Ovatko suomalaiset miehet liian tunnekylmiä ja jäyhiä?

Suomalaisista IHMISISTÄ valtaosa on. Ne ovat ujoja ja pelkureita.

Ei tässä sukupuolten välillä eroja ole vaan yksilöiden.

Kummat tunteiden näyttämistä paheksuvat/irvailevat enemmän, miehet vai naiset? Riippuuko siitä, ollaanko parisuhteessa, ja mite paljon ikä vaikuttaa?

Voihan sillä ns. jäyhyydellä peittää myös muuta kuin tunteita. Menee monta ikävää tyyppiä sihdin läpi muka vähän hiljaisena mutta varmastikin rehtinä Suomalaisena Miehenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on ylikehittynyt pelontunne. He oikeasti pelkäävät näyttää mitään aitoa kenellekään, koska ilmeisesti kotona tai koulussa on siitä jo pienestä pitäen kiusattu. On jotenkin aivan käsittämätöntä, että aikuiset ihmiset eivät uskalla edes nauraa ja iloita selvin päin, ja työpaikalla se tuntuu olevan monelle jopa paheksunnan aihe. Suomalainen on siis onnellisimmillaan naama peruslukemilla, mitään sanomatta (tai korkeintaan keskustellen itsestäänselvyyksistä). Ei sellaisessa vuorovaikutuksessa kasva kukaan aikuiseksi.

No jos mies näyttää tunteensa niin naiset nöyryyttää sen jälkeen ja pahasti. Kyllä minullekkin nainen on sanonut että: mitä sä pillität oletko mies vai tyttö?

Noin sanoi ex vaimo joka petti ja jätti kuin kylmän rukkasen. Syy oli kuulemma se koska olin ennenkin itkenyt ja hän ei voi sietää itkeviä miehiä. Viimeksi kun itkin niin se oli vaarini hautajaisissa.

Okei, sun ex oli ilkeä, ei pidä yleistää. Mun arvostus ei oo vähentynyt yhtään niitä miehiä kohtaan, joiden oon nähnyt itkevän.

Kyllä näitä itkusta halunsa menettäviä naisia on enempikin, ettei voi ihan tilastopoikkeamaksi sanoa. Ex-vaimoni ilkeili tunteilustani jatkuvasti ja viimeisin naisystävä vähensi ja lopulta lopetti yhteydenpidon sen jälkeen, kun näki minut itkemässä. (eikä edes liittynyt häneen millään tavalla se itku)

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on ylikehittynyt pelontunne. He oikeasti pelkäävät näyttää mitään aitoa kenellekään, koska ilmeisesti kotona tai koulussa on siitä jo pienestä pitäen kiusattu. On jotenkin aivan käsittämätöntä, että aikuiset ihmiset eivät uskalla edes nauraa ja iloita selvin päin, ja työpaikalla se tuntuu olevan monelle jopa paheksunnan aihe. Suomalainen on siis onnellisimmillaan naama peruslukemilla, mitään sanomatta (tai korkeintaan keskustellen itsestäänselvyyksistä). Ei sellaisessa vuorovaikutuksessa kasva kukaan aikuiseksi.

Eli sun mielestä pitäisi nauraa vaikka Syyriassa sota jatkuu. Itseä ei paljon naurata mutta jotain narsistia varmaan kyllä

Kova ulkokuori normaalissa elämän tilanteissa on vain hyve, esim työpaikalla. Mutta ongelmia tulee jos sitä kovaa ulkokuorta ei pysty yksityiselämässä raottamaan. Masennus, alkoholismi ja mielisairaudet lisääntyy kun ei pääse purkamaan pahaa oloa mitenkään rakentavasti tai saamaan kanssaymmärrystä.

Miehenä voin sanoa että tehokkain tapa saada mies avautumaan on saunoessa. Kalja kourassa löylyä heittäen tai välillä parvekkeella seisten tuntuu jäyhimmällekin turvalliselta paikalta puhua henkilökohtaisemmistakin jutuista. Veikkaan että sen takia moni miehille kohdistettu terapiaryhmä tai muoto onkin muuttunut enemmän semmoiseen tekemisryhmään, esim. puuverstas missä pääsee koneilla tekemään jotain, sitten ehkä saunailtoja siihen väliin.

Miesten maailmassa pahin asia on häpeä, sitä pelkää ne kylmimmätkin tuppisuut.

