Lue keskustelun säännöt.
Se oli sitten viimeinen jouluaatto sukulaisten kanssa!
mä
24.12.2016 |
Pakko tulla avautumaan kun ottaa niin kovaa päähän!
Meillä on siis tapana viettää joka toinen joulu anoppilassa ja paikalla on myös miehen sisko perheineen. Meillä on 2-vuotias lapsi ja miehen siskolla on 9 ja 6-vuotiaat lapset. Miehen siskon lapset ovat joka vuosi tähän mennessä saaneet aivan mielettömän määrän joululahjoja, noin 30 pakettia / lapsi. Tänä vuonna miehen sisko miehineen oli sitten päättänyt, että lapset saavat "vain" rahaa, pari lahjakorttia ja pari pientä pakettia. Olivat siis myös kieltäneet muita sukulaisia ostamasta tavaroita lahjaksi, mutta ei meitä. Tämä tuli tietysti järkytyksenä pilalle hemmotelluille lapsille, jotka ovat tottuneet saamaan monta pakettia ja he rupesivat itkemään kun meidän 2-vuotias sai enemmän lahjoja. Meidän lapsi sai 10 pakettia ja nekin enimmäkseen hyötytavaraa.
Miehen sisko sitten kehtasi moittia kuinka meidän lapsi sai niin monta pakettia, että "ei varmaan jaksa kaikkia avata yhtenä iltana". Miten tekopyhää paskapuhetta ihmiseltä, jonka omat lapset ovat aikaisemmin saaneet mielettömän määrän paketteja joka vuosi. Sitä paitsi miehen sisko ei ollut kertonut meille etukäteen, että tänä vuonna hänen lapset saavat "vain" pari pakettia rahan ja lahjakorttien lisäksi. Jos olisimme tämän tienneet olisimme voineet vaikka jättää muutama meidän lapsen pakettia kotiin.
Taitaa olla jatkossa parempi viettää joulua kotona oman perheen kesken. (Tämä lahjajuttu ei ole ainoa asia joka vituttaa, vaan joka vuosi joku pahoittaa mielensä ja nostaa metelin jostain asiasta jouluna)
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Suku on pahin, eihän tuohon voi muuta sanoa. Ei kukaan noin kehtaisi käyttäytyä ystäviään kohtaan, mutta jotkut ei kasva aikuisiksi tai anna omien perheenjäsenten kasvaa "omaan perheeseen". Sitten kohdellaan toisia samalla tavalla kuin kohdeltiin 15v sitten, eli kälysi varmaan ajattelee että voi heittää mitä vaan veljelleen ja hänen perheelle, samalla tavalla kuin on esim teininä heitellyt. Kun sehän on oma veli, ei sen loukkaantumisesta pidä välittää.
Meillä päätettiin viime vuonna lopettaa sukujoulut. Minun vanhempien luona ei olla jouluja vietetty välimatkan vuoksi, ja miehen vanhempien luona meni viimeksi täysin hermot. Syynä anoppi ja käly, jotka yrittävät omia lapsemme. Aina on sellaista jatkuvaa pientä valtataistelua, kun kiellämme lasta jostain niin selän takana lapsen annetaan tehdä se. Kun lapsen kanssa tulee vaikea tilanne, niin nämä syöksyvät heti tilanteeseen pätemään ja vesittämään vanhempia. Vauva riuhdotaan sylistä, ei ymmärretä vierastamista. Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta. Halutaan ostaa kaikki tarvikkeet ja vermeet lapsillemme (toki en pahastu, mutta aivan lapsellisesti vetävät herneen nenään kun itse ostamme lapsellemme ensimmäisen pyörän jne.). Hyvä kun saavat suustaan sanottua meitä äidiksi ja isäksi.
Epäilen että anoppi ei aikoinaan nauttinut pienten lasten kanssa olosta ja nyt yrittää ottaa takaisin palasen äitiyttä, sekä käly lapsettomana vauvakuumeisena haluaa leikkiä äitiä meidän lapsillamme. Oli kuulkaa ihana ja rauhallinen joulu tänä vuonna kun sai ihan itse olla kuvissa omien lasten kanssa ja suunnitella kaikki ohjelmat niin ettei täytynyt ottaa huomioon anopin ja kälyn loukkaantumisia milloin mistäkin. Se kun voi tulla ihan vain siitäkin, että lapset haluavat äidin syliin.
Toki siis tästäkin joulusta on jo loukkaannuttu, mutta poissa silmistä, poissa mielestä.
Hankala ymmärtää miksi tämä on saanut niin paljon haukkumisia. Siis jos itse kieltää lapselta vaikka jonkin videopelin peluun, ja mummo antaa tieten tahtoen selän takana pelata tuota videopeliä, niin on outoa suuttua tästä? Ja kyllä mullakin suututtaisi, jos vauva napattais mun sylistä kun olen sanonut että se vierastaa, ei nyt, tai sitten jos loukkaannuttaisiin siitä kun ostan lapselleni jotain minkä mummo olisi halunnut ostaa..
Sitä on normaalia innokkuutta sukulaislapsista ja sitten on tätä tässä kuvattua.. Tuollainen on tosi ahdistavaa.. Ei se ole mitenkään mustasukkaista tai väärin haluta olla vanhempi lapselleen, niin ettei joku kokoajan pyöri siinä vieressä omimassa sitä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ovat kyllä todella vittumaista porukkaa. Aina pahoitetaan mieli, auotaan päätä, ei tulla toimeen toisten kanssa, loukkaannutaan, arvostellaan, ei tulla toimeen edes omien läheisten kanssa!
Miksi meidän suomalaisten perusluonne on niin mätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suku on pahin, eihän tuohon voi muuta sanoa. Ei kukaan noin kehtaisi käyttäytyä ystäviään kohtaan, mutta jotkut ei kasva aikuisiksi tai anna omien perheenjäsenten kasvaa "omaan perheeseen". Sitten kohdellaan toisia samalla tavalla kuin kohdeltiin 15v sitten, eli kälysi varmaan ajattelee että voi heittää mitä vaan veljelleen ja hänen perheelle, samalla tavalla kuin on esim teininä heitellyt. Kun sehän on oma veli, ei sen loukkaantumisesta pidä välittää.
