Raskas ja epäkiitollinen työ - miten te muut jaksatte?

Olen tällä hetkellä melko korkeassa asemassa työelämässä, mistä pitäisi olla tyytyväinen, mutta inhoan ja vihaan joka sekuntia jonka toimistolla vietän. Eikä se edes riitä, vaan työstressi seuraa kotiin ja mm. koko joulun ajattelin työasioita, koska niitä ei vain saa mielestä pois.

Isoin ongelma on se, että olen välikätenä suorittavan portaan ja korkeamman johdon välissä. Sieltä korkeammalta taholta ei juuri kiitosta kuule, mutta vielä vähemmän työntekijöiltä. On yllättävän raskasta, kun yksilöiden kannalta ikäviä päätöksiä on joskus tehtävä, jotta tulevaisuus olisi työyhteisölle kokonaisuutena valoisampi. Saan vaikuttaa näihin asioihin ja päätöksiin melko paljon, ja ajattelen aina työntekijöiden parasta. Tiedän että se ei aina siltä näytä niiden silmiin, jotka eivät esim. tiedä yrityksen taloudellista tilannetta, mutta minä ajattelen ja murehdin aina jokaisen työntekijän asioita.

Minä olen se, jota kaikesta syytetään. Minä olen kaikkien ikävien asioiden kasvot. Tietenkin myös niiden hyvien, mutta ne hyvät asiat otetaan aina itsestäänselvyyksinä. Työelämä ei voi olla aina hauskaa, vaikka minä kuinka yrittäisin tehdä siitä mahdollisimman reilua ja mukavaa. Kiittämättömyys ja ainainen valitus vievät voimat. Työnantajapuoli ei aina ole se vihollinen ja hyväksikäyttäjä, vaan työntekijöiden hyvinvointiin oikeasti pyritään. Realiteetti on silti se, että kaikilla ei aina voi olla hauskaa. Minulla ei ainakaan ole, vaikken siellä suorittavalla tasolla työskentelekään.