Häpeä? Onko jotenkin häpeällistä näyttää tunteensa naiselleen? Kun teot puhuu välittämisen jne puolesta.. mutta puhumattomuus meinaa tehdä hulluksi. Joku aiemmin sanoikin että hiljaisuus voi peittää ikäviä luonteenpiirteitä. . Niin todellakin, totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on ylikehittynyt pelontunne. He oikeasti pelkäävät näyttää mitään aitoa kenellekään, koska ilmeisesti kotona tai koulussa on siitä jo pienestä pitäen kiusattu. On jotenkin aivan käsittämätöntä, että aikuiset ihmiset eivät uskalla edes nauraa ja iloita selvin päin, ja työpaikalla se tuntuu olevan monelle jopa paheksunnan aihe. Suomalainen on siis onnellisimmillaan naama peruslukemilla, mitään sanomatta (tai korkeintaan keskustellen itsestäänselvyyksistä). Ei sellaisessa vuorovaikutuksessa kasva kukaan aikuiseksi.

No jos mies näyttää tunteensa niin naiset nöyryyttää sen jälkeen ja pahasti. Kyllä minullekkin nainen on sanonut että: mitä sä pillität oletko mies vai tyttö?

Noin sanoi ex vaimo joka petti ja jätti kuin kylmän rukkasen. Syy oli kuulemma se koska olin ennenkin itkenyt ja hän ei voi sietää itkeviä miehiä. Viimeksi kun itkin niin se oli vaarini hautajaisissa.

Okei, sun ex oli ilkeä, ei pidä yleistää. Mun arvostus ei oo vähentynyt yhtään niitä miehiä kohtaan, joiden oon nähnyt itkevän.

Väitän että noita edellisen kirjoituksen kaltaisia ilkeitä naisia on ehdoton enemmistö tämän maan naisista.

Mäkin oon havainnut, että niitä on tässä maassa. Eikä ihmekään, koska eihän nyt yksin miehet ole tunnekylmiä ja naiset upeita tunneihmisiä. Olemme kasvaneet samassa maassa ja samojen vaikutusten alaisina.

Monelle naiselle miehen itkeminen oikeassa paikassa, kuten hautajaisissa, on niin ihanaa, mutta sitten taas toisessa paikassa pitäisi olla vahva mies, eikä mikään nössö. Eli ei kuitenkaan saa olla heikko.

Vierailija kirjoitti:

Häpeä? Onko jotenkin häpeällistä näyttää tunteensa naiselleen?

Jos nainen vastaa siihen haukkumalla vässykäksi tai vähättelemällä niin kyllä, se oli silloin miehelle suuri häpeä tehdä se virhe. Häpeä on se avainsana mitä miesten mielenterveysongelmiin tulee. Työpaikan menetys on suuri häpeä monelle miehelle ja riski itsemurhaan on silloin miehillä isompi vaikka kotona olisi perhe odottamassa joten ei se kaikki aina naiseen liity, vaan siihen kuinka "mies" mies on.

Moni mies mieluummin päätyy itsemurhaan kuin tyytyisi elämään häpeässä. Joko kuulaa kalloon tai ryyppää itsensä hengettömäksi. Miksi saunaillassa voi sanan arkku aueta helpommin on se että kaveriporukassa saunassa ei häpeää tunneta. Jos pystyt morsiamena luomaan miehellesi samaan tyyliin häpeävapaan ilmapiirin niin varmasti saat hänet avautumaan enemmänkin.

Ne tunteet ei välttämättä ole ollenkaan positiivisia muiden mielestä eikä niitä kyetä hyväksymään tai edes käsittelemään.

Suurelle osalle naisista tunteista puhuminen tarkoittaa vain naisen kehumista ja kivoista asioista puhumista. Heti jos mies puhuu negatiivissävytteisistä asioista, niin se on merkki riidan haastamisesta tai sitä ei vain haluta kuunnella.

Opiskelin ja nyt työskentelen miesvaltaisella alalla. Työkaverit ovat fiksuja miehiä, tulen heidän kanssaan hyvin toimeen.

Vastaavasti isäni, veljeni ja puolisoni ovat hyviä tyyppejä.

Eli tällä perusteella vastaan eivät ole 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä? Onko jotenkin häpeällistä näyttää tunteensa naiselleen?

Jos nainen vastaa siihen haukkumalla vässykäksi tai vähättelemällä niin kyllä, se oli silloin miehelle suuri häpeä tehdä se virhe. Häpeä on se avainsana mitä miesten mielenterveysongelmiin tulee. Työpaikan menetys on suuri häpeä monelle miehelle ja riski itsemurhaan on silloin miehillä isompi vaikka kotona olisi perhe odottamassa joten ei se kaikki aina naiseen liity, vaan siihen kuinka "mies" mies on.

Moni mies mieluummin päätyy itsemurhaan kuin tyytyisi elämään häpeässä. Joko kuulaa kalloon tai ryyppää itsensä hengettömäksi. Miksi saunaillassa voi sanan arkku aueta helpommin on se että kaveriporukassa saunassa ei häpeää tunneta. Jos pystyt morsiamena luomaan miehellesi samaan tyyliin häpeävapaan ilmapiirin niin varmasti saat hänet avautumaan enemmänkin.

