Vauva syntyi, koko ajan pitäisi mennä kylään jonnekkin

Sä oot joutunut niiden tossun alle.

Kolme lasta ja kaikki olleet täysimetyksellä 6kk ja senkin jälkeen imettänyt melkein 2 vuotiaaksi. Enpä osaa kuvitellakaan, että jollain olisi pokkaa pyytää 4kk ikäistä yökylään. Ja jos pyytäisi niin tietäisi kyllä pyytäneensä, kyllä antaisin kuulla kunniansa.Opettele nyt hyvä ihminen sanomaan ei. Ei se vauva ole mikään sirkuseläin,mitä kuljetaan esittelemässä ympäri maita ja mantuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että aloittajalla on oikeus ja velvollisuus sanoa ei.

Mutta että influenssan pelossa ei voisi nelikuisen kanssa matkustaa bussissa tai kyläillä mummolassa? Wtf? Mitä näin ajattelevat ajatteli tehdä jos niitä lapsia on joskus toinenkin, lukittautua leikki-ikäisen kanssa marraskuusta huhtikuulle neljän seinän sisälle?

Ja ei, ei toki tarvitse lähteä vauvan kanssa bussintankoja nuolemaan, mutta kyllä toi nyt vähän suhteellisuudentajuttomalta kuulostaa jos vauvan kanssa pitäisi koko influenssakausi välttää busseja ja mummoloita.

No on se vähän eri asia silloin tällöin käydä mummolassa vaikkapa omalla autolla, kuin joka viikko täpötäysissä julkisissa viedä pientä eri kyläpaikkoihin. Itse sain lapsen 2009 sikainfluenssan aikoihin, emmekä ottaneet vauvaa mukaan esim ruokakauppaan, kun pystyimme asian järjestämään toisin. Jokainenhan tietysti toimii kuten parhaaksi näkee, mutta aika surku on katsoa muutaman kuukauden ikäistä flunssapotilasta sairaalahoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja kaikki olleet täysimetyksellä 6kk ja senkin jälkeen imettänyt melkein 2 vuotiaaksi. Enpä osaa kuvitellakaan, että jollain olisi pokkaa pyytää 4kk ikäistä yökylään. Ja jos pyytäisi niin tietäisi kyllä pyytäneensä, kyllä antaisin kuulla kunniansa.Opettele nyt hyvä ihminen sanomaan ei. Ei se vauva ole mikään sirkuseläin,mitä kuljetaan esittelemässä ympäri maita ja mantuja.

En osannut minäkään kuvitella, kunnes anoppi pyysi hoitoon muutaman päivän ikäistä vauvaamme. Hormonipöllyissä olin kyllä ihan äimän käkenä, että miten joku kehtaa.. Sanoin vaan että en anna, olisi ehkä pitänyt sanoa vähän tujummin.

Noh, parin kuukauden kuluttua alkoi vauvalle maanittelu "Voi kun minä haluaisin sinut yöksi viereeni nukkumaan, mitähän ne äiti ja isi tuumaisi". Silloin sanoin jo äkäisesti takaisin, että tuollaisten aika ei tule olemaan hyvin pitkään aikaan.

Pahintahan tuollaisessa on, että siinä menee tavallaan luottamus. Luottamus siihen että toinen aidosti miettii mikä on vauvalle parasta, ja luottamus siihen että toinen tietää missä kulkee meidän perheen raja. Eikä varmasti aikanaan anoppi tule olemaan ensimmäinen lastenhoitaja lapsellemme, kun minulla jäi vaivaamaan että miksi hän oletti saavansa niin pienen vauvan jo hoitoon, ja miksi ihmeessä hänen olisi niin pienen, äidin kanssa symbioosissa olevan, vauvan kanssa saada olla ihan kaksin. Jotenkin sitä haluaisi ajatella, että lähipiiri yrittäisi ymmärtää vauvan äitiä ja hänen tunteita, mutta kovin monessa suvussa tuo tuntuu olevan vaikeaa. Meitäkin pyydeltiin pitkien matkojen päähän kylään jatkuvasti, ja usein minun odotettiin yksin ajavan vauvan kanssa useamman tunnin matkaa. En todellakaan siis ajanut. Kuinka itsekäs pitää olla, ettei ymmärrä sellaisen raskautta imettävälle äidille ja vauvalle?

