Musta tuntuu, että peli on menetetty meidän 10- ja 12-vuotiaiden lasten kännykkäriippuvuuden suhteen

Meillä on ipanan whatsapp äänettömällä. Ei siis tarvitse rynnätä katsomaan aina kun luuri piippaa.

Olen yrittänyt tabletille ja läppärille ladata kehittävämpää tekemistä ja tyttö onkin innostunut ohjelmoinnista ja animaatioiden teosta. Pelaa myös välillä ihan oma-aloitteisesti kertotaulupeliä :)

Meillä poika on aina koneella. 9v. Tyttö 7v. ei niinkään. Ei ole iästä kiinni, vaan persoonasta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ipanan whatsapp äänettömällä. Ei siis tarvitse rynnätä katsomaan aina kun luuri piippaa.

Olen yrittänyt tabletille ja läppärille ladata kehittävämpää tekemistä ja tyttö onkin innostunut ohjelmoinnista ja animaatioiden teosta. Pelaa myös välillä ihan oma-aloitteisesti kertotaulupeliä :)

Meillä myös poika käyttää kuvaohjelmia, siis muutakin kuin photoshopia ja kehitti itse omia animaatiohahmoja. Siltikin se on liikaa koneella ja kännyllä. Yläkoulussa suurin osa kavereistakin on. Bussipysäkilläkin ne jäbät seisoo luurit jäisissä käsissä.

Meillä ostettiin ps4 ja nyt pelataan pelejä YHDESSÄ. Parempi vaihtoehto kuin se, että lapsi on huoneessaan yksin puhelimen kanssa. Whatsapp on äänettömällä. Meneehän siihen pelaamiseen aikaa, mutta yritän sopeutua nykymaailmaan. Ja meillä on hauskaa! Onneks laps lähtee kuitenkin mukaan minunkin harrastuksiini (lenkille). Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mikä tahansa lasta kiinnostaa niin vanhemman on oltava siitä kiinnostunut myös ja mukana menossa.. :)

Ihan normi niistä kasvaa. Mulla on aikuinen poika joka pelasi lapsena ja nuorena aina. Nyt on vakitöissä ja on tyttöystävä. Pelaa edelleen mutta se ei ole ainut elämä.

Meillä on nuorempien kanssa rajoituksena että arkisin pelit ja puhelimet pois klo 19. Viikonloppuisin klo 18. Ikää on nyt 12 ja 13.

Vierailija kirjoitti:

Etenkin vanhempi pelaa ja katsoo youtube-videoita ihan koko ajan. Eilen oli sovittu, että jouluaattona pidetään puhelimet parkissa. Hänelle tuli varmaan 50 viestiä what'supista ja peleistä. Illalla muut meni nukkumaan ehkä klo 23. Kävin vilkaisemassa puolilta öin pojan huoneeseen, jossa hän salaa pelasi kännykällä. Tänä iltana katsottiin yhdessä perheenä Hotel Transylvania. Heti kun se loppui, molemmat lapset alkoivat katsoa tube-videoita. Kohta meillä ei muuta tehdäkään. Muistan itsestäni ajan kun nuorempi lapsista oli pieni ja olin facebookissa joka päivä monta tuntia. Siksi tiedänkin miten koukuttavia kaikki viestijutut ja pelit on. Onko muilla vastaavia ongelmia? Ratkaisuehdotuksia?

Onko se sun ipana joku 190-senttinen ja 120-kiloinen suhisten kataa tekevä hullu vai miksi et ota häneltä luuria pois? 

Kyllä se on paljon kiinni myös kaveripiiristä. Omakin teini kasvatti seiskaluokalla älypuhelimen käteensä kiinni, halusi joko istua sen kanssa tai pelata pleikkaria. Koko ajan piti vahdata, josko siellä puhelimessa olisi jotakin uutta ja lapsi oli suorastaan tuskainen, kun puhelimen otti pois.

Kasiluokalle mennessä muutimme, uusi kaveriporukka (mainittakoon, että on monikulttuurinen). Se puhelimenkäyttö loppui sitten siihen. En olisi ikinä uskonut vuosi sitten, että puhelin- ja peliriippuvainen poikani viettäisi aikaa kavereiden kanssa pelaten lautapelejä, jutellen ihan vaan niitä näitä, leikkimällä joitain leikkejä (!!). Alkusyksystä pelasivat futista, footbagia, riekkuivat metsässä. Olen ällistynyt, mutta pelkästään positiivisella tavalla. Poika toivoi joululahjaksi jotain vaativampaa lautapeliä ja puhelin jää välillä jopa kotiin, kun lapsi lähtee kaverilleen. Viikonloppuisin se saattaa olla sammuksissa akku loppuneena ja mennä lataukseen vasta su-iltana, että saa kouluaamuksi herätyksen.