Tuollainen nainenhan on lähinnä sairas päästään. Työpaikan menetys taas voi osua ihan keneen tahansa nykypäivän Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä miksi suomalaiset miehet vielä haluavat korostaa tätä tunteettomuuttaan ja empatiakyvyn puutetta. Tinderissäkin 90% miehistä näyttää joltain hiton ilmeettömiltä vahakasvoisilta sarjamurhaajilta. Kylmät silmät ja hymyillä ei tietenkään voi vahingossakaan missään kuvassa. Minusta mikään ei ole niin ihanaa kuin mies joka hymyilee aidosti. Pidän lämpimistä ja iloisista ihmisistä, ehkä sen takia ihastuin aina ulkomaalaisiin, varsinkin espanjalaisiin miehiin. N23

Se on ihan tutkittua, että eniten matcheja mies saa pitämällä naaman peruslukemilla profiilikuvassa. Mulla on tästä oma teoriani miksi on näin...

Laitatko linkin tähän tutkimukseen? Olisi myös mielenkiintoista kuulla tämä sinun oma teoriasi. N23

Tässä oli katsottu kaikista eniten matcheja saavia profiileja. Artikkelin mukaan kuvanhan pitäisi olla sellanen, että se on otettu jostain tilanteesta, matkalta tms. Ei selfie eikä ns. poseeraus. Kuvassa miehen kasvojen tulee näkyä selvästi ja ei ole niin väliä missä on, kunhan ei tule vaikutelmaa että kuva on otettu miehen yksiössä.

Mun teoria on, että naiset lähtee tinder-treffeille mieluiten sellaisen miehen kanssa, joka ei vaikuta olevan "metsästämässä" Tinderissä. Sellaista olen lähipiirin naisilta kuullut, että nykyään koirakuvakin on turn-off, koska siitä tulee vaikutelma että mies on laittanut sen vain saadakseen matcheja ja kyseessä voi jopa olla kaverin koira. Sama pätee tietysti mihin tahansa kuviin. Kuvan pitää olla hyvä, mutta se ei saa näyttää siltä että se on otettu Tinderiä varten. Mies on siis ehkä tullut vain Tinderiin "kokeilemaan" ja hänelle naisseuran saaminen olisi helppoa ihan oikeassa elämässäkin. Ehkä hänellä on jopa niin tyydyttävä elämä ilman tinderiä, että hän on juuri ja juuri jaksanut laittaa profiilin pystyyn. Hän ei vaikuta siltä, että on panostanut viikkoja hyvän profiilin luomiseen, vaan on vain nopeasti valkannut muutaman edustavan otoksen jostain lomakuvakansiosta, koska on normaali sosiaalisesti aktiivinen mies joka pystyy näin tekemään.

Naiset siis hakevat miehestä toisaalta sitoutumishalua (ei ole kymmentä naista samaan aikaan pyörittävä panomies), mutta myös statusta (mies ei vaikuta epätoivoiselta tai muuten luuserilta).

http://www.tinderseduction.com/best-tinder-pictures-for-more-profile-ma…

.

Mutta eihän tällä sinun teoriallasi ole mitään tekemistä sen asian kanssa että suomalaiset miehet näyttävät tunnekylmiltä, vaikeasti lähestyttäviltä eivätkä hymyile. N23

Hah, helmiä siolle.

-eri

Että mä inhoan sitä... kun yleistetään. Että kun yksi nainen on tehnyt jotain joskus, niin kaikkihan ne sitten toimii niin.

Minä nimenomaan haluaisin keskustella kaikesta. Vaikkapa nyt suhteen hyvistä ja huonoista puolista. En takuulla ole itsekään täydellinen ja kestän sen kyllä kuulla. Haluaisinkin kuulla, koska sit En voin muuttaa asioita omaltakin kohdaltani. Muttei asioille ole tehtävissä mitään jollei niitä oteta esille.

Huoh. Ehkä sitten olen poikkeuksellinen nainen ( tuskin sentään) mutten mä odota ylitsevuotavaa suitsutusta itsestäni pelkästään . Joka ei tosin poista sitä että olis se pahuksen kiva kuulla olevansa joskus vaikkapa kiva. Ilman että se täytyy kaivaa traktorinkauhalla esille.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aloitus. Onkohan kukaan tutkinut tätä suomalaisten jähmeyttä ja kyvyttömyyttä ilmaista tunteita? Mistä kumpuaa se ajatus että miesten ei sovi näyttää tunteitaan/itkeä? Tuleeko se sota-ajalta? Naiset joutuivat olemaan kovia ja sitkeitä, miesten ollessa sotimassa, miehet tulivat psyykkisesti rikkinäisinä sodista, siihen aikaan ei ollut heille tarjolla apua. Viina oli monelle se ainoa apu. Naiset joutuivat kantamaan vastuun kaikesta. Ehkä näistä sota-ajan traumoista monissa suvuissa periytyy se naisten vahvuus ja miesten heikkous. Traumat ovat jääneet käsittelemättä ja niitä traumoja siirretään seuraaville sukupolville.

