitaan välttämättä. Ei siitä silti kannata päähän taputtaa ja onnitella, että vau, hyvän vanhemman teko! Kun rintamaito on silti se paras vaihtoehto.

Kyllä osui; mun kaksosvauvani syntyivät keskosina joten haastetta oli monella tavalla ja imetys oli pulmista pienin. Samalla opin tän saakelin raadollisen mammamaailman jossa meidän perheen kohtalotovereita imetyksen suhteen - joilla ei ollut sitä numeerista näyttöä niinkuin mulla - lyötiin kuin vierasta sikaa. Se raivostutti ja raivostuttaa edelleen. Mua ei kahden pienen vauvan äitinä myöskään pätkääkään kiinnostanut lähteä avautumaan kyselijoille meidän perheen yksityisasioista ja voin sanoa että v*tutti kun jengi oletti että mä ihan oikeasti lähden perustelemaan heille miksi meillä ei menty ohjekirjan mukaan! :D Siis joilelkin ihan perusemännille jotka nyt vaan rakastaa tuomita muita tai kuulla nyyhkytarinoita, jakaa sääliä ja juoruta muiden asioita jossain hiekkiksen reunalla eteenpäin. Hyi hitto. No en tietenkään kertonut niille miksi meillä tehdään niinkuin tehdään - koska ne oli meidän yksityisasioita. Ja sitten sitä pas*aa satoikin ihan urakalla. 

Entä jos äiti kuolee synnytykseen? Tai esim. sydänkohtaukseen, auto-onnettomuudessa jne. vähän synnytyksen jälkeen? Masentuu, lähtee kävelemään h*ton perhe-elämästä?

Näitäkin sattuu, syytättekö sitten isää kun antaa korviketta? Vai pitäisikö väkisin tiristää tippa, kun ei sitä kaikki naisetkaan saa?

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä ap! Imetys pitäisi olla aina oletus. Jos on joku este, niin sitten on. Mutta sillon kun ei ole, tai este on näennäinen.

Maito ei mm. lopu itsestään (jos loppuu, niin se on todella luonnon oikku. Eri vaiheissa vaan saattaa tuntua siltä)

Vauva saa maitoa vaikka roikkuisi tissillä tunteja. Mielestäni varsinkaan alle 6kk kohdalla tämä ei ole mukavuuskysymys. Lapsi täytyy hoitaa, ja äidin pitää sitten vaikka katsoa sarjoja telkkarista ja imettää ekat kuukaudet.. niin se vaan on. Siksi äitiyslomat on.

Todellakin korvikkeella on paikkansa. Mutta sitä en ymmärrä, miten paljon sitä ostetaan. Kuinka monella voi olla niin pahat allergiat, maitotiehyiden puuttuminen tms ongelmia? Jos korviketta saisi vain reseptillä, loppuisiko yhtä monen imetys niin aikaisin?

Ja isommat lapset esim. 2vja 3v saavat selvitä keskenään miten selviävät? No nehän voi viedä hoitoon jotta äiti voi löhötä sohvalla ja imettää vauvaa. Ja seuraavaksi päästään syyttämään siitä että vei isommat hoitoon.

Itselläni maitoa tuli alusta lähtien tosi niukasti. Kaiken tein niinkuin käskettiin mutta mikään ei auttanut. Neuvolassa toisteltiin, että kyllä se siitä, maitoa tulee tarpeeksi,mikään ei ole vialla. Lapsi meni koko ajan keltaisemmaksi ja paino putosi hälyttävää vauhtia ja sitten oltiinkin sairaalassa, jossa hoitaja ilmoitti, että vastikkeet peliin ja heti.