Puhelimet vähemmälle ja lapset esimerkiksi pelaamaan pesäpalloa, nyrkkeilemään, painimaan tai yleisurheilua harrastamaan. Meillä oli pakko laittaa lapset liikuntaharrastuksen pariin, koska ylienergisyys ja älylaiteriippuvuus menivät överiksi. Muuta lapsemme eivät yhdessä vaiheessa tehneetkään, kuin olivat vain älylaitteissaan kiinni jatkuvasti. Ruoka kahmittiin ennätystahtiin suuhun, että päästäisiin whatsappista viestiä lukemaan. Nykyään molemmat tykkäävät liikunnasta ja harjoituksiin lähtevät mielellään, kun löysimme mielekkään harrastuksen molemmille.

Meillä on toteutettu ankean lapsuuden mallia jälkipolville, 14v sai ekan älypuhelimensa :D

Teinin aika kuluu kavereiden kanssa, viimeksi kävi kaupungilla avustamassa joululahjaostoksilla ja pitsalla, ja toisen kaverin luona ihan vaan käymässä vaihtamassa lahjat. Ensiviikolle on suunnitelmissa yksi leffakäynti, ja mahdollisesti ryhmäleipomista sen kaverin kotona jolla on älyttömän iso keittiö. 

Kännyt on meillä kaikilla äänettömällä, tutkitaan sitten viestit kun on siihen sopiva aika. Tänään ollaan laitettu ruokaa yhdessä, syöty ja pelattu lautapelejä (melkein voitin Catanissa!), en ole vielä tarkastanut omia juttujani ja teinin puhelin on keittiössä. Lukee nyt kirjaa. 

Meillä on siis sikäli helppoa, että kukaan ei ole tottunut jatkuvaan nettiläsnäoloon alun perinkään. En tiedä, miten nettikokoaikaisuuteen tottuneen ihmisen saisi siitä pois, ja onko edes syytä yrittää. 

Jos lapsi tai teini elää onnellista elämää osin livenä naamatusten ja rinnalla netissä, onko se paha asia? Tai jos on onnellinen nettimaailmassaan mutta hoitaa kuitenkin livemaailman kunnialla? 

Ongelmaa on selvästi siinä, jos nettimaailma estää onnistumisen oikeassa maailmassa (opiskelut, laskujen maksamiset, syöminen), tai toisinpäin. Jos maailmat sulautuvat hyvin toisiinsa, on ongelma ehkä vaan meissä toisenlaiseen maailmaan tottuneissa vanhemmissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin vanhempi pelaa ja katsoo youtube-videoita ihan koko ajan. Eilen oli sovittu, että jouluaattona pidetään puhelimet parkissa. Hänelle tuli varmaan 50 viestiä what'supista ja peleistä. Illalla muut meni nukkumaan ehkä klo 23. Kävin vilkaisemassa puolilta öin pojan huoneeseen, jossa hän salaa pelasi kännykällä. Tänä iltana katsottiin yhdessä perheenä Hotel Transylvania. Heti kun se loppui, molemmat lapset alkoivat katsoa tube-videoita. Kohta meillä ei muuta tehdäkään. Muistan itsestäni ajan kun nuorempi lapsista oli pieni ja olin facebookissa joka päivä monta tuntia. Siksi tiedänkin miten koukuttavia kaikki viestijutut ja pelit on. Onko muilla vastaavia ongelmia? Ratkaisuehdotuksia?

Onko se sun ipana joku 190-senttinen ja 120-kiloinen suhisten kataa tekevä hullu vai miksi et ota häneltä luuria pois? 

Mä voin vastata, että kun yrittää kasvattaa 12 vee "ipanaa" kohtuuteen niin kännykän käytössä kuin muussakin elämässä, vanhempi harvoin repii koko ajan luuria pois käsistä. Silleen saa vain katkeran ja kostonhimoisen teinin riesakseen. Sopimuksia voi tehdä ja rajoja asettaa käytölle, mut ei se aina tehoa.

Miksi et aikuisena aseta rajoja? Meillä ei 3.luokkalaisen tytön ole annettu ottaa whatsupia,Facebookia tai mitään muutakaan käyttöön.Me vanhemmat annamme päivittäin kännykkä/tabletti käyttöaikaa.Lapsi ei itse voi vaan päättää olla koko päivää laitteella. Sinullakaan ei AP olisi ongelmaa, jos olisit alusta lähtien miettinyt vähän pidemmälle.

Harmittaa nykyajan maaiil.ma.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et aikuisena aseta rajoja? Meillä ei 3.luokkalaisen tytön ole annettu ottaa whatsupia,Facebookia tai mitään muutakaan käyttöön.Me vanhemmat annamme päivittäin kännykkä/tabletti käyttöaikaa.Lapsi ei itse voi vaan päättää olla koko päivää laitteella. Sinullakaan ei AP olisi ongelmaa, jos olisit alusta lähtien miettinyt vähän pidemmälle.

