Naiset, miksi annatte itsenne "tätiintyä"?

Teiniksi jämähtäminen ei ole tätiintymisen vastakohta. Voi sitä tyylikkäästikin ikääntyä pilke silmäkulmassa.

Vierailija kirjoitti:

Teiniksi jämähtäminen ei ole tätiintymisen vastakohta. Voi sitä tyylikkäästikin ikääntyä pilke silmäkulmassa.

Naista vaan katsotaan niin vahvasti visuaalisesti, että tätimäinen pönäköityminen peittää usein alleen sen pilkkeen silmäkulmassa ja vaatetyyli on pakko valita sieltä hillitymmästä päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Teiniksi jämähtäminen ei ole tätiintymisen vastakohta. Voi sitä tyylikkäästikin ikääntyä pilke silmäkulmassa.

Mutta kyllä ne tyylikkäät pilke silmäkulmassa ikääntyneetkin on tätejä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaa kiukkuista paksua jutikkaa.

Siinä tapauksessa olen syntymätäti.

Koska tätivaatteet on kivoja. Olen hoikka ja sutjakka edelleen mutta en viitsi enää pukeutua teiniksi.

Tai mitä nyt sitten tätiintymisenä pidetäänkin. Oikeaa tätiä minusta ei ole tullut koska siskoni ei hommannut lapsia.

Sopeudun hyvin setämiesten ja ikämiesten joukkoon.

Ai siis tarkoittaako tätiintyminen lihomista?

Koska mua ei enää jaksa ollenkaan kiinnostaa mitä muut vieraat ihmiset musta ajattelee.

Kotona voin olla pitkät hiukset auki, jossain kivoissa rennoissa vaatteissa tai  vaikka ilman ja mies tykkää. Mutta töissä ja muuten ihmisten ilmoilla mulla on perusvaatteet, hiukset kiinni ja varmaan täti-look. Mukavuus on tärkeämpää kuin trendikkyys, kotimaisuus ja eettisyys tärkeämpää vaatteissa kuin muodikkuus.

Ehkä en sellainen jakkupukutäti ole, kun inhoan sellaista pukeutumista, mutta sellainen homssutäti ehkä sitten?

Olisi kiva olla sellainen sporttinen, vähän hipahtava iättömän oloinen keski-ikäinen, mutta oon paljon tylsempi ja siis täti.

Mutta en haluaisi olla meikattu ja laitettu supertyylikäs ja nuorekas keski-ikäinen, se ei ole mun persoonaan sopiva olemus.

En ole AP, mutta minusta tätiintyminen tarkoittaa, että

1. Itsensä kehittäminen pysähtyy. Ei haluta oppia uusia asioita ja eletään seesteistä elämää, missä mikään ei muutu. Uskotellaan yhä, että yksi pitkä työura yhdessä firmassa on jotenkin arvokasta. Tuuduttaudutaan mukavuudenhaluun työpaikalla ja järkytytään, sitten kun tulee fudut.

2. Se ulkoinen habitus, eli vaatteet ja meikit eivät enää etene yhtään muodin mukana, on tätiinytmistä. Pelkistä vaatteista voi päätellä ihmisen iän. Kuljetaan samoissa väreissä ja tyylissä, vaikka tarjolla olisi jotain uuttakin. Se sama palmikkoneule pienillä muutoksilla on ihmisen perusvaate koko eliniän.

3. Annetaan kropan mennä menojaan. Nyt en tarkoita, että pitäisi olla pinkeä ja uuvuttaa itsensä liikunnalla. On ihan ok, että iän mukana tulee tiettyjä pakollisia muutoksia, kuten raskauden jälkeiset ihon venymiset jne. Se luovuttaminen ja kropan päästäminen muodottomaksi on laiskuutta ja mukavuudenhalua.

4. Ideat loppuneet. Tuputetaan nuorisolle niitä oman aikakauden ideologioita ja asenteita. Ei haluta nähdä omaa lasta omana yksilönä, vaan heidän tulisi noudattaa vanhempiensa arvoja. KEinoina käytetään sitten kiristystä, rahahanojen sulkemista, kotoa pois potkimisella jne vanhat klassisset keinot. Tai sitten, jos teinillä ideoita oman uransa suhteen, niin ne poljetaan sillä negatiivisuudella. Pelätään teinin puolesta, ettei mikään menisi pieleen. Voin kertoa, että teineillähän juuri onkin oiva tilaisuus tehdä jotain uutta, koska heillä ei ole vielä mitään menetettävää.

5. Se kahvitaukokälätys ja toisten asioihin puuttuminen, koska oma elämä on jo helvetin tylsää.

6. Naapurin äänet ja muut epäkohdat alkavat ärsyttää ja kokee, että on kansalaisvelvollisuus puuttua niihin ja tehdä valitus.

Tässä muutama mieleentullut. Saa jatkaa.

Koska mä voin! Hahaaa!

Sisarusten lisääntymiseen en minä juuri voi vaikuttaa.

Setämies. kirjoitti:

Vastauksista päätellen naisten ymmärrys ei riitä tätiytymiseen saakka, vaikka jokainen tunnistaa setämiehen. 😂

Mä en ☹️ millainen on setämies?

Vierailija kirjoitti:

Ai siis tarkoittaako tätiintyminen lihomista?

Eniten varmaan sitä joo. Mä vannoin joskus teininä, että musta ei tule pönäkkää tätiä, mutta päälle kolmekymppisenä huomasin aika pitkälle olevani sellainen. Suurin syys on se +30 kg joka salakavalasti viimeisen 15 vuoden aikana on kertynyt ja tehnyt minusta lihavan. Sen myötä itsetunto aleni, en tiedä millaisissa vaatteissa näytän hyvältä (en minkäänlaisissa?) ja tuloksena päädyin hankkimaan trikookaapuja ja löysiä neuletakkeja, mitä vaan missä en herätä huomiota ja jonka alle saa läskit piiloon. 

Onneksi heräsin ajoissa ja ymmärsin että painon tai iän ei tarvitse määrittää minua. En tykkää siitä, että olen lihavampi kuin ennen, mutta se ei silti tarkoita, että tarvitsisi olla tätimäinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan kyllä olla nuori kapinallinen vielä 30+ iässäkin.

Joo niin mäkin mutta pitää varautua siihen että joku tekee avauksen "miksi yli kolmekymppisen pitää olla vielä nuori kapinallinen??!"

Se on hämmentävää, kun näkee miehen jolla on pari ryppyä silmäkulmassa ja hänen mukanaan tantan kokomustissa vaatteissa, pulisonkikampauksessa ja 20 kg ylipainoisena. Siinä menee hetki tajuta, että ei- mies ei ole äitisä kanssa liikkeellä vaan vaimonsa.

Lyhyet hiukset, ylipaino ja muodottomat tunikat. Siinä kolme kohtaa, jotka kiteyttävät tätiyden. Ja tätä näkee jo alle 30-vuotiailla. Lisäksi vielä päteminen ja omien mielipiteiden puolustaminen henkeen ja vereen.

Koska tuhmille tädeille on vientiä kuin sammakolla äkeen alla ;)