Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jolla lapsia.. Mitä mieltä olet lapsettomista?
28.12.2016 |
Kyseletkö esim. lapsettomilta työkavereiltasi, että milloin nämä aikovat tehdä lapsia?
Mikä minussa voi olla niin outoa, kun olen aina tiennyt ja asiaa monesti pohtinut, että en vain tahdo lapsia.. Koko ikäni minulle on hoettu, että kyllä se mieli muuttuu. En saa olla lapseton, koska..? Ei riitä, että sanon vastaan tai olen hiljaa, ihmiset "tietävät", että mieli muuttuu. Itse taas tunnen itseni ja tiedän kyllä, että olen onnellisempi yksin tai korkeintaan parisuhteessa.
Miksi siis kyselet noinkin intiimiä asiaa kuin lastenteko (tiedät itsekin, että se muuttaa ratkaisevasi elämää eikä välttämättä hyvään suuntaan)?
Kommentit (49)
En kysele toisten lapsista tai lapsettomuuksista. Mitä ne minulle kuuluvat. Jos ihmiset haluavat itse kertoa niin keskustelen kyllä ja omistani kerron toisinaan, koska aika paljon määrittävät omaa elämääni työpaikan ulkopuolella. Jos tiedän jonkun kärsivän lapsettomuudesta niin pyrin välttämään lapsista puhumista.
Ja en ajattele, että lapsia pitäisi jotenkin kaikilla olla. Toiset ei saa vaikka haluavat ja toiset eivät halua ja sitten toiset haluavat ja saavat. Minä kuulun jälkimmäiseen joukkoon ja muut ihmiset kuuluvat mihin kuuluvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyselen vain lähimmiltä kavereilta joiden kanssa on ollut asiasta puhetta (eli tiedän etukäteen että haluaa joskus lapsia ja ettei ole lapsettomuutta). Muuten en kysele lisääntymisestä. En halua, että minultakaa kysellään vaikka yksi lapsi on jo.
Ja itse otsikon kysymykseen, en ole mitään mieltä lapsettomista. Läheisimmissä ystävissäkin pari jotka ei ikinä halua lapsia enkä pidä sitä mitenkään outona. Joillakin mieli muuttuu iän tai uuden kumppanin myötä (niinkun minulla) mutta en usko tai väitä että muille niin tulisi tapahtumaan.
Vähän kyllä "harmittaa" erään läheisen vuoksi, joka kuvittelee vahvasti niin ettei hänestä olisi äidiksi ja siksi ei halua lapsia. Minusta hän olisi varsin hyvä äiti, mutta en ala silti tuputtamaan mielipidettäni.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä,miksi asia on noin intiimi, että siitä on tabun lailla vaiettava. Ihmiset ovat outoja.
No ei se tabu ole, mutta ei minusta kohteliasta udella noin henkilökohtaisesta asiasta ihmiseltä jos ei ihan läheinen ole - eikä suvussakaan ainakaan meillä ole ollut tapana udella. Kysytkö esim. ihmisen seksuaalisen suuntautumisen jokaiselta työkaveriltasi? Ei monista muistakaan asioista, esim. palkan suuruudesta ole tapana kysellä. Lasten hankkiminen on aika henkilökohtainen asia, en itse olisi halunnut kenenkään kyselevän minun ratkaisujani silloin kun lapsia ei vielä ollut, enkä kyllä kenenkään kyselevän jälkikäteenkään miksi lapsia halusin. Ihmiset itse kertovat jos haluavat lapsistaan tai lapsettomuudestaan. Enkä itse ole mitään mieltä lapsettomista, tuttavapiirissä on heitä paljon ja hyvin monenlaisia (vapaaehtoisesti lapsetomia, lapsettomiksi jääneitä, sinkkuja, pareja jne).
Oma valinta, tai sitten ei todellakaan oma valinta (lapsettomuus). Ei kuulu minulle, milloin kukakin mahdollisesti perheen perustaa. Kyllä olen joskus tutun vauvaani leikittäessä kysynyt, onko vielä vauvakuume nostanut päätään. Mutta en mitenkään aktiivisesti tiedustele "no millois vauva?".
En ajattele mitään, lapsettomuutta on vapaaehtoista ja sitten tahatonta eikä se minulle kuulu mikä on syynä. En kysele enkä tuputa. Tiedän itse vaikeasti raskaaksi tulleena ja keskenmenoja kokeneena miten tuskallista on kun kysellään.
Toisaalta ainakin kolme tuttavapariskuntaa on myös esittänyt olevansa veloja ja ettei lapset voisi vähempää kiinnostaa, ovat suorastaan vastenmielisiä, ja sitten lopulta on saatu vauva ja tulee ilmi että on yritetty vuosikymmen ja miten on pahalta tuntunut. Näille olen joskus saattanut todeta jotain kevyttä matkustelusta ym. vapaasta elämästä, että pääsispä itsekin. Eli ei kannata kenellekään koskaan puhua lapsista oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ystäväni on vela. Itselläni on lapsia. Ihan on jokaisen oma asia. Kärjistetty esimerkki on että itse tiedän etten halua koskaan lemmikiksi kilpikonnaa. Ei ole kokemusta mutta ei myöskään kiinnosta sellaista hankkia vaikka edellytykset siitä huolehtimiseen olisi. Sama juttu lasten kanssa, jos joku ei niistä välitä eikä kiinnosta niitä hankkia .
Pari tuttavaani ovat lapsettomia, enkä asiasta ole heiltä kysellyt koskaan tai ihmetellyt sen pahemmin. He itse tosin ovat aina tilaisuuden tullen mainitsemassa siitä kuinka hankalaa lasten kanssa on elää, ja miten elämä olisi pilalla lapsen saannin jälkeen. Hauskaa sinänsä, koska heillä ei tietekään ole mitään hajua millaista lapsen kanssa olisi oikeasti. Ovat kovia bilettäjiä ja mukavuudenhaluisia prinsessoja, joilla on toistuvasti ongelmia vastuuntunnon ja elämänhallinnan kanssa, joten lapsettomuuspäätöksensä ei sinänsä yllätä.
Paras ystäväni on myös vapaaehtoisesti lapseton ja jo kerran abortin tehnyt. Hän on yksityisyrittäjä, joten sinänsä voisi olla ymmärrettävää ettei aikaa lapselle pahemmin ole. Tosin hän on myös ajan myötä yhä enemmän alkoholisoitunut, ja käyttää yritystään tekosyynä monessa muussakin asiassa kun haluaa peitellä juomistaan/ahdistustaan. Mitään raskasta työtä ei siis tee, vaan omassa lokoisassa studiossaan puuhastelee 7h päivässä ja tienaa hyvin.
Vapaaehtoisesti lapsettomista huokuu sellainen tietty surullisuus ja pessimismi. Taustalla on myös ongelmia omien vanhempien ja perhesuhteiden kanssa. Tätä mieltä minä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysele lapsettomilta miksi eivät tee lapsia enkä kysele lapsellisilta eikö jo riittäisi tuo pesue. Mulle yhdentekevää miten ihminen elämänsä viettää. Jos keskustelu siihen itsellään menee niin sitten toki keskustellaan.
En ymmärrä,miksi asia on noin intiimi, että siitä on tabun lailla vaiettava. Ihmiset ovat outoja.