Se tunne, kun liki kuukauden ikäinen vauva saa ensi kertaa vatsansa täyteen ja huokaisee ja vaipuu onnelliseen maitokoomaan.. Sillä hetkellä haistatin paskat imetyshysterialle. Olisihan se ollut mukavaa imettää, mutta meillä meni nyt näin. Missään nimessä en olisi vuotta pidempään imettänyt kuitenkaan, en näe sitä tarpeellisena millään tavalla. Potra tyttö on nyt 10kk ja useamman vuoden yrittämisen ja kahden keskenmenon jälkeen tämän äidin elämän keskipiste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan lapsi saa jotain ruokaa, se on tärkeintä.

Toki tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa jos imetys ei jostain syystä onnistu.

Äidinmaito on silti ihmislapselle täydellistä ravintoa.

Ap

Älä ikinä, ikinä sano tuota viimeistä lausetta ääneen korvikkeella lastaan ruokkivalle vanhemmalle.

Joka ikinen vauvan vanhempi tietää tuon, oikeasti. Jokaisen perheen tilanne on erilainen, etkä sinä saa mitään hyvää aikaan sillä että toistelet jotain mantraa joka ei juuri kyseisen perheen tilanteeseen istu lainkaan.

On paljon tilanteita (kyllä, oikeasti) joissa korvike on parasta mahdollista ravintova vauvalle, ja olennaista on että se on riittävän hyvää - oikein hyvää - ja lapsi on kylläinen. On erittäin todennäköistä että juuri siitä korvikkeella rakkaudella ruokistusta vauvasta kasvaa terve, ihana lapsi ja myöhemmin aikuinen. 

Korvikkeella lastaan ruokkivalla perheellä ei ole mitään velvollisuutta avautua jollekin random mammalle miksi juuri heidän perheessään korvike on hieno juttu. Perheiden tapaa elää, olla, ravita lapsensa on jokaisen kunnioitettava. Korvike ei ole lapsen pahoinpitelyä, se on ruokaa. Lapsen ruokkiminen on hyvän vanhemman teko. 

Taisi osua vähän arkaan paikkaan... riehuminen ei muuta tosiasioita. Tietysti joskus voi olla tilanne, että korviketta tarvitaan välttämättä. Ei siitä silti kannata päähän taputtaa ja onnitella, että vau, hyvän vanhemman teko! Kun rintamaito on silti se paras vaihtoehto.

Tottakai silloin kuluu taputella ja sanoa että hyvän vanhemman teko. Se toinen vaihtoehto, lapsen ruokkimatta jättäminen, ois jotain ihan muuta. 

Onko sulla useinkin tapana päästellä suustasi "tosiasioita" tilanteesta riippumatta?

Kuvittele tilanne että sulla on pienituloinen, vähävarainen kaveri. Sellainen jonka kanssa ei kuitenkaan ole ollut tarvetta vertailla palkkoja. Kaveri on löytänyt itselleen uuden, ihanan kodin. Asuu vuokralla. Kutsuu sinutkin tupareihin! Menetkö sinne hymyilemään kylmästi ja muistuttamaan että kyllä se omistusasunto on aina parempi vaihtoehto. Vaadit ystävää muiden vieraiden edessä perustelemaan miksi ihmeessä ei ole ostanut itselleen taloa - kun se kerran on kuitenkin ihan aina se kaikkein paras vaihtoehto.

Vai oletko iloinen ystäväsi puolesta että hänellä asiat hyvin, ihana koti joka sopii juuri hänen elämäntilanteeseensa. Kun kaveri siinä kaikkien edessä sitten kertoo että ei saa pankista lainaa, ei vaikka on tosi ahkera, luotettava, työpaikallaan hyvä työntekijä jne. Palkka vaan nyt kertakaikiaan on niin pieni ettei sillä lainaa irtoa ja ystävä sinänsä tykkää työstään.

Siinä te sitten laskeskelette ja arvioitte että voitteko antaa kaverille anteeksi vuokralla asumisen. Jos voitte niin tap tap, tarjoatte porukalla alentuvaa päähän taputtelua ja sääliä kunhan kaveri nyt vaan tajuaa olla pahoillaan elämäntilanteestaan jossa ei oikeasti ole yhtään mitään vikaa, päinvastoin asiat ovat tosi hyvin kun asuntokin järjestyi. Muistatte kyllä ihan koko illan ajan muistuttaa että niin, kyllä se omistusasunto on aina parempi. Mutta että onhan se periaatteessa hyvä kun näitä vuokraluukkujakin on tarjolla niille joilla ei kertakaikkiaan ole mahdollisuutta muuhun. 

