Jos mies löytää unelmiensa naisen, menisikö naimisiin vaikka samana päivänä?

Voihan toki olla niin että nainen ei halua naimisiin, mutta nyt haluaisin kuulla ajatuksia nimenomaan miehen näkökulmasta. Ap

Voi voi, tällaisia teinien ajatuksia minäkin mietin silloin joskus 12-15 vuotiaana. :)

Kuinka vanha olet ap?

Miksi kukaan menisi naimisiin samana päivänä? Eihän toisesta ihmisestä tiedä yhtään mitään ennen tutustumista.

Kyllä mä ainakin koen olevani sen verran looginen olento, että en anna ensimmäisten kuukausien huuman hämätä itseäni. Nykyisen (ja kohta entisen) vaimonikin kanssa seurusteltiin yli kolme vuotta ennen kihloja. Siltikin muutaman vuoden avioliitto tulee kohta päätökseen.

Entistä skeptisemmäksi tässä tulee suhteiden suhteen.

Mutta siis, voi kai sitä ihastua ekana päivänä, miksei rakastuakin. Mutta itse en menisi tunne edellä.  

M35

Suomessa ei voi mennä. Ennen naimisiinmenoa pitää hankkia kuulutukset ja siinä menee pakolliset 7 päivää.

Itse olen sitä mieltä, että rakastuneena ei kannata mennä naimisiin vaan vasta sitten, kun tietää rakastavansa. Ne on eri asioita.

Nuoruuden poikaystäväni sanoi että menee kihloihin, sitten vasta kun on täysin varma. Minä se en ollut. Hänellä oli jokin ylpeys asiassa ei halunnut luovuttaa kanssani, ei halunnut epäonnistua. Luuli olevansa täydellinen. Me emme sopineet yhteen.

Olipa kerran Prinsessa ja Prinssi. Prinsessa oli ruokkimassa korpimetsässä oravia ja Prinssi oli siellä samassa korpimetsässä katselemassa metsätietä. Prinsessalla oli kimaltava upea mekko päällään ja Prinssillä smokkipuku päällään. Sitten he näkivät toisensa ja sitten he katsoivat toisiaan pitkään oikein syvälle toisiaan silmiin ja sitten he menivätkin heti naimisiin. Sitten he elivät onnellisena loppuelämänsä yhdessä. Sen pituinen se.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen olisi juuri sitä mitä mies on halunnut niin olisiko miehellä ongelmia sitoutua

Voi, kun parisuhteet (tai ihmissuhteet yleensä) olisi niin yksinkertaisia, että kun unelmakumppani löytyy niin siinä sitä oltaisiin hamaan loppuun asti. Valitettavasti kuitenkin sekään ei aina riitä, että toinen on ns. täydellinen. Sitoutuminen tarkoittaa ihmisille eri asioita, eivätkä ne ajatukset aina kohtaa sen unelmakumppanin kanssa. Aina ei pysty sitoutumaan vaikka sitä kovasti haluaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei voi mennä. Ennen naimisiinmenoa pitää hankkia kuulutukset ja siinä menee pakolliset 7 päivää.

Itse olen sitä mieltä, että rakastuneena ei kannata mennä naimisiin vaan vasta sitten, kun tietää rakastavansa. Ne on eri asioita.

Onneksi on sentään edes se 7 pakollista päivää vielä miettiä tosiaan ko asiaa.

Minua mies kosi lyhyen seurustelun jälkeen, ja melkoisen onnellisia olemme yli 22 vuoden avioliitonkin jälkeen. Rakastuminen ja sitten sitoutuminen on minusta hyvä lähtökohta liittoon, paljon parempi kuin se, että miettii monta vuotta, onko varma.

Ja itse asiassa tästä on tutkimustietoakin, pitkän avoliiton jälkeen solmittu liitto päättyy todennäköisemmin eroon kuin lyhyemmän seurustelun jälkeen solmittu avioliitto.

Meillä kävi niin, että kumpikin oltiin varmoja siitä, että haluamme mennä naimisiin ja perustaa perheen yhdessä jo ensimmäisenä seurustelupäivänämme. Ajatukset eivät ole muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa. Kaikki meni niin kuin piti. En usko, että olemme ainoita, joille on käynyt näin. Ihmisiä on kuitenkin eri luonteisia, enkä usko, että kaikille sopii tällainen päistikkaa heittäytyminen.

Minun syyni rakastumiseen:

- kemia (eli se jokin mitä ei voi sanoin kuvailla)

- katse ja minulle sopiva ulkonäkö

- hyväsydämisyys

- anteliaisuus

- huumorintaju

- samat tavoitteet ja mielenkiinnonkohteet

Myönnetään, aloitus on hieman provosoiva.

Olen 35-vuotias, kolmen lapsen äiti. Lasteni isän kanssa menin naimisiin 18-vuotiaana ja mieheni on sanonut, että halusi minut vaimokseen siitä hetkestä kun tavattiin! Olin hänen unelmiensa täyttymys ja olen sitä kuulemma yhä. Joten kyllä, sain oman prinsessatarinani.

Mutta pidänkin kovasti arvossa pariskuntia, jotka ovat menneet nuorina naimisiin ja perustaneet perheen. Ja ovat olleet yhdessä vuosikymmeniä.

Jaa no, miksi aloitus? En voi tarkemmin kertoa, mutta eräs ystäväni odotti jouluna kosintaa mieheltään, jonka kanssa ovat asuneet yhdessä muutaman vuoden. Kosintaa ei kuulu.

Haluaisin sanoa ystävälleni, että mies ei ehkä siis halua naimisiin. Koska oma mieheni halusi tehdä koko maailmalle selväksi, että minä olen hänen! Sitä ei tarvinnut vuosikausia pähkäillä.

Asia on toinen, jos jompi kumpi on tehnyt heti selväksi ettei arvosta avioliittoa tai kaipaa sitä "täydentämään" mitään. Se on ihan ok, mutta tässä tapauksessa mies vaikuttaa...no, hieman epäilyttävältä, en itse pystyisi luottamaan.

Joten siksi miesten ajatuksia kaipailin.

Yhdentekevää kuinka monta alapeukkua tulee, minä olen todella ylpeä pitkästä ja nuorena aloitetusta avioliitostani. :) Ja ei, emme avioituneet seuraavana päivänä, ehdimme olla nuori pari kahden vuoden ajan, joten kyllä mekin hetken odotimme ihan laillisista syistä.