Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä, jolla lapsia.. Mitä mieltä olet lapsettomista?
28.12.2016 |
Kyseletkö esim. lapsettomilta työkavereiltasi, että milloin nämä aikovat tehdä lapsia?
Mikä minussa voi olla niin outoa, kun olen aina tiennyt ja asiaa monesti pohtinut, että en vain tahdo lapsia.. Koko ikäni minulle on hoettu, että kyllä se mieli muuttuu. En saa olla lapseton, koska..? Ei riitä, että sanon vastaan tai olen hiljaa, ihmiset "tietävät", että mieli muuttuu. Itse taas tunnen itseni ja tiedän kyllä, että olen onnellisempi yksin tai korkeintaan parisuhteessa.
Miksi siis kyselet noinkin intiimiä asiaa kuin lastenteko (tiedät itsekin, että se muuttaa ratkaisevasi elämää eikä välttämättä hyvään suuntaan)?
Kommentit (49)
Joskus parikymppisenä kysyin yhdeltä kymmenen vuotta vanhemmalta, onko hänellä lapsia. Vastaus oli ei ja minä tyhmänä sanoin, että eikö olisi jo korkea aika tehdä. Olin ilmeisesti kuullut tuon vanhemmilta sukulaisilta ja ajattelematta asiaa sanoin noin. Työkaveri napautti, että ehkä me emme voi saada lapsia. Hävetti niin paljon, että sen koommin en lapsiasiaa ole toisilta kysellyt. Olin itsekin silloin lapseton eikä lapset kuuluneet suunnitelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulu minulle, joten en kysele.
Jos joku kertoo toivovansa lasta, muttei voi sellaista saada, yritän olla tukena mahdollisuuksien mukaan isossa surussa.
Jos joku kertoo vapaaehtoisesta lapsettomuudestaan, niin en ihmettele tai arvostele. Oletettavasti jokaisella on perusteensa, joten on vain hienoa, jos voi sen mukaan elää. Ilman ulkopuolisten asettamia paineita.
Pakko kommentoida, että samaa mieltä! Se on tosiaan niin että lapseton et saa olla, koska niitä nyt vaan kuuluu tehdä.
Olemme lapseton pariskunta ja valitettavasti sitä joutuu aika ajoin vastaamaan kiusallisiin kysymyksiin. Lapsettomuus on meille kipeä asia enkä todellakaan halua puolitutuille kertoa lapsettomuudesta, sen syistä, kestosta tai yhtään mistään muustakaan siihen liittyvästä. Ei kuulu kenellekään uteliaalle.
Minulla on lapsia lauma, enkä tapaa kysellä muilta lapsista niiden olemisesta tai olematta olemisesta yhtään mitään. En välttämättä edes puhu lapsistani.
Minä elän parisuhteessa lapsettoman miehen kanssa. Hänen lapsettomuus oli minulle suurempi ongelma suhteen alussa kuin hänelle itselleen. Nykyään olen jo oppinut sen hyväksymään. Tiedän toki, että minun lapseni ovat hänelle eräänlaisia korvikkeita ja hän nauttii jopa heidän seurastaan. Huolehtii ja kyselee aina kuulumisia, koska elämme nyt etäsuhteessa juurikin lasteni koulun takia.
Kunnioitan hänen päätöstään olla hankkimatta lapsia ja elän sen kanssa. Puhuimme jopa sperman luovutuksesta, mutta siihen hän ei ollut halukas, koska minä en voi enää saada lapsia lääketieteellisten ongelmien takia. Hänen mielestään minun lapset riittävät tässä suhteessa ja se on hyvä.
Muiden lapsettomuus ei kuulu minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että halutaan jossain vaiheessa lapsia, on niin tavallista että huomaan joskus miettivänsä miksihän jollain ei ole / haluaisinko, vaikka ei perheellisiä kohdatessa mieti että miksi heillä on lapsia ja halusivatko. Mutta. Se ei kuulu minulle eikä todellakaan tulisi mieleen kysellä keneltä tahansa. Siskoiltani olen kysynyt, toinen tahtoo joskus ja toinen ei usko tahtovansa koskaan (tuo uskominen oli hänen oma sanansa), eikä mulla siitä mitään mielipidettä ole, miksi olisi?