No miksiköhän ei miehet itke ja inise, johtuisikohan mitenkään naisista jotka itse pitää sitä heikkoutena miehessä ja ilkkuvat asiasta. Jäänyt ikuisesti mieleen kun vanhempani riitelivät, isä alkoi itkemään johon äiti tuhaisi vain että "älä nyt iso mies jaksa".

Oon seurustellut ulkomaalaisten (muiden länsimaalaisten, kaikille palstapersuille tiedoksi) kanssa ja ihan yhtä p*skoja kumppaneita ovat kuin suomalaiset. Ongelmat johtuvat seksistisestä kulttuuristamme, ei siitä että miehet olisivat sellaisia tai tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen nainenhan on lähinnä sairas päästään. Työpaikan menetys taas voi osua ihan keneen tahansa nykypäivän Suomessa.

Niin mutta miehelle yleensä se työpaikka on enemmän sidoksissa itsetuntoon kuin naisella. Monelle perinteiselle miehelle se on kova isku omalle miehuudelle jos vakipaikka lähtee alta ja on tyhjän päällä. Lähtee omasta persoonasta pala pois. Kunnollisen miehen sijasta muutuit "surkeaksi epäonnistujaksi".

Ja mitä itsellä on kaksi kihlattua ollut, on molemmissa tapauksissa avautuminen ollut aina virhe koska samantien sai kuulla vähättelyä ja "on minullakin neiti miehenä"-motkotusta. Ironista vielä että toinen exä valitti kauan että olen liian kylmä ja etäinen ennen kuin uskalsin avata tunteita. Kolmannella kerralla pidän jämptisti kulissia yllä loppuun asti. Ainoa asia mitä naisen tarvitsee tietää on se että arvostan ja rakastan häntä mutta omat ongelmat ja henkilökohtaiset taistelut saa jäädä omikseni. Ehkä parhaalle lapsuudenkaverille sitten avaudun jos avaudun.

Eikä sekään ole aina naisen reaktiosta kiinni. Kaverini kotiutettiin rauhanturvaajoukoista tuossa 2000-luvun puolivälissä. Avautui karmeasta kokemuksestaan missä kaikki sen työkaverit kuolivat sen edessä tienvarsipommiin vain minulle, vaimolleen ei uskaltanut sanoa siitä sanaakaan. Ei osannut selittää syytä miksi mutta mieskaverille oli helpompi puhua traumaattisesta kokemuksesta.

Miehet yleensä vetäytyvät konflikteissa, kun taas naiset helpommin hyökkäävät. Käyttäytymismalli on sukupuolisidonnaista ja johtuu siitä, että miehet ottavat tällaiset tilanteet paljon vakavammin, kuin naiset. Miehet ovat aina puolustaneet omaa laumaansa fyysisiltä uhilta ja heidän ajatusmallinsa perustuu siihen siksi, kun lauman sisällä syntyy konflikti tai ristiriita miehet ovat hämmentävässä tilanteessa ”hyökkäyksen” tullessa sisältäpäin. Miehet eivät myöskään näytä helposti tunteitaan, koska taisteluvaiheessa se antaisi vastustajalle etulyöntiaseman. Olemme vielä kuitenkin luonnonlakien alaisia joten yritetään tulla toimeen keskenämme, naisten ja miesten erilaisuus on parisuhteen vahvuus. Ihmisten erilaisuus on maailman ihmisten vahvuus 😃.

Oman kokemukseni mukaan monet ovat, eivät kaikki tai edes suurin osa. Malli tulee usein kotoa. Viime kuukausina on tässäkin taloudessa keskusteltu (tai ainakin yritetty, monesti yritykseksi jäämisestä kiitos minun) tästä kyseisestä aiheesta. Kumppanini, mies, näyttää ja kertoo tunteensa yleisesti ottaen hyvin avoimesti ja on muutenkin puhelias ja ulospäin suuntautunut. Minä, mies, taas olen sulkeutuva ja melko vähäsanainen, vaikka on minua aiemmassa elämässä monesti kehuttu harvinaisen lämpimäksi, lempeäksi ja empaattiseksi. Stressi ja ahdistus tekevät tehtävänsä pitkässä juoksussa. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.