Lue keskustelun säännöt.
Laskisitko tämän pettämiseksi ?
28.12.2016 |
Seurustelun alussa esitin pyynnön että mieheni katkaisisi välinsä naispuoliseen ystäväänsä jonka motiivit olivat kyseenalaisia ja mieheni asetti hänet edelleni (ei omasta mielestään tarkoituksella). Eivät tavanneet kasvotusten kuin kerran tai kaksi vuodessa, puheluita ja tekstiviestejä senkin edestä ns. Henkistä yhteyttä. Aikaisemmin olivat yhtäaikaa sinkkuja, mutta suhdetta ei syntynyt (mukamas).
Tästä välien katkaisemisesta on nyt useita vuosia, mutta tänään selvisi että ovat soitelleet ja vaihtaneet viestejä aktiivisesti vuosia. Mies on vaan alkuseurustelun jälkeen poistanut viestit ja soittotiedot puhelimesta ja ilmeisesti opetellut naisen numeron ulkoa koska tallennettuna sitä ei löydy - nimenä tai numerona. Syynä tähän toimintaan on se, että mies ei halunnut minun skitsoavan. Suhteemme vakavoiduttua en olisi kokenut tätä ystävyyttä uhkana, mutta piilottelu muuttaa asetelmaa.
En voi avautua ystäville, koska toinen on juuri synnyttänyt ja en halua rikkoa hänen kuplaansa. Toisen tiedän levittävän tätä tietoa muille eli voin avautua vain positiivisessa mielessä. Olen raskaana ja epävarma pidänkö lapsen vai en. En tiedä puhuuko nyt hormonit ja teen asiasta isomman mitä se on... mielipiteitä ?
Kommentit (44)
Kai itselläsikin on eri sukupuolta olevia ystäviä ja kavereita?
Luulen, että kaikilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen olisi pitänyt itse lähteä suhteesta silloin, kun nainen alkaa määräämään kenen kanssa saa olla kaveri ja kenen ei. Sitäpaitsi, se on ihan sama onko se mies sen naisen kanssa yhteydessä vai ei, jos pettää, niin se pettää ihan kenen tahansa kanssa.. muiden kanssa yhteydenpitokielto ei siis vaikuta mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Kai itselläsikin on eri sukupuolta olevia ystäviä ja kavereita?
Luulen, että kaikilla on.
Suhteen alkuaikoina oli hyviäkin miespuolisia ystäviä. Käytiin baarissa, elokuvissa ja tavattiin peli-iltojen merkeissä. Mieheni asenne oli nihkeä osallistumiseen tai ajanviettoon näiden ystävieni kanssa, joten jotenkin ne ystävyssuhteet vain kuihtuivat pois. Alussa myös vietimme kaiken vapaa-aikamme yhdessä (matkustamiseen toiseen kaupunkiin ja takaisin meni viikonlopusta kokonainen päivä) eli muu elämä jäi. Mieheni ei missään vaiheessa vaatinut minua lopettamaan ystävyyttä, mutta käytöksellään ei tukenutkaan suhteiden säilymistä.
Toisaalta en ole edes noita sinkkuaikojen kavereita kaivannut... tässä tilanteessa olisi hyvä että keskusteluyhteys olisi säilynyt niin saisin sieltä näkökulmaa. Toisaalta ymmärrän mieheni kaipuun jutteluun tämän toisen naisen kanssa, mutta valehtelua en siedä. -ap
Kiitos mielipiteistä! Olen itse toiminut väärin ja tiedostan asian. Selitys käyttäytymiseen löytyy kuitenkin historiasta ja nyt on myöhäistä toimia toisin.
Väleissä pystyn olemaan, mutta nyt pitää selvittää riittääkö luottamus enää ihmissuhteeseen saakka puolin ja toisin. Tämä vaikea tilanne saa miehen soittelemaan tälle naiselle nyt entistä enemmän ja yhteinen ongelma (minä) lähentää entisestään.
Seksiä ei tee mieli ja ajatuskin kuvottaa, mutta toisaalta ajan miehen vain jonkun toisen syliin ilman läheisyyttä. Miten luottamusta rakennetaan uudelleen ? Pitääkö tässä alkaa tapaamaan tätä ystävää ? -ap