Mutta ap, ethän nyt oikeasti aio vauvaa yökylään viedä vain miellyttääksesi muita? Jos, niin nyt on kyllä aika kasvaa äitiyteen ja aikuisuuteen..

Nyt anoppi sitten loukkaantui, kun ei tultu. Noh en olisi millään jaksanutkaan lähteä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja kaikki olleet täysimetyksellä 6kk ja senkin jälkeen imettänyt melkein 2 vuotiaaksi. Enpä osaa kuvitellakaan, että jollain olisi pokkaa pyytää 4kk ikäistä yökylään. Ja jos pyytäisi niin tietäisi kyllä pyytäneensä, kyllä antaisin kuulla kunniansa.Opettele nyt hyvä ihminen sanomaan ei. Ei se vauva ole mikään sirkuseläin,mitä kuljetaan esittelemässä ympäri maita ja mantuja.

En osannut minäkään kuvitella, kunnes anoppi pyysi hoitoon muutaman päivän ikäistä vauvaamme. Hormonipöllyissä olin kyllä ihan äimän käkenä, että miten joku kehtaa.. Sanoin vaan että en anna, olisi ehkä pitänyt sanoa vähän tujummin.

Noh, parin kuukauden kuluttua alkoi vauvalle maanittelu "Voi kun minä haluaisin sinut yöksi viereeni nukkumaan, mitähän ne äiti ja isi tuumaisi". Silloin sanoin jo äkäisesti takaisin, että tuollaisten aika ei tule olemaan hyvin pitkään aikaan.

Pahintahan tuollaisessa on, että siinä menee tavallaan luottamus. Luottamus siihen että toinen aidosti miettii mikä on vauvalle parasta, ja luottamus siihen että toinen tietää missä kulkee meidän perheen raja. Eikä varmasti aikanaan anoppi tule olemaan ensimmäinen lastenhoitaja lapsellemme, kun minulla jäi vaivaamaan että miksi hän oletti saavansa niin pienen vauvan jo hoitoon, ja miksi ihmeessä hänen olisi niin pienen, äidin kanssa symbioosissa olevan, vauvan kanssa saada olla ihan kaksin. Jotenkin sitä haluaisi ajatella, että lähipiiri yrittäisi ymmärtää vauvan äitiä ja hänen tunteita, mutta kovin monessa suvussa tuo tuntuu olevan vaikeaa. Meitäkin pyydeltiin pitkien matkojen päähän kylään jatkuvasti, ja usein minun odotettiin yksin ajavan vauvan kanssa useamman tunnin matkaa. En todellakaan siis ajanut. Kuinka itsekäs pitää olla, ettei ymmärrä sellaisen raskautta imettävälle äidille ja vauvalle?

Mutta ap, ethän nyt oikeasti aio vauvaa yökylään viedä vain miellyttääksesi muita? Jos, niin nyt on kyllä aika kasvaa äitiyteen ja aikuisuuteen..

ja kohta itket kun et saa hoitoapua

Ylemmälle, niin ainahan pitää vaan tehdä kaikkensa miellyttääkseen muita jotta saa joskus lastenhoitoapua.

o_o

Jos on noin innokasta sukua niin pyydä heidät kahville vaikka joka kuun toinen sunnuntai. Sano että keität kahvit ja vieraat tuovat pullat tullessaan. Tulee ketkä pääsevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja kaikki olleet täysimetyksellä 6kk ja senkin jälkeen imettänyt melkein 2 vuotiaaksi. Enpä osaa kuvitellakaan, että jollain olisi pokkaa pyytää 4kk ikäistä yökylään. Ja jos pyytäisi niin tietäisi kyllä pyytäneensä, kyllä antaisin kuulla kunniansa.Opettele nyt hyvä ihminen sanomaan ei. Ei se vauva ole mikään sirkuseläin,mitä kuljetaan esittelemässä ympäri maita ja mantuja.