Voisikohan imetysfanaatikot, neuvolantädit mukaanlukien, muuttaa jonnekin saarelle ja jättää normaalit, toisiaan erilaisissa elämäntilanteissa tukevat äidit keskenään? Ehkä äitiydestä voisi alkaa nauttia kodin ulkopuolellakin kun kukaan toinen äiti ei tulisi syyllistämään ja pätemään.

Imetyksen epäonnistuminen on minulle edelleen yli 6 v jälkeen arka asia, suurin syy myös siihen, että lapsiluku jäi yhteen eikä toista edes yritetty. Pelkään sen vaikuttaneen myös kiintymyssuhteeseen, ei niinkään pulloruokinta vaan syyllisyys siitä. Minä terveydenhuollon ammattilaisena tiedän kaiken imetyksen ja äidinmaidon eduista. Imetys oli itsestäänselvyys ja sen täysi epäonnistuminen järkytys ja suuri häpeä. Ruokin silti lapseni puolen vuoden ajan äidinmaidolla, mikä oli valtava urakka huonon herumisen vuoksi (vauvalle en herunut ollenkaan, sanottakoon lisätietona). Miksi imetys ei sitten onnistunut? Tubulaariset rinnat, todella huono heruminen (1,5 l päivittäisestä maidon lypsystä huolimatta koskaan pisaraakaan ei tullut ulos ilman lypsyä), maito ei noussut rintoihin kuten synnytyksen jälkeen useimmilla nousee (kipulääkitys syynä? Vaikeiden repeäminen vuoksi oli pakko käyttää), vauvan huono imuote ja pieni alaleuka vrt tubulaariset rinnat. Tiedän ansaitsevani kunniamerkin näistä panostuksista äidinmaidon eteen, mutta imetysfanaatikoilta en halua muuta kuin rauhaa. Se tunne äitikerhossa, kun kaivat muiden imettäessä esiin sen tuttipullon ja selität, että se on kyllä äidinmaitoa.. (enpä mennyt toista kertaa). Kyllä hävetti. Ja se muuten on imetysterroristien syytä. Ette te tuolla mäyhyämisellä nosta kuin omaa häntäänne. Ei teidän ansiostanne kukaan sellainen, joka ei tee sitä neuvolan ym virallisten tahojen antaman tiedon perusteella, ala imettää. Te vain aiheutatte meille epäonnistuneille syyllisyyden ja huonommmuuden tunteet ja pilaatte ainakin sen vauva-ajan. Kiitos, eipä muuta!

Voih kun tuo syyllisyys saataisiin tästä yhtälöstä pois. Osalla imetys tyssää ihan ns. todellisista syistä ja seuraksi jää hyödytön syyllisyys. Osalla se syyllisyys muodostuu imetyksen esteeksi, pelätään epäonnistumista ja ahdistutaan imetysohjauksesta niin ettei imetys saa edes mahdollisuutta. Syyllisyys saa ihmiset vähättelemään imetyksen etuja ja asenneilmapiiri muuttuu epäsuotuisaksi. Anonyymin palstailijan yleisesti heittämä fakta (puhtaasti maitoa eikä kokonaistilannetta tarkkailtaessa äidinmaito on parempaa kuin korvike) koetaan syyllistämisenä, tuomitsevana.

Milloin tulee aika että tästä asiasta voi puhua taas asiana? Ei yleisesti ideaaleiksi todetuista (ja näistähän toki tieto elää, niin kuin kaikesta) nukkumisjärjestelyistä ja hoitoratkaisuista poikkeaminen ihan näin vahvaa vastakkainasettelua saa aikaiseksi.