Meidän 4.luokkalaisella on whatsupissa mm. luokan läksyryhmä!!! Sinne tulee läksyt, ei muualle. Lisäksi niillä on puolen luokan oma ryhmä, jonka kautta jakavat ryhmätyöjuttuja. Parin oppiaineen kirjatkin on nettikirjoja. Mm. yhteiskuntaoppi ja osittain matikka tehdään kotona tabletilla. Vaatii taitoa, jota ei olisi, jos ei mitään saa käyttää. Ja muuten: 4.luokkalaisen luokkakavereista noin puolet tekee omia videoita mm. pelaamalla ja parkouraamalla. Kesällä kuvasivat potkulautatemppujaan rampeilla. Se on nykyaikaa.

Ei niitä voi estää enää mitenkään, jos vanhemmat käy töissä. Meillä muksut on harrastuksissa kumpikin 3 iltana viikossa. Silti kännykät kädessä aamulla vähintään tunnin ja koulun jälkeen tod.näk. niin kauan kunnes tullaan töistä ja komennetaan kännykät pois. Arviolta 3-5 tuntia päivässä katsovat joko kännykän tai tabletin ruutua. Toisaalta ei ne tv:tä katso ollenkaan. Ehkä se pelaaminen on kuitenkin kehittävämpää kuin tuijottaa aivottomana telkkua.

Meillä kaikki (myös aikuiset) vievät puhelimet keittiöön yöksi lataamaan niin räpläys ei jatku yöhön. Juuri kohta itse vien, sängyssä luen sitten kirjaa.

Insinööriratkaisu: ruutuaikakontrolleri-softa jota ei pysty uninstaamaan ilman salasanoja. Kummasti putosi meidän jälkikasvulla tabujen & kännyjen kanssa vietetty aika kun instasin tuon kontrollerin joka laitteeseen.

Päivittäin yhteensä 1.5h, viikonloppuisin 2

5h aikaa joten käyttäkööt miten/millä laitteella haluavat mutta kun tiima on lopussa niin lisää ei tule ellei esim tee jotain isoa kuten siivoa huoneensa (moppauksineen) tms. Ainoastaan yhteystiedot, tekstiviestit ja puhelin on käytössä kieltoajalla, wotsappi kyllä kurnuttaa mutta viestit pääsee lukemaan vasta seuraavan vuorokauden puolella...

Miksi kännyköitä pidetään pahoina. Nehän ovat varsin käteviä laitteita. Ja WhatsApp on erittäin kätevä keino pitää yhteyttä kavereiden kanssa.

Olkaa vanhempia. Kännykät pois sun muut härvelit naftaliiniin. Mulla oli se sääntö että koulu ei saa kärsiä. Eikä kärsinyt.

Ihan sairasta kyllä toi lasten kännykän käyttö nykyään, et ole yksin ap. En muista milloin viimeksi olisi tullut vastaan kouluikäinen lapsi ilman kännykkää kädessä! Kulkevat nenä kiinni kännykässä, huolettaa ihan että huomioivatko ne suojateitä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan sairasta kyllä toi lasten kännykän käyttö nykyään, et ole yksin ap. En muista milloin viimeksi olisi tullut vastaan kouluikäinen lapsi ilman kännykkää kädessä! Kulkevat nenä kiinni kännykässä, huolettaa ihan että huomioivatko ne suojateitä?

Näin se on. Kun käyn hakemassa koululta omaa poikaani, ihmettelen kahta asiaa. Ensinnäkin mikä on se autoruuhka koulun lähellä! Miksi niitä lapsia pitää viedä ja hakea koulusta, kun yli 90% asuu alle 3 km matkan päästä koululta. Kyseessä iso keskustakoulu. Yksikin hoitsuäiti on vuorotyössä (kuten minäkin osittain), ja hyvin usein istuu autossa odottamassa lapsia kahden jälkeen koulun vieressä. Satun tietämään, että koulumatka on heillä alle 2 km. Eikö hoitajan pitäisi ymmärtää, että turha koulukyyditys on lapsille pahasta? Ja toinen huomio: lapset ja nuoret kulkevat koululta pois tuijottaen sitä kännykkää. Suurin osa ei seuraa liikennettäkään. Tässäkin ketjussa vanhemmat kehuskelevat, miten hyvät rajat heillä on kännykän käytön suhteen. Minä voin ottaa kuvia sieltä koulun läheltä, kun lapset lähtee koulusta, uskaliaimmat polkevat pyörällä ja pelaavat puhelimella samanaikaisesti.