Meillä päätettiin viime vuonna lopettaa sukujoulut. Minun vanhempien luona ei olla jouluja vietetty välimatkan vuoksi, ja miehen vanhempien luona meni viimeksi täysin hermot. Syynä anoppi ja käly, jotka yrittävät omia lapsemme. Aina on sellaista jatkuvaa pientä valtataistelua, kun kiellämme lasta jostain niin selän takana lapsen annetaan tehdä se. Kun lapsen kanssa tulee vaikea tilanne, niin nämä syöksyvät heti tilanteeseen pätemään ja vesittämään vanhempia. Vauva riuhdotaan sylistä, ei ymmärretä vierastamista. Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta. Halutaan ostaa kaikki tarvikkeet ja vermeet lapsillemme (toki en pahastu, mutta aivan lapsellisesti vetävät herneen nenään kun itse ostamme lapsellemme ensimmäisen pyörän jne.). Hyvä kun saavat suustaan sanottua meitä äidiksi ja isäksi.
Epäilen että anoppi ei aikoinaan nauttinut pienten lasten kanssa olosta ja nyt yrittää ottaa takaisin palasen äitiyttä, sekä käly lapsettomana vauvakuumeisena haluaa leikkiä äitiä meidän lapsillamme. Oli kuulkaa ihana ja rauhallinen joulu tänä vuonna kun sai ihan itse olla kuvissa omien lasten kanssa ja suunnitella kaikki ohjelmat niin ettei täytynyt ottaa huomioon anopin ja kälyn loukkaantumisia milloin mistäkin. Se kun voi tulla ihan vain siitäkin, että lapset haluavat äidin syliin.
Toki siis tästäkin joulusta on jo loukkaannuttu, mutta poissa silmistä, poissa mielestä.
Minusta sukujouluissa oli parasta juuri se, että suvun muut jäsenet ottivat hoitovastuun meidän lapsista!! Ja minä istuin kuin tatti ja nautin täysin siemauksin kaikista tarjoiluista! Oootteko te nykyäidit ihan pönttöjä, ei ne lapset mihinkään karkaa jos niitä mummot ja tädit muutaman tunnin hoitelee?
Et sitten tainnut kuulla, mitä sinun selän takana puhuttiin jälkeenpäin? "Siellä se istui kuin tatti, toiset sai hoitaa sen lapsetkin eikä se viitsinyt edes tiskata".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta.
Mitä tällaiset jutut oikein ovat? Vai oletko niin mustasukkainen lapsistasi, että esim. isovanhempi ei saisi syöttää, pukea, tai kuivittaa lasta?
Mulla ei ole itselläni kokemusta vanhemmuudesta eikä isovanhemmuudesta, joten voi olla etten vain "tajua" tätä juttua,mutta miksi muiden pitäisi saada syöttää tai pukea lasta kun vanhemmat on paikalla (jos siis puhutaan esim vauvoista)? Ihan vilpittömästi kysyn.
Olen ollut vasta vuoden ajan täti, mutta en koe jääneeni mistään paitsi kun en ole edellä mainittuja saanut tehdä kun vanhemmatkin olleet paikalla. Olen kyllä paljon toki sylitellyt ja leikkinyt vauvan kanssa, ihan vauvan ehdoilla. Vielä ei vauva/taapero ole ollut mun luona hoidossa, sitä toki odotan innolla mutta ei sillä mikään kiire ole. Mä en jotenkin tajua tätä juttua, että muiden pitää saada "osansa"' toisten lapsesta? Mun korvaan tuollainen kuulostaa siltä kuin se lapsi olisi joku nukke, jota muiden pitää antaa hoitaa.. Ehkä tämä on jotain mitä muut ymmärtää ja toiset ei?
Siis toki ymmärrän että oman lapsenlapsen kanssa halutaan olla, mutta ei mun siskoni vauva olisi varmaan edes syönyt mun toimesta, jos äitinsäkin oli siinä vieressä. Siis ihan silläkään en ymmärrä, miksi toisten pitää saada "hoitaa" vauvaa kun näkee koko perhettä. Eikö se pelkkä sylittely ja leikki riitä?
No mun mielestä lapsille on koko elämän kannalta aina parempi mitä enemmän läheisiä ja turvallisia ihmissuhteita heillä on pienestä pitäen. Ja oikeasti se on niin, että sitä jota hoitaa, siihen kiintyy. Kyllä se ihmissuhde muodostuu erilaiseksi, jos se on pelkkää sylittelyä ja leikkiä kun kaikki on hyvin vs. sitä, että lapsi aidosti oppii luottamaan, että hei, tämäkin aikuinen osaa täyttää tarpeeni.
Ja tuo yllä mainittuhan on juuri se asia, mistä jotkut huonoitsetuntoiset vanhemmat ovat niin mustasukkaisia suhteessa lapsiinsa. Halutaan pitää ne lapset vain omissa ohjaksissa, eikä antaa näiden oikeasti luoda merkityksellisiä ihmissuhteita muihin aikusiin, oppia toisten aikuisten ja kotien tapoja jne.
Mä olen aina ajatellut sillä " sinun lapsesi eivät ole sinun"- meiningillä. Että vaikka olen lapseni äiti, ja aina heille yksi merkityksellisimmistä ihmisistä maailmassa, mun tehtäväni on myös saatella heidät tähän maailmaan siten, että he siinä parhaalla mahdollisella tavalla pärjäävät. Ja yksi niistä tavoista on juuri se, että osaavat olla yhteisön jäseniä jo pienestä pitäen, saavat olla sosiaalisia omalla tavallaan, saavat kiintyä muihinkin ihmisiin kuin vain äitiin ja iskään, ettei näille tule paha mieli.
