Heikko itsetunto psorin takia
Moikkaa! Oon 19 vuotias nainen ja oon sairastanut 6 vuotiaasta asti psoria. Tällä hetkellä psori on suhteellisen aisoissa. Käyn valohoijossa, käytän reseptilääkkeitä yms. Tänään kuitenkin murruin tosi pahasti koska tajusin ettei _kukaan_ mies kuitenkaan koskaan huoli mua mun ihottuman takia enkä koskaan kehtaa näyttäytyä kavereille alasti saunaillassa...
Rehellisesti sanottuna mulla on vientiä. Muhun on tälläkin hetkellä moni ihastunu ja saan kuulla joka päivä mun kauneudesta, tyylikyydestä ja hyvästä kropasta. Mutta sitteku vaatteet ottaa kokonaan pois. Bikineissä kehtaan olla mutten alasti. Psorin takia siis. Suhteessa on aika vaikee olla jos ei alasti valot päällä pysty olemaan.
Haluisin siis kuulla teiltä, että paisuttelenko mä asiaa omassa päässäni ettei kukaan huoli mua. Vai onko ihottuma syy siihen ettei voi olla suhteessa...
Kommentit (4)
No hei, et ole maailman ainoa ihminen psorin kanssa. Nokka pystyyn. Ennemmin tai myöhemmin löytyy kaveri joka ei tuollaisesta nipota. Kenties psoriaatikko hänkin.
Vierailija kirjoitti:
Moikkaa! Oon 19 vuotias nainen ja oon sairastanut 6 vuotiaasta asti psoria. Tällä hetkellä psori on suhteellisen aisoissa. Käyn valohoijossa, käytän reseptilääkkeitä yms. Tänään kuitenkin murruin tosi pahasti koska tajusin ettei _kukaan_ mies kuitenkaan koskaan huoli mua mun ihottuman takia enkä koskaan kehtaa näyttäytyä kavereille alasti saunaillassa...
Rehellisesti sanottuna mulla on vientiä. Muhun on tälläkin hetkellä moni ihastunu ja saan kuulla joka päivä mun kauneudesta, tyylikyydestä ja hyvästä kropasta. Mutta sitteku vaatteet ottaa kokonaan pois. Bikineissä kehtaan olla mutten alasti. Psorin takia siis. Suhteessa on aika vaikee olla jos ei alasti valot päällä pysty olemaan.
Haluisin siis kuulla teiltä, että paisuttelenko mä asiaa omassa päässäni ettei kukaan huoli mua. Vai onko ihottuma syy siihen ettei voi olla suhteessa...
Bikineissä kehtaat olla, mutta et alasti? Eli onko sulla siis pari psoriläikkää takapuolessa eikä muualla ollenkaan?
Mulla oli exä, joka ei mun ihosairautta sitten kestänytkään, koska olen "koko ajan jollain tapaa sairaana". :/ Mutta tosi moni muu on ollut ihan ok näiden suhteen.
Nykyinen aviomieheni ei ole millänsäkään, hänelle ihan alusta asti sanoin, että välillä tulee takuulla pahempia kausia. Vakuuttelee vain takaisin, että hän rakastaa minua minuna, iho on sivuseikka. Ja sitä paitsi tykkää työstään vakituisena rasvaajanani ;) .. että on kiva, kun pääsee hyvällä syyllä sivelemään vartaloa jaloista niskaan asti, ja tuottaa samalla mielihyvää ja hyötyä :)
Eli pää pystyyn vain, nauti hyvästä vaiheesta! Ja sinulle oikea kumppani takuullla hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Jos jollain on ongelmaa tällaisen osalta, on aika etsiä toinen. :)
Älä huoli, mulla on tosi vaikea ihosairaus, jonka luulin vaikuttavan kaikkeen.. Mut toisin kävi, poikaystäviä on ollut riittämiin, avopuolison kanssa kaksi lasta jne ihan normaalia elämää :) mut tottakai lapsuusajan kiusaamis- kokemukset sai minutkin uskomaan, et oon huono enkä koskaan löydä ketään. Tsemppiä! Tosi monella on joku sairaus, joten et oo yksin!