Olisitko mieluummin isätön vai huonon isän lapsi?
Itse olisin mieluummin täysin isätön, koska parhaimmassa tapauksessa välttyisi sillä paskan isän aiheuttamalta sopalta. Paskasta isästä kun ei iloa ole.
Kommentit (16)
Ainakin lapseni (jonka isä on kuollut) sanoi, että parempi näin, kun se mitä näkee muutamalla ystävällään. Isä on olemassa, mutta ei pidä juuri yhteyttä lapsiinsa ja antaa vain katteettomia lupauksia.
Toki lapseni ei koskaan edes ehtinyt tavata isäänsä, joten sinälläänkin helpompi varmasti, koska ei ole vertailupohjaa siihen mitä olisi jos isä olisi ollut olemassa.
Olen miettinyt kuinka paljon parempi olisi jos hän olisi kuollut koska isättömyyden tuska on aivan valtava :(
Ehdottomasti isätön. Kun isänä on juoppo nisti, ei omatkaan eväät aikuisuuteen ole olleet kovin vahvat.
Vaikea kysymys minulle onnekkaalle, jolla on ja on ollut hyvä isä. Mutta jos valita pitäsi, niin varmaan mieluummin kokonaan isätön. - On mielenkiintoista ajatella, että millaistakohan elämä olisi ollut, jos äiti olisi huolehtinut ja kasvattanut meidät lapset yksinhuoltajana; tai olisi valinnut isän asemasta toisen "äidin" ja minä (ja sisarukseni) olisimme tietämättömiä (tai tietoisia) kokonaan toisesta biologisesta vanhemmasta.
Olen päässyt olemaan molempia.
Isättömät tuttavat ovat sitä mieltä, että parempi jos olisi edes huono isä. Huonon isän saaneet tuttavat valittavat isästään ja toivovat, ettei olisi isää ollenkaan. Huoh.
Muistakaa, että isä voi olla myös nainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt olemaan molempia.
Isättömät tuttavat ovat sitä mieltä, että parempi jos olisi edes huono isä. Huonon isän saaneet tuttavat valittavat isästään ja toivovat, ettei olisi isää ollenkaan. Huoh.
Ehdota niille isättömille, että ottavat nämä huonot isät iseikseen. Kertokoon sitten mielipiteensä kokemuksesta. :D
Mieluummin isätön, kuin isänä hakkaava juoppohullu.
Miksi muuten kokonaan isättömät ottaa usein sen jotenkin loukkauksena, kun joku, kenellä on huono isä kertoo, että olisi helpompaa jos ei olisi isää lainkaan?
Eihän se heidän elämäänsä vaikuta.
Ehdottomasti isätön. Toki sekin pitäisi käsitellä kokemuksena, se mahdollinen tuska ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset siitä että joutui elämään ilman isää - mutta toisaalta silloin ei tarvitsisi niitä paikkaavia kokemuksia ja pitkää terapiaa siksi, että isä on ollut hirviö. Isättömyys voi vaivata joitakuita paljonkin, mutta itse ajattelen että ainakaan heidän ei tarvitse muistaa mitään kamalia asioita isästä. Voivat ajatella että isä oli hyvä ihminen, tai on jossakin hyvä, vaikkei olisi omassa elämässä. Itse joutuu elämään sen kanssa, että isä tuhosi koko lapsuuden, ja sitä lapsuutta on pitänyt sitten työstää vuosikymmeniä. Kaikki traumahaavat ei parane.
Sanoin kerran, että minulla ei ole isää. Sillä isä ei ole kuulunut elämääni, koska on ihminen, jota ei voi kutsua isäksi. Koulussa yksi tyttö repi perseensä tästä, koska sen mielestä en voi sanoa niin.
Voinpas. Sanon.
Yhden isättömän (isä kuollut hänen olleensa ihan pieni vauva) olen tuntenut ja tuntuu olevan aika raastavaa. Toisaalta haaveilee ja ajattelee, millainen isä olisi ollut ja miten hyvä ihminen tämä oli ollut (muiden puheiden mukaan). Hän suree isättömyyttään valtavasti. Itse isänä näkee kaikkein kamalimpana vaihtoehtona isärrömyyden. Mielummin vaikka elää
toimimattomassa perhehelvetissä, kuin lähtisi ja jättäisi lapset "isättömiksi". Tuo absurdi ajatusmaailma kuvastanee parhaiten hänen omaa tuskaansa ja puuttunutta isäsuhdetta (tai suhdetta jo edesmenneeseen isään). Joskus vierestä seuranneena tuntuu, että joillekin helpompaa olisi jos olisi edes se huono isä.
Vaikka tämä on kyllä niin totaalisen suo siellä vetelä täällä -juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Yhden isättömän (isä kuollut hänen olleensa ihan pieni vauva) olen tuntenut ja tuntuu olevan aika raastavaa. Toisaalta haaveilee ja ajattelee, millainen isä olisi ollut ja miten hyvä ihminen tämä oli ollut (muiden puheiden mukaan). Hän suree isättömyyttään valtavasti. Itse isänä näkee kaikkein kamalimpana vaihtoehtona isärrömyyden. Mielummin vaikka elää
toimimattomassa perhehelvetissä, kuin lähtisi ja jättäisi lapset "isättömiksi". Tuo absurdi ajatusmaailma kuvastanee parhaiten hänen omaa tuskaansa ja puuttunutta isäsuhdetta (tai suhdetta jo edesmenneeseen isään). Joskus vierestä seuranneena tuntuu, että joillekin helpompaa olisi jos olisi edes se huono isä.Vaikka tämä on kyllä niin totaalisen suo siellä vetelä täällä -juttuja.
Usein ne fantasiat ei mene niin yksiin todellisuuden kanssa.
No voi vittu teitä "ottaisitko mieluummin syövän vai maksakirroosin" -ihmisiä.