Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette ihmisestä, joka ei ole koskaan asunut yksin?
28.12.2016 |
20-vuotiaana muuttanut vanhempiensa luota kimppakämppään kaverinsa kanssa, josta 24-vuotiaana muutti poikaystävänsä kanssa yhteiseen asuntoon. Nyt on 30-vuotias ja asuu edelleen yhdessä poikaystävänsä kanssa.
Kommentit (13)
No ekana tulee mieleen, että jos jää joskus yksin, niin voi olla todella vaikeaa sopeutua yksin asumiseen. Sitten ehkä ajautuu nopeasti uuteen suhteeseen ja kohta taas asuu jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi oli ihan kauhuissaan, kun joutui muuttamaan omaan asuntoon yli 50-vuotiaana. Hän ei ollut sitä ennen asunut päivääkään yksin. Hän tuntui niin lapselliselta, kun valitti ettei osaa nukkua yksin. Itse ehdin asumaan kymmenen vuotta yksin, niin tuntui hassulta, ettei joku ole koskaan asunut yksin. Nyt anoppi on tyytyväinen oloonsa, eikä halunnut muuttaa uuden miesystänsä luo, koska nauttii niin yksinolosta, joten heillä meni poikki.
En minäkään ole koskaan asunut yksin. Helsingissä asuessa kimppakämpät ovat pelkästään fiksu ratkaisu, koskaan ei olisi ollut varaa asua yksin. Olisiko pitänyt sen takia muuttaa muualle, että saan asua yksin? Nykyisin asun avomieheni kanssa yhdessä.
Osaan kyllä varmasti toimia ja nukkuakin yksin, jos joskus vaikka ero tulee ja muutan asumaan yksinäni. Miksi Suomessa yksin asuminen on niin upeaa ja mahtavaa? Ihan turhaa rahan ja neliöiden tuhlausta sellaisille, jotka eivät sitä kaipaa. Missään muualla maailmassa ei näin ole.
Ei yksinasumisen puute välttämättä ole merkki mistään eikä mikään ongelma. Mutta tiedän myös tapauksen, jossa nuorena suoraan vanhempien luota poikaystävän kanssa yhteenmuuttanut oli suhteen päättymisen jälkeen 3-kymppisenä ihan oikeissa vaikeuksissa asian kanssa. Ei osannut yhtään olla yksin eikä kertakaikkiaan voinut yhtä yötä olla kotona yksin. Eli asia voi olla ongelma, jos ei osaa olla itsensä kanssa ja ripustautuu sen takia muihin (naisten kohdalla yleensä vääränlaisiin miehiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele yhtään mitään koska olen itse tuollainen:)
19v:nä kotoa poikaystävän (myöh puolison) kanssa yhteen
33-36v:nä yh:na 3 lapsen kanssa
36v - uusperheessä ihanan miehen ja lasten kanssa
Nyt ikää 56v.
Viihdyn kyllä mielelläni yksin mutta en kaipaa sitä. Mulle riittää ne päivät kun mies tai minä ollaan työmatkoilla ja saadaan olla toiselta rauhassa. Muuten tehdään töitäkin saman katon alla eli ollaan yhdessä 24/7. Läheisriippuvaisuutta ei todellakaan ole, en ikävöi miestä, lapsia tai kotia kun olen poissa tai kun mies on poissa. Osaan tehdä kaikki kotihommat itsekin joten siihenkään en miestä tarvitse. Kummallakin on omat menonsa, harrastuksensa ja ystävänsä vaikka olemmekin toistemme parhaat kaverit ja nautimme yhdessäolosta ja esim matkustelusta kaksistaan.
No jaa, itse ainakin neuvon tyttäriäni etteivät muuta sellaisen miehen/poikaystävän kanssa yhteen joka ei ole ollenkaan asunut itsenäisesti. Monesti tuppaa käymään niin että nainen ottaa (joutuu ottamaan) äidin roolin jos nuori mies muuttaa suoraan lapsuuskodista avoliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jaa, itse ainakin neuvon tyttäriäni etteivät muuta sellaisen miehen/poikaystävän kanssa yhteen joka ei ole ollenkaan asunut itsenäisesti. Monesti tuppaa käymään niin että nainen ottaa (joutuu ottamaan) äidin roolin jos nuori mies muuttaa suoraan lapsuuskodista avoliittoon.
Kotitöistähän ei voi esim. sopia. Kaikesta kannattaa keskustella etukäteen, myös tästä. Kädettömän miehen kanssa ei kannata mennä yhteen, oli asunut yksin tai ei.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan asunut yksin. Helsingissä asuessa kimppakämpät ovat pelkästään fiksu ratkaisu, koskaan ei olisi ollut varaa asua yksin. Olisiko pitänyt sen takia muuttaa muualle, että saan asua yksin? Nykyisin asun avomieheni kanssa yhdessä.
Osaan kyllä varmasti toimia ja nukkuakin yksin, jos joskus vaikka ero tulee ja muutan asumaan yksinäni. Miksi Suomessa yksin asuminen on niin upeaa ja mahtavaa? Ihan turhaa rahan ja neliöiden tuhlausta sellaisille, jotka eivät sitä kaipaa. Missään muualla maailmassa ei näin ole.
Mielestäni, jos asuu tuntemattomien kanssa kimppakämpässä niin voi melkeinpä ajatella, että asuu yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oo asunut koskaan yksin, mutta en voi tajuta yhtään niitä, jotka vinkuu etteivät osaa nukkua, kun vaikka mies on työreissulla. Tai, että pelottaa yksin kotona.
En mitään,mieheni ja minä ei oo ikinä asuttu yksin,muutettiin yhteen heti kun hän tutustui minuun.ensin vanhemmilleni sitten yhteen ja yhdessä ollaan 25v jälkeenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs kaveri muutti kotoa suoraan poikaystävän kanssa yhteen. Kun alkoi mennä huonosti, oli monta vuotta huonossa suhteessa kun ei halunnut olla yksin. Vaihtoi lennosta miestä ja asuu uuden luona. En ymmärtänyt että mikä siinä yksin asumisessa niin kauheaa on kun ennemmin elää onnettomana huonossa suhteessa.
Toinen kaveri on sosiaalinen ja muka niin itsenäinen, mutta jos joutuu yhden päivän olemaan yksin niin heti lähtee yökylään jonkun kaverin luo. Ei vain osaa olla yksin.
En siis ehkä ajattele sen kummempaa ihmisestä joka ei ole asunut yksin, ellei hänestä selvästi huomaa että jotain ongelmaa ja yksin olemisen pelkoa on, kuten näillä kavereillani...
Minäkin olen asunut yksin vain kuukauden ( ennen lapseni syntymää). Viihdy kuitenkin erittäin hyvin yksin. Ja kohta lapseni muuttaa omaan kotiin, joten sitten olen yksin. En ole halunnut myöskään muuttaa yhteen pitkäaikaisen miesystävän kanssa.