En osannut minäkään kuvitella, kunnes anoppi pyysi hoitoon muutaman päivän ikäistä vauvaamme. Hormonipöllyissä olin kyllä ihan äimän käkenä, että miten joku kehtaa.. Sanoin vaan että en anna, olisi ehkä pitänyt sanoa vähän tujummin.

Noh, parin kuukauden kuluttua alkoi vauvalle maanittelu "Voi kun minä haluaisin sinut yöksi viereeni nukkumaan, mitähän ne äiti ja isi tuumaisi". Silloin sanoin jo äkäisesti takaisin, että tuollaisten aika ei tule olemaan hyvin pitkään aikaan.

Pahintahan tuollaisessa on, että siinä menee tavallaan luottamus. Luottamus siihen että toinen aidosti miettii mikä on vauvalle parasta, ja luottamus siihen että toinen tietää missä kulkee meidän perheen raja. Eikä varmasti aikanaan anoppi tule olemaan ensimmäinen lastenhoitaja lapsellemme, kun minulla jäi vaivaamaan että miksi hän oletti saavansa niin pienen vauvan jo hoitoon, ja miksi ihmeessä hänen olisi niin pienen, äidin kanssa symbioosissa olevan, vauvan kanssa saada olla ihan kaksin. Jotenkin sitä haluaisi ajatella, että lähipiiri yrittäisi ymmärtää vauvan äitiä ja hänen tunteita, mutta kovin monessa suvussa tuo tuntuu olevan vaikeaa. Meitäkin pyydeltiin pitkien matkojen päähän kylään jatkuvasti, ja usein minun odotettiin yksin ajavan vauvan kanssa useamman tunnin matkaa. En todellakaan siis ajanut. Kuinka itsekäs pitää olla, ettei ymmärrä sellaisen raskautta imettävälle äidille ja vauvalle?

Mutta ap, ethän nyt oikeasti aio vauvaa yökylään viedä vain miellyttääksesi muita? Jos, niin nyt on kyllä aika kasvaa äitiyteen ja aikuisuuteen..

ja kohta itket kun et saa hoitoapua

Heh kurkkasinpas tätä nyt illalla taas. En itke. Minulla on onneksi lähipiirissäni ihmisiä, jotka auttavat lapseni kanssa vaikka eivät ole saaneet häntä yökylään 2 kuukauden ikäisenä tai muutenkaan hoitoon.

Jotkut ihmiset nimittäin ihan oikeasti miettivät perheen tarvetta ja vauvan kykyä olla hoidossa.

Varmasti se anoppikin saa hoitaa lasta kun on isompi aikanaan. Jos ei silloin lapsen seura kelpaa enää, niin olisiko tuo kummoinen mummo ollutkaan?

Vierailija kirjoitti:

Nyt anoppi sitten loukkaantui, kun ei tultu. Noh en olisi millään jaksanutkaan lähteä.

Ap

Sinun tehtäväsi on huolehtia vauvasta ja itsestäsi. Jos anoppi tai kuka hyvänsä loukkaantuu syyttä suotta, vaikka et ole tehnyt mitään väärää, et voi sille mitään. Luultavasti lähipiirisi on vain tottunut, että sinulla ei ole omaa mieltä lainkaan, ja ensi alkuun kokeilevat "loukkaantumista" saadakseen tahtonsa läpi. 

Älä anna periksi, pysy itse hyväntuulisena ja -tahtoisena, mutta oman jaksamisesi rajoista älä tingi.

Aika hullua ja ajattelematonta vaatia pienen lapsen äitiä joka paikkaan kylään. Ei se vauva ole nähtävyys, tulkoon itse äidin luo ja auttaisivat samalla vaikka siivoamisessa.

Minä en tosiaankaan juossut sukulaisilla kun vauva oli pieni. Anopillekin menin vasta kun lapsi oli puolivuotias..

Kiitos teille tsempanneille. Vahva olo kun pystyin sanomaan ei.

Ap