En muista koskaan kysyneeni keneltäkään. Yleensä töissä tai muualla ihmiset itse kertovat lapsistaan jos haluavat. Minultakaan ei koskaan kyselty lasten hankkimisesta vaikka sain esikoisen lähes 40-vuotiaana. Henk koht asia. Enkä ole lapsettomista mitään mieltä, minusta he eivät ole mitenkään homogeeninen ryhmä joka pitäisi luokitella ja suhtautua jotenkin erikseen. Ystävissäni on sekä lapsia tehneitä ja lapsettomia ihmisiä. Eikä suhtautuminen minuun muuttunut mitenkään kun sain ensimmäisen lapseni. Ainakaan minun tuttavapiirissä ja työpaikalla asia (lapsia/ei) ei ole ollenkaan niin suuri juttu kuin mitä täällä annetaan ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi mennä kyselemään kun ei koskaan tiedä kuinka herkkä asia on. En pidä ollenkaan itsestään selvyytenä että kaikki haluaisi tai saisi lapsia, onhan tämä hullua pyöritystä ja monenlaista huolta tuo myös mukanaan.
Kerran kysyin yhdeltä puolitutulta, onko hänellä lapsia. Hän vastasi että "ei" ja keskustelu aiheesta jäi siihen. Vaihdettiin sitten puheenaihetta, eikä siinä mitään.
Yritän olla kyselemättä ja utelematta. Jotkut eivät halua, toiset eivät saa, eikä ole minun asiani tietää, jos eivät itse ala aiheesta puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on normaalia ettei kaikki halua lapsia. Itselläni oli valtava vauvakuume jo 20 vuotiaana. Sainkin esikoisen jo 21-vuotiaana ja nyt 37 -vuotiaana minulla on kolme lasta. Kahdella parhaalla ystävälläni ei ole lapsia, toiselle ei niitä tulekaan, kun ikää jo eikä halua parisuhdettakaan eikä ole siis koskaan lapsista pitänyt. Veljeni vaimoineen eivät halua lapsia. Minulla on kaksi työkaveria, joilla ei ole lapsia. En koskaan ole ihmetellyt kenenkään lapsettomuutta enkä ottanut puheeksi. Toki innoissani aina onnittelen, kun joku perheuutisiaa ilmoittaa. Niin harva tuttu niitä lapsia saa nykyisin.
Minulta ei ole onneksi koskaan udeltu, miksei minulla ole lapsia. Johtuu varmaan sukupuolestani (mies). Sen sijaan parikin kaveria on sanonut olevansa kateellinen, kun saan mennä ja tulla vapaasti ja käyttää rahaa itseeni. Sanoin siihen, että joo, minäkin olisin kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysele, kuten en kysele mistään muustakaan asiasta. Jokainen kertoo sen minkä haluaa. Itse kerron sen minkä haluan ja moni pitää mua itsekkäänä, kun puhun itsestäni, mutta en kysele. Mutta maailmaan mahtuu kaikenlaista. Jos alkaisin kysellä mua pidettäisiin utelevana.
Minusta on myös tosi tökeröä kysellä lapsenhankintasuunnitelmista. Monilla kun tilanne voi olla se ettei niitä lapsia saa tai ei ole suositeltavaa jonkun sairauden takia hankkia tai ei ole vain löytynyt oikeaa ihmistä jonka kanssa lapsia hankkia. Sitä ei sitten varmaan halua siinä tilanteessa joka suunnasta muistutusta asiasta saati avautua puolitutuille. Ajatelkaapa itse jos olisitte vastaavassa tilanteessa ja koko ajan teidän ajettaisiin vellomaan sen asian parissa ja masentelemaan sitä, ei vaan voisi yrittää unohtaa.
Samoin on myös todella typerää haukkua lapsettomia tai väheksyä heitä. Palstalta on käynyt ilmi että joku saattaa olla kateellinen heidän näennäisestä vapaudesta tai pitää heitä itsekkäinä, mutta todellisuudessa se vapaaehtoisesti lapsettomana pitämäsi ihminen jota väheksyt ja haukut ei välttämättä olekaan vapaaehtoisesti lapseton eikä siis ollenkaan onnellinen tilanteesta. Ja siinä katoaa sitten viimeinenkin ilo elämästä, kun vielä haukutaan itsekkääksi ja pidetään vähempiarvoisena kuin muita ihmisiä. Etenkin naisten keskuudessa tuo tuntuu olevan yleistä, palstalta olen jopa lukenut ettei synnyttämätön nainen edes olisi nainen. Kamalaa jos nämä asenteet näkyy tosielämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysele tai vihjaile. Mistä sitä tietää onko joku vapaaehtoisesti lapseton vai ei. Jollei sitä ole itse kertonut. Ja eipä minua oikeastaan edes kiinnosta miten muut elävät.
Ihan niin kuin syyt ja filosofiat meidän lapsiluvun takana ei kuulu kenellekään, ei minuakaan kiinnosta onko jollain lapsia vai ei.
Kyllähän moni utelee, etten sanoisin kaikki, vaikka mies olenkin. Lähinnä uteluita herättää, että oltiin vaimon kanssa yhdessä yli kymmenen vuotta eikä lapsia ole. Sen näkee oikein ihmisistä, kun päässä raksuttaa, että miksi ei ole lapsia. Osa jopa erehtyy itsekseen höpisemään, että miksi ei sitten ole lapsia, kun niin kauan olitte yhdessä.
Miksikö ei ole lapsia? En tiedä. Se ei ollut kummallekaan oikein tärkeä juttu ja tuppasi ilmeisesti unohtumaan kaiken muun ohessa mitä yhdessä koimme ja teimme ja nyt on myöhäistä, kun ikääkin on sen verran. Saattohan tuo olla, että jotain vikaakin oli jommassakummassa tai kummassakin. Ei vaan koskaan tullut mieleen tutkituttaa, kun ei tosiaan ollut päällimmäisenä tärkeysjärjestyksessä lapset ja toisaalta reissasimme niin paljon, että ei siinä lapsia olisi ehtinyt hoitaa.
Eipä tuo toisaalta haittaa. Nykyisin teen työtä lapsien parissa, joten ihan riittävästi on lapsia elämässä :) Tosin töissähän tuo varsinkin sitten herättää kysymysmerkin välillä vanhempien naamalla jos sattuvat asiasta kysymään.
En minä pelkällä tuolla perusteella vielä ole mitään mieltä kenestäkään. Ei ole kyllä tapana tuputtaa lapsia kenellekään, kun ei tiedä mitään heidän tilanteestaan eikä se minulle kuulu muutenkaan.
En kysele.
Täällä palstalla aina lapsettomat väittää että heiltä tivataan asiaa jatkuvasti joka puolella kassajonosta sukulaisten joulupöytään. En kuitenkaan voi olla miettimättä, onko asia totta monenkaan kohdalla... Esim. töissä en koskaan kahvipöydässä ole kuullut tälläistä keskustelua. Ei tuollaista vaan kysytä, suomalaiset on niin jäyhiä muutenkin. Kun meillä vielä ei ollut lapsia, ei meiltä asiaa kyselty koskaan. Joskus joku saattoi heittää läppänä jotain vauvajuttua, tilannekomiikkana.
Sit vasta jos ollaan tosi läheisiä voi kysyä vauvasuunnitelmia, ja jotkut vanhemmat sukulaiset on joskus kokemukseni mukaan hieman tahdittomia. Mutta he ovat tahdittomia muissakin asioissa, ei vain lisääntymisasioissa.
Vierailija kirjoitti:
En kysele.
Täällä palstalla aina lapsettomat väittää että heiltä tivataan asiaa jatkuvasti joka puolella kassajonosta sukulaisten joulupöytään. En kuitenkaan voi olla miettimättä, onko asia totta monenkaan kohdalla... Esim. töissä en koskaan kahvipöydässä ole kuullut tälläistä keskustelua. Ei tuollaista vaan kysytä, suomalaiset on niin jäyhiä muutenkin. Kun meillä vielä ei ollut lapsia, ei meiltä asiaa kyselty koskaan. Joskus joku saattoi heittää läppänä jotain vauvajuttua, tilannekomiikkana.
Sit vasta jos ollaan tosi läheisiä voi kysyä vauvasuunnitelmia, ja jotkut vanhemmat sukulaiset on joskus kokemukseni mukaan hieman tahdittomia. Mutta he ovat tahdittomia muissakin asioissa, ei vain lisääntymisasioissa.
Tässä nyt väität lapsettomia valehtelijoiksi.
Sinunko pitäisi olla paikalla todistamassa kysymyksiä, jolloin ne olisivat totta, muuten ei?!
Alue: Aihe vapaa
Ei koske mua, koska en kysele eikä kiinnosta, joten en vastaa.