Ja tietenkin pidetään järki mukana hommassa, jos vauva vierastaa, niin silloin häntä ei riepoteta sylistä toiseen. Mutta tässä tulee sitten taas se toinen puoli mikä noilta huonoitsetuntoisilta vanhemmilta puuttuu: kyky pitää omat rajat. Ei minun sylistäni kyllä kukaan ikinä vauvaa ole vienyt, koska osaan sanoa milloin se ei sovi. Ja se ei sovi silloin kun homma selkeästi on vauvalle haitaksi. Normaali vaipanvaihto tms. ei- vierastavalla vauvalla ei ole sellainen asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suku on pahin, eihän tuohon voi muuta sanoa. Ei kukaan noin kehtaisi käyttäytyä ystäviään kohtaan, mutta jotkut ei kasva aikuisiksi tai anna omien perheenjäsenten kasvaa "omaan perheeseen". Sitten kohdellaan toisia samalla tavalla kuin kohdeltiin 15v sitten, eli kälysi varmaan ajattelee että voi heittää mitä vaan veljelleen ja hänen perheelle, samalla tavalla kuin on esim teininä heitellyt. Kun sehän on oma veli, ei sen loukkaantumisesta pidä välittää.
Meillä päätettiin viime vuonna lopettaa sukujoulut. Minun vanhempien luona ei olla jouluja vietetty välimatkan vuoksi, ja miehen vanhempien luona meni viimeksi täysin hermot. Syynä anoppi ja käly, jotka yrittävät omia lapsemme. Aina on sellaista jatkuvaa pientä valtataistelua, kun kiellämme lasta jostain niin selän takana lapsen annetaan tehdä se. Kun lapsen kanssa tulee vaikea tilanne, niin nämä syöksyvät heti tilanteeseen pätemään ja vesittämään vanhempia. Vauva riuhdotaan sylistä, ei ymmärretä vierastamista. Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta. Halutaan ostaa kaikki tarvikkeet ja vermeet lapsillemme (toki en pahastu, mutta aivan lapsellisesti vetävät herneen nenään kun itse ostamme lapsellemme ensimmäisen pyörän jne.). Hyvä kun saavat suustaan sanottua meitä äidiksi ja isäksi.
Epäilen että anoppi ei aikoinaan nauttinut pienten lasten kanssa olosta ja nyt yrittää ottaa takaisin palasen äitiyttä, sekä käly lapsettomana vauvakuumeisena haluaa leikkiä äitiä meidän lapsillamme. Oli kuulkaa ihana ja rauhallinen joulu tänä vuonna kun sai ihan itse olla kuvissa omien lasten kanssa ja suunnitella kaikki ohjelmat niin ettei täytynyt ottaa huomioon anopin ja kälyn loukkaantumisia milloin mistäkin. Se kun voi tulla ihan vain siitäkin, että lapset haluavat äidin syliin.
Toki siis tästäkin joulusta on jo loukkaannuttu, mutta poissa silmistä, poissa mielestä.
Hankala ymmärtää miksi tämä on saanut niin paljon haukkumisia. Siis jos itse kieltää lapselta vaikka jonkin videopelin peluun, ja mummo antaa tieten tahtoen selän takana pelata tuota videopeliä, niin on outoa suuttua tästä? Ja kyllä mullakin suututtaisi, jos vauva napattais mun sylistä kun olen sanonut että se vierastaa, ei nyt, tai sitten jos loukkaannuttaisiin siitä kun ostan lapselleni jotain minkä mummo olisi halunnut ostaa..
Sitä on normaalia innokkuutta sukulaislapsista ja sitten on tätä tässä kuvattua.. Tuollainen on tosi ahdistavaa.. Ei se ole mitenkään mustasukkaista tai väärin haluta olla vanhempi lapselleen, niin ettei joku kokoajan pyöri siinä vieressä omimassa sitä lasta.
MÄ en ole ikinä ymmärtänyt tätä omimisen pelkoa. Eli mitä lapselle käy, jos hän kyläpaikassa elelee kyläpaikan ehdoilla? Miten tällainen omittu lapsi käyttäytyy? Ei enää rakasta äitiä ja isää ?
Lapset on kyllä fiksuja, ja ymmärtää selitettäessä että mummolassa voi saada tehdä jotain, mitä kotona ei saa tehdä.
Mitä enemmän itse lähtee mukaan tuollaisiin valtataisteluihin, sen varmemmin lapset ne myös huomaa ja niistä kiukuttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta.
Mitä tällaiset jutut oikein ovat? Vai oletko niin mustasukkainen lapsistasi, että esim. isovanhempi ei saisi syöttää, pukea, tai kuivittaa lasta?
Meillä minun äitini ja lapseton siskoni tekivät tuota aina. Ja juurikin sitä käskyjen vesittämistä. Tavallaan minusta tuli aina porukan palvelija, he poimivat ne homman rusinat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta.
Mitä tällaiset jutut oikein ovat? Vai oletko niin mustasukkainen lapsistasi, että esim. isovanhempi ei saisi syöttää, pukea, tai kuivittaa lasta?
Mulla ei ole itselläni kokemusta vanhemmuudesta eikä isovanhemmuudesta, joten voi olla etten vain "tajua" tätä juttua,mutta miksi muiden pitäisi saada syöttää tai pukea lasta kun vanhemmat on paikalla (jos siis puhutaan esim vauvoista)? Ihan vilpittömästi kysyn.
Olen ollut vasta vuoden ajan täti, mutta en koe jääneeni mistään paitsi kun en ole edellä mainittuja saanut tehdä kun vanhemmatkin olleet paikalla. Olen kyllä paljon toki sylitellyt ja leikkinyt vauvan kanssa, ihan vauvan ehdoilla. Vielä ei vauva/taapero ole ollut mun luona hoidossa, sitä toki odotan innolla mutta ei sillä mikään kiire ole. Mä en jotenkin tajua tätä juttua, että muiden pitää saada "osansa"' toisten lapsesta? Mun korvaan tuollainen kuulostaa siltä kuin se lapsi olisi joku nukke, jota muiden pitää antaa hoitaa.. Ehkä tämä on jotain mitä muut ymmärtää ja toiset ei?
Siis toki ymmärrän että oman lapsenlapsen kanssa halutaan olla, mutta ei mun siskoni vauva olisi varmaan edes syönyt mun toimesta, jos äitinsäkin oli siinä vieressä. Siis ihan silläkään en ymmärrä, miksi toisten pitää saada "hoitaa" vauvaa kun näkee koko perhettä. Eikö se pelkkä sylittely ja leikki riitä?
No mun mielestä lapsille on koko elämän kannalta aina parempi mitä enemmän läheisiä ja turvallisia ihmissuhteita heillä on pienestä pitäen. Ja oikeasti se on niin, että sitä jota hoitaa, siihen kiintyy. Kyllä se ihmissuhde muodostuu erilaiseksi, jos se on pelkkää sylittelyä ja leikkiä kun kaikki on hyvin vs. sitä, että lapsi aidosti oppii luottamaan, että hei, tämäkin aikuinen osaa täyttää tarpeeni.
Ja tuo yllä mainittuhan on juuri se asia, mistä jotkut huonoitsetuntoiset vanhemmat ovat niin mustasukkaisia suhteessa lapsiinsa. Halutaan pitää ne lapset vain omissa ohjaksissa, eikä antaa näiden oikeasti luoda merkityksellisiä ihmissuhteita muihin aikusiin, oppia toisten aikuisten ja kotien tapoja jne.
Mä olen aina ajatellut sillä " sinun lapsesi eivät ole sinun"- meiningillä. Että vaikka olen lapseni äiti, ja aina heille yksi merkityksellisimmistä ihmisistä maailmassa, mun tehtäväni on myös saatella heidät tähän maailmaan siten, että he siinä parhaalla mahdollisella tavalla pärjäävät. Ja yksi niistä tavoista on juuri se, että osaavat olla yhteisön jäseniä jo pienestä pitäen, saavat olla sosiaalisia omalla tavallaan, saavat kiintyä muihinkin ihmisiin kuin vain äitiin ja iskään, ettei näille tule paha mieli.
Ja tietenkin pidetään järki mukana hommassa, jos vauva vierastaa, niin silloin häntä ei riepoteta sylistä toiseen. Mutta tässä tulee sitten taas se toinen puoli mikä noilta huonoitsetuntoisilta vanhemmilta puuttuu: kyky pitää omat rajat. Ei minun sylistäni kyllä kukaan ikinä vauvaa ole vienyt, koska osaan sanoa milloin se ei sovi. Ja se ei sovi silloin kun homma selkeästi on vauvalle haitaksi. Normaali vaipanvaihto tms. ei- vierastavalla vauvalla ei ole sellainen asian.
Tuollaisesta muihin ihmisiin luottamisen tarpeesta voidaan puhua kun lapsi on jo isompi. Ei vauva (alle 1v) erityisesti tarvitse kenenkään muun hoitoa kun vanhempiensa. Toki vanhemmat voivat tarvita hengähdystaukoa, mutta ei se niin mene että kaikkien halukkaiden pitäisi antaa vaihdella vaippoja. On vain hyvä, jos vanhemmat ovat niin kiintyneitä vauvaan että haluavat itse nuo asiat tehdä.
Tässä maassa on niin paljon vanhempia, jotka eivät ole lapsiaan edes toivoneet ja eivät heitä halua itse hoitaa, että mun mielestä on vaan ihanaa että toiset oikeasti nauttivat ajasta vauvojensa kanssa. Kyllä niiden mummojen hoidossa kerkeää olemaan vauva-ajan jälkeenkin, eikä siitä ole mitään haittaa lapselle. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suku on pahin, eihän tuohon voi muuta sanoa. Ei kukaan noin kehtaisi käyttäytyä ystäviään kohtaan, mutta jotkut ei kasva aikuisiksi tai anna omien perheenjäsenten kasvaa "omaan perheeseen". Sitten kohdellaan toisia samalla tavalla kuin kohdeltiin 15v sitten, eli kälysi varmaan ajattelee että voi heittää mitä vaan veljelleen ja hänen perheelle, samalla tavalla kuin on esim teininä heitellyt. Kun sehän on oma veli, ei sen loukkaantumisesta pidä välittää.
Meillä päätettiin viime vuonna lopettaa sukujoulut. Minun vanhempien luona ei olla jouluja vietetty välimatkan vuoksi, ja miehen vanhempien luona meni viimeksi täysin hermot. Syynä anoppi ja käly, jotka yrittävät omia lapsemme. Aina on sellaista jatkuvaa pientä valtataistelua, kun kiellämme lasta jostain niin selän takana lapsen annetaan tehdä se. Kun lapsen kanssa tulee vaikea tilanne, niin nämä syöksyvät heti tilanteeseen pätemään ja vesittämään vanhempia. Vauva riuhdotaan sylistä, ei ymmärretä vierastamista. Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta. Halutaan ostaa kaikki tarvikkeet ja vermeet lapsillemme (toki en pahastu, mutta aivan lapsellisesti vetävät herneen nenään kun itse ostamme lapsellemme ensimmäisen pyörän jne.). Hyvä kun saavat suustaan sanottua meitä äidiksi ja isäksi.
Epäilen että anoppi ei aikoinaan nauttinut pienten lasten kanssa olosta ja nyt yrittää ottaa takaisin palasen äitiyttä, sekä käly lapsettomana vauvakuumeisena haluaa leikkiä äitiä meidän lapsillamme. Oli kuulkaa ihana ja rauhallinen joulu tänä vuonna kun sai ihan itse olla kuvissa omien lasten kanssa ja suunnitella kaikki ohjelmat niin ettei täytynyt ottaa huomioon anopin ja kälyn loukkaantumisia milloin mistäkin. Se kun voi tulla ihan vain siitäkin, että lapset haluavat äidin syliin.
Toki siis tästäkin joulusta on jo loukkaannuttu, mutta poissa silmistä, poissa mielestä.
Hankala ymmärtää miksi tämä on saanut niin paljon haukkumisia. Siis jos itse kieltää lapselta vaikka jonkin videopelin peluun, ja mummo antaa tieten tahtoen selän takana pelata tuota videopeliä, niin on outoa suuttua tästä? Ja kyllä mullakin suututtaisi, jos vauva napattais mun sylistä kun olen sanonut että se vierastaa, ei nyt, tai sitten jos loukkaannuttaisiin siitä kun ostan lapselleni jotain minkä mummo olisi halunnut ostaa..
Sitä on normaalia innokkuutta sukulaislapsista ja sitten on tätä tässä kuvattua.. Tuollainen on tosi ahdistavaa.. Ei se ole mitenkään mustasukkaista tai väärin haluta olla vanhempi lapselleen, niin ettei joku kokoajan pyöri siinä vieressä omimassa sitä lasta.
MÄ en ole ikinä ymmärtänyt tätä omimisen pelkoa. Eli mitä lapselle käy, jos hän kyläpaikassa elelee kyläpaikan ehdoilla? Miten tällainen omittu lapsi käyttäytyy? Ei enää rakasta äitiä ja isää ?
Lapset on kyllä fiksuja, ja ymmärtää selitettäessä että mummolassa voi saada tehdä jotain, mitä kotona ei saa tehdä.
Mitä enemmän itse lähtee mukaan tuollaisiin valtataisteluihin, sen varmemmin lapset ne myös huomaa ja niistä kiukuttelee.
Minä olin mummoni "omima" lapsi, ja se oli oikeasti todella ahdistavaa kun yksi sanoo toista ja toinen toista. Omaa vanhempaa kohtaan on tietynlainen lojaliteetti, ja toisaalta mummon mieltä ei halua pahoittaa.
Meillä oli esim ihan perustilanne, että äiti sanoi ei enempää herkkuja, kohta on ruoka-aika, mikä ei edes haitannut. Tiesin että herkkuja saa sitten ruuan jälkeen. Mummo sitten oikein suurieleisesti toi minulle käteen karkkia ja valisti kuinka on väärin pitää lasta nälässä. Jos en sitten ottanut karkkia, niin mummo suuttui minulla ja äidille, jos otin karkkia niin tuntui että äidille tuli ikävä olo. Ja meidän äiti ei ikinä sanonut pahaa mummosta. Mummo myös aina käyttäytyi niin kuin olisi ollut minun äiti, ja se tuntui pahalta. Hankala varmaan niillä ymmärtää, joilla ei ole aiheesta kokemusta. Kun ei se sellainen jatkuva äidin paikan vieminen ole sama asia kuin innokas hössötys...
Nimen omaan kaikkien lapsiperheiden pitäs opetella viettämään oma joulu, ilman muita sukulaisia. Luulis, että sukua voi tavata pitkin vuotta, eikä tarvitse pilata tunnelmaa jouluna?
Lasten kuuluu saada kokemuksia joulunvietosta oman ydinperheen kanssa. Vain äiti, isä ja sisarukset ja lämmin mieleenpainuva oman perheen näköinen joulu.
Toki joskus voi viettää isomman suvun kanssa yhteisen joulun, mutta oman kokemuksen mukaan kannattaa tosi harvoin. Paras joulumuisto jää oman perheen kanssa vietetystä joulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta.
Mitä tällaiset jutut oikein ovat? Vai oletko niin mustasukkainen lapsistasi, että esim. isovanhempi ei saisi syöttää, pukea, tai kuivittaa lasta?
Mulla ei ole itselläni kokemusta vanhemmuudesta eikä isovanhemmuudesta, joten voi olla etten vain "tajua" tätä juttua,mutta miksi muiden pitäisi saada syöttää tai pukea lasta kun vanhemmat on paikalla (jos siis puhutaan esim vauvoista)? Ihan vilpittömästi kysyn.
Olen ollut vasta vuoden ajan täti, mutta en koe jääneeni mistään paitsi kun en ole edellä mainittuja saanut tehdä kun vanhemmatkin olleet paikalla. Olen kyllä paljon toki sylitellyt ja leikkinyt vauvan kanssa, ihan vauvan ehdoilla. Vielä ei vauva/taapero ole ollut mun luona hoidossa, sitä toki odotan innolla mutta ei sillä mikään kiire ole. Mä en jotenkin tajua tätä juttua, että muiden pitää saada "osansa"' toisten lapsesta? Mun korvaan tuollainen kuulostaa siltä kuin se lapsi olisi joku nukke, jota muiden pitää antaa hoitaa.. Ehkä tämä on jotain mitä muut ymmärtää ja toiset ei?
Siis toki ymmärrän että oman lapsenlapsen kanssa halutaan olla, mutta ei mun siskoni vauva olisi varmaan edes syönyt mun toimesta, jos äitinsäkin oli siinä vieressä. Siis ihan silläkään en ymmärrä, miksi toisten pitää saada "hoitaa" vauvaa kun näkee koko perhettä. Eikö se pelkkä sylittely ja leikki riitä?
No mun mielestä lapsille on koko elämän kannalta aina parempi mitä enemmän läheisiä ja turvallisia ihmissuhteita heillä on pienestä pitäen. Ja oikeasti se on niin, että sitä jota hoitaa, siihen kiintyy. Kyllä se ihmissuhde muodostuu erilaiseksi, jos se on pelkkää sylittelyä ja leikkiä kun kaikki on hyvin vs. sitä, että lapsi aidosti oppii luottamaan, että hei, tämäkin aikuinen osaa täyttää tarpeeni.
Ja tuo yllä mainittuhan on juuri se asia, mistä jotkut huonoitsetuntoiset vanhemmat ovat niin mustasukkaisia suhteessa lapsiinsa. Halutaan pitää ne lapset vain omissa ohjaksissa, eikä antaa näiden oikeasti luoda merkityksellisiä ihmissuhteita muihin aikusiin, oppia toisten aikuisten ja kotien tapoja jne.
Mä olen aina ajatellut sillä " sinun lapsesi eivät ole sinun"- meiningillä. Että vaikka olen lapseni äiti, ja aina heille yksi merkityksellisimmistä ihmisistä maailmassa, mun tehtäväni on myös saatella heidät tähän maailmaan siten, että he siinä parhaalla mahdollisella tavalla pärjäävät. Ja yksi niistä tavoista on juuri se, että osaavat olla yhteisön jäseniä jo pienestä pitäen, saavat olla sosiaalisia omalla tavallaan, saavat kiintyä muihinkin ihmisiin kuin vain äitiin ja iskään, ettei näille tule paha mieli.
Ja tietenkin pidetään järki mukana hommassa, jos vauva vierastaa, niin silloin häntä ei riepoteta sylistä toiseen. Mutta tässä tulee sitten taas se toinen puoli mikä noilta huonoitsetuntoisilta vanhemmilta puuttuu: kyky pitää omat rajat. Ei minun sylistäni kyllä kukaan ikinä vauvaa ole vienyt, koska osaan sanoa milloin se ei sovi. Ja se ei sovi silloin kun homma selkeästi on vauvalle haitaksi. Normaali vaipanvaihto tms. ei- vierastavalla vauvalla ei ole sellainen asian.
Juuri näin! Oma perheeni on hyvin rakastava ja läheinen sekä keskustelukykyinen mutta se keskustelukyky tulee mm. siitä että kaikista asioista ei aina väännetä vaan rakkaus voittaa yksityiskohdista nipottamisen. Minulle on esimerkiksi syötetty allergeenisia ruoka-aineita liian aikaisin ja kukaan ei silti alkanut kantaa kaunaa asiasta, jos olisi niin minulta olisi puuttunut kaksi läheistä tärkeää aikuista joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Nykyisin ihmiset eivät ymmärrä ettei perheen keskinäinen luottamus, rakkaus ja hyvät välit ole ilmaisia koska heillä ei ole ollut niitä lapsena eivätkä he ymmärrä miten mittaamattoman arvokkaita ne ovat. Koko elämä yksilöidään ja suunnitellaan pienintä yksityiskohtaa myöten eikä niistä voi joustaa edes väliaikaisesti tai muuten koko taideteos on pilalla koska sen pitää olla just tällainen koska minä ja minun tyyli. Muille ei jää tilaa hyvä jos puolisolle ja hänellekin vain siksi että on otettu mittatilaustyönä sellainen jonka voi kätevästi muotoilla omien suunnitelmien mukaiseksi, ja jos puolison kanssa osataankin niin sukulaisten pitää olla ilmaisia. Se on kuin pyytäisi miljoonaa tekemättä mitään.
Miten aikuiset ihmiset jaksavat tapella lahjoista ja niiden määrästä? Jos pitää päteä, niin osta, vaikka ensi vuonna lapsellesi 20 000eurolla osakkeita lahjaksi. Niistä on joskus sentäs jotakin hyötyäkin. Toisin kuin jostakin kusisesta kumiankasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttävää touhua! Jos jonkun lapset ovat hemmoteltuja kuten selkeästi tämän perheen lapset ei siitä tarvitse vetää hernettä nenään! Olet mukavan oloinen äiti joten positiivisuutta peliin! Jos n.700päivässä yhden joudut viettämään heidän kanssaan ei varmaan ole liikaa pyydetty kummaltakaan olla mukavempia! Aivan järkyttävää touhua tuolta perheeltä mutta mikäs siinä samalla mitalla takaisin "no lapsemme taitaa olla voimakkaampi tai jaksavampi kuin luulet (en nyt ole varma mitä siinä jutussa luki)
ennipieteri
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat kyllä todella vittumaista porukkaa. Aina pahoitetaan mieli, auotaan päätä, ei tulla toimeen toisten kanssa, loukkaannutaan, arvostellaan, ei tulla toimeen edes omien läheisten kanssa!
Miksi meidän suomalaisten perusluonne on niin mätä?
Älä muuta viserrä. On tämä ketju jossa haukutaan mummoa ja tätiä kuinka he hoitavat lapsia liikaa ja välillä on ketju jossa itketään ettei isovanhemmat välitä. Tai hoitavat väärin tai väärällä aikaa jne.
Toki lopettamalla sukujoulut voi päästä helpommalla, menee yli siitä missä aita on matalin.
Mutta sitten ei kannata paljon valittaa kun aika pian saa viettää joulunsa yksin kun omat lapset eivät totu sukujouluihin eivätkä halua niitä myöskään viettää.
Sitä niin helposti kuvittelee olevansa itse hyvä äiti tai isä mutta omat vanhemmat ja appivanhemmat ovat pösilöitä.
Vaan kun omat lapset kasvaa , he saattavatkin ajatella ihan samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suku on pahin, eihän tuohon voi muuta sanoa. Ei kukaan noin kehtaisi käyttäytyä ystäviään kohtaan, mutta jotkut ei kasva aikuisiksi tai anna omien perheenjäsenten kasvaa "omaan perheeseen". Sitten kohdellaan toisia samalla tavalla kuin kohdeltiin 15v sitten, eli kälysi varmaan ajattelee että voi heittää mitä vaan veljelleen ja hänen perheelle, samalla tavalla kuin on esim teininä heitellyt. Kun sehän on oma veli, ei sen loukkaantumisesta pidä välittää.
Meillä päätettiin viime vuonna lopettaa sukujoulut. Minun vanhempien luona ei olla jouluja vietetty välimatkan vuoksi, ja miehen vanhempien luona meni viimeksi täysin hermot. Syynä anoppi ja käly, jotka yrittävät omia lapsemme. Aina on sellaista jatkuvaa pientä valtataistelua, kun kiellämme lasta jostain niin selän takana lapsen annetaan tehdä se. Kun lapsen kanssa tulee vaikea tilanne, niin nämä syöksyvät heti tilanteeseen pätemään ja vesittämään vanhempia. Vauva riuhdotaan sylistä, ei ymmärretä vierastamista. Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta. Halutaan ostaa kaikki tarvikkeet ja vermeet lapsillemme (toki en pahastu, mutta aivan lapsellisesti vetävät herneen nenään kun itse ostamme lapsellemme ensimmäisen pyörän jne.). Hyvä kun saavat suustaan sanottua meitä äidiksi ja isäksi.
Epäilen että anoppi ei aikoinaan nauttinut pienten lasten kanssa olosta ja nyt yrittää ottaa takaisin palasen äitiyttä, sekä käly lapsettomana vauvakuumeisena haluaa leikkiä äitiä meidän lapsillamme. Oli kuulkaa ihana ja rauhallinen joulu tänä vuonna kun sai ihan itse olla kuvissa omien lasten kanssa ja suunnitella kaikki ohjelmat niin ettei täytynyt ottaa huomioon anopin ja kälyn loukkaantumisia milloin mistäkin. Se kun voi tulla ihan vain siitäkin, että lapset haluavat äidin syliin.
Toki siis tästäkin joulusta on jo loukkaannuttu, mutta poissa silmistä, poissa mielestä.
Hankala ymmärtää miksi tämä on saanut niin paljon haukkumisia. Siis jos itse kieltää lapselta vaikka jonkin videopelin peluun, ja mummo antaa tieten tahtoen selän takana pelata tuota videopeliä, niin on outoa suuttua tästä? Ja kyllä mullakin suututtaisi, jos vauva napattais mun sylistä kun olen sanonut että se vierastaa, ei nyt, tai sitten jos loukkaannuttaisiin siitä kun ostan lapselleni jotain minkä mummo olisi halunnut ostaa..
Sitä on normaalia innokkuutta sukulaislapsista ja sitten on tätä tässä kuvattua.. Tuollainen on tosi ahdistavaa.. Ei se ole mitenkään mustasukkaista tai väärin haluta olla vanhempi lapselleen, niin ettei joku kokoajan pyöri siinä vieressä omimassa sitä lasta.
MÄ en ole ikinä ymmärtänyt tätä omimisen pelkoa. Eli mitä lapselle käy, jos hän kyläpaikassa elelee kyläpaikan ehdoilla? Miten tällainen omittu lapsi käyttäytyy? Ei enää rakasta äitiä ja isää ?
Lapset on kyllä fiksuja, ja ymmärtää selitettäessä että mummolassa voi saada tehdä jotain, mitä kotona ei saa tehdä.
Mitä enemmän itse lähtee mukaan tuollaisiin valtataisteluihin, sen varmemmin lapset ne myös huomaa ja niistä kiukuttelee.
Minä olin mummoni "omima" lapsi, ja se oli oikeasti todella ahdistavaa kun yksi sanoo toista ja toinen toista. Omaa vanhempaa kohtaan on tietynlainen lojaliteetti, ja toisaalta mummon mieltä ei halua pahoittaa.
Meillä oli esim ihan perustilanne, että äiti sanoi ei enempää herkkuja, kohta on ruoka-aika, mikä ei edes haitannut. Tiesin että herkkuja saa sitten ruuan jälkeen. Mummo sitten oikein suurieleisesti toi minulle käteen karkkia ja valisti kuinka on väärin pitää lasta nälässä. Jos en sitten ottanut karkkia, niin mummo suuttui minulla ja äidille, jos otin karkkia niin tuntui että äidille tuli ikävä olo. Ja meidän äiti ei ikinä sanonut pahaa mummosta. Mummo myös aina käyttäytyi niin kuin olisi ollut minun äiti, ja se tuntui pahalta. Hankala varmaan niillä ymmärtää, joilla ei ole aiheesta kokemusta. Kun ei se sellainen jatkuva äidin paikan vieminen ole sama asia kuin innokas hössötys...
No sinun mummollasi oli joku henkilökohtainen ongelma. Toki jos puhutaan mielenterveysongelmaisista mummoista niin sitten on varmaan hankalaa, mutta ei kai enemmistö ole sellaisia kuitenkaan.
Se että mummolassa saa jotain etuoikeuksia verrattuna kotona oloon ei kyllä lasta pilaa jos kotona on meininki johdonmukaista.
Neuvon sytyttämään LED-kynttilän, jottei tarvitse pelätä lasten leikkivän tulitikuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suku on pahin, eihän tuohon voi muuta sanoa. Ei kukaan noin kehtaisi käyttäytyä ystäviään kohtaan, mutta jotkut ei kasva aikuisiksi tai anna omien perheenjäsenten kasvaa "omaan perheeseen". Sitten kohdellaan toisia samalla tavalla kuin kohdeltiin 15v sitten, eli kälysi varmaan ajattelee että voi heittää mitä vaan veljelleen ja hänen perheelle, samalla tavalla kuin on esim teininä heitellyt. Kun sehän on oma veli, ei sen loukkaantumisesta pidä välittää.
Meillä päätettiin viime vuonna lopettaa sukujoulut. Minun vanhempien luona ei olla jouluja vietetty välimatkan vuoksi, ja miehen vanhempien luona meni viimeksi täysin hermot. Syynä anoppi ja käly, jotka yrittävät omia lapsemme. Aina on sellaista jatkuvaa pientä valtataistelua, kun kiellämme lasta jostain niin selän takana lapsen annetaan tehdä se. Kun lapsen kanssa tulee vaikea tilanne, niin nämä syöksyvät heti tilanteeseen pätemään ja vesittämään vanhempia. Vauva riuhdotaan sylistä, ei ymmärretä vierastamista. Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta. Halutaan ostaa kaikki tarvikkeet ja vermeet lapsillemme (toki en pahastu, mutta aivan lapsellisesti vetävät herneen nenään kun itse ostamme lapsellemme ensimmäisen pyörän jne.). Hyvä kun saavat suustaan sanottua meitä äidiksi ja isäksi.
Epäilen että anoppi ei aikoinaan nauttinut pienten lasten kanssa olosta ja nyt yrittää ottaa takaisin palasen äitiyttä, sekä käly lapsettomana vauvakuumeisena haluaa leikkiä äitiä meidän lapsillamme. Oli kuulkaa ihana ja rauhallinen joulu tänä vuonna kun sai ihan itse olla kuvissa omien lasten kanssa ja suunnitella kaikki ohjelmat niin ettei täytynyt ottaa huomioon anopin ja kälyn loukkaantumisia milloin mistäkin. Se kun voi tulla ihan vain siitäkin, että lapset haluavat äidin syliin.
Toki siis tästäkin joulusta on jo loukkaannuttu, mutta poissa silmistä, poissa mielestä.
Hankala ymmärtää miksi tämä on saanut niin paljon haukkumisia. Siis jos itse kieltää lapselta vaikka jonkin videopelin peluun, ja mummo antaa tieten tahtoen selän takana pelata tuota videopeliä, niin on outoa suuttua tästä? Ja kyllä mullakin suututtaisi, jos vauva napattais mun sylistä kun olen sanonut että se vierastaa, ei nyt, tai sitten jos loukkaannuttaisiin siitä kun ostan lapselleni jotain minkä mummo olisi halunnut ostaa..
Sitä on normaalia innokkuutta sukulaislapsista ja sitten on tätä tässä kuvattua.. Tuollainen on tosi ahdistavaa.. Ei se ole mitenkään mustasukkaista tai väärin haluta olla vanhempi lapselleen, niin ettei joku kokoajan pyöri siinä vieressä omimassa sitä lasta.
MÄ en ole ikinä ymmärtänyt tätä omimisen pelkoa. Eli mitä lapselle käy, jos hän kyläpaikassa elelee kyläpaikan ehdoilla? Miten tällainen omittu lapsi käyttäytyy? Ei enää rakasta äitiä ja isää ?
Lapset on kyllä fiksuja, ja ymmärtää selitettäessä että mummolassa voi saada tehdä jotain, mitä kotona ei saa tehdä.
Mitä enemmän itse lähtee mukaan tuollaisiin valtataisteluihin, sen varmemmin lapset ne myös huomaa ja niistä kiukuttelee.
Minä olin mummoni "omima" lapsi, ja se oli oikeasti todella ahdistavaa kun yksi sanoo toista ja toinen toista. Omaa vanhempaa kohtaan on tietynlainen lojaliteetti, ja toisaalta mummon mieltä ei halua pahoittaa.
Meillä oli esim ihan perustilanne, että äiti sanoi ei enempää herkkuja, kohta on ruoka-aika, mikä ei edes haitannut. Tiesin että herkkuja saa sitten ruuan jälkeen. Mummo sitten oikein suurieleisesti toi minulle käteen karkkia ja valisti kuinka on väärin pitää lasta nälässä. Jos en sitten ottanut karkkia, niin mummo suuttui minulla ja äidille, jos otin karkkia niin tuntui että äidille tuli ikävä olo. Ja meidän äiti ei ikinä sanonut pahaa mummosta. Mummo myös aina käyttäytyi niin kuin olisi ollut minun äiti, ja se tuntui pahalta. Hankala varmaan niillä ymmärtää, joilla ei ole aiheesta kokemusta. Kun ei se sellainen jatkuva äidin paikan vieminen ole sama asia kuin innokas hössötys...
No sinun mummollasi oli joku henkilökohtainen ongelma. Toki jos puhutaan mielenterveysongelmaisista mummoista niin sitten on varmaan hankalaa, mutta ei kai enemmistö ole sellaisia kuitenkaan.
Se että mummolassa saa jotain etuoikeuksia verrattuna kotona oloon ei kyllä lasta pilaa jos kotona on meininki johdonmukaista.
Tiedätkö, ei tässä ketjussa kukaan ole valittanut vain siitä että lapsi saisi etuoikeuksia mummolassa, vaan juurikin tuollaisesta käytöksestä minkä sinäkin kuittaat "mielenterveysongelmaisen mummon" touhuna..
Joskus kannattaa hengähtää ennen kuin kommentoi, ja miettiä onko aihe itselle nyt jollain tapaa niin läheinen, että luet sitä mitä haluat lukea. Esim pelkäät että sinusta ajatellaan mummona, kälynä tai minä vaan sillä lailla kuin joku on palstalla kirjoittanut. Tai sitten ihmettelet miksi muut ei tykkää anopeistaan yms. Kun eihän se niin mene, ihmiset kirjoittaa elävän elämän ongelmistaan, ja tilanne voi olla aivan erilainen kuin sinulla.
Kun eihän tuossakaan kirjoituksessa (mikä on 1.lainaus) se ongelma ole siinä että lasta vähän hemmotellaan ja hössötetään, vaan siinä toisen ihmisen lapsen omimisessa, joka ei ole tervettä. Ei ole normaalia tahallaan vesittää vanhempien päätöksiä tai käyttäytyä lapselle äidin roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suku on pahin, eihän tuohon voi muuta sanoa. Ei kukaan noin kehtaisi käyttäytyä ystäviään kohtaan, mutta jotkut ei kasva aikuisiksi tai anna omien perheenjäsenten kasvaa "omaan perheeseen". Sitten kohdellaan toisia samalla tavalla kuin kohdeltiin 15v sitten, eli kälysi varmaan ajattelee että voi heittää mitä vaan veljelleen ja hänen perheelle, samalla tavalla kuin on esim teininä heitellyt. Kun sehän on oma veli, ei sen loukkaantumisesta pidä välittää.
Meillä päätettiin viime vuonna lopettaa sukujoulut. Minun vanhempien luona ei olla jouluja vietetty välimatkan vuoksi, ja miehen vanhempien luona meni viimeksi täysin hermot. Syynä anoppi ja käly, jotka yrittävät omia lapsemme. Aina on sellaista jatkuvaa pientä valtataistelua, kun kiellämme lasta jostain niin selän takana lapsen annetaan tehdä se. Kun lapsen kanssa tulee vaikea tilanne, niin nämä syöksyvät heti tilanteeseen pätemään ja vesittämään vanhempia. Vauva riuhdotaan sylistä, ei ymmärretä vierastamista. Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta. Halutaan ostaa kaikki tarvikkeet ja vermeet lapsillemme (toki en pahastu, mutta aivan lapsellisesti vetävät herneen nenään kun itse ostamme lapsellemme ensimmäisen pyörän jne.). Hyvä kun saavat suustaan sanottua meitä äidiksi ja isäksi.
Epäilen että anoppi ei aikoinaan nauttinut pienten lasten kanssa olosta ja nyt yrittää ottaa takaisin palasen äitiyttä, sekä käly lapsettomana vauvakuumeisena haluaa leikkiä äitiä meidän lapsillamme. Oli kuulkaa ihana ja rauhallinen joulu tänä vuonna kun sai ihan itse olla kuvissa omien lasten kanssa ja suunnitella kaikki ohjelmat niin ettei täytynyt ottaa huomioon anopin ja kälyn loukkaantumisia milloin mistäkin. Se kun voi tulla ihan vain siitäkin, että lapset haluavat äidin syliin.
Toki siis tästäkin joulusta on jo loukkaannuttu, mutta poissa silmistä, poissa mielestä.
Hankala ymmärtää miksi tämä on saanut niin paljon haukkumisia. Siis jos itse kieltää lapselta vaikka jonkin videopelin peluun, ja mummo antaa tieten tahtoen selän takana pelata tuota videopeliä, niin on outoa suuttua tästä? Ja kyllä mullakin suututtaisi, jos vauva napattais mun sylistä kun olen sanonut että se vierastaa, ei nyt, tai sitten jos loukkaannuttaisiin siitä kun ostan lapselleni jotain minkä mummo olisi halunnut ostaa..
Sitä on normaalia innokkuutta sukulaislapsista ja sitten on tätä tässä kuvattua.. Tuollainen on tosi ahdistavaa.. Ei se ole mitenkään mustasukkaista tai väärin haluta olla vanhempi lapselleen, niin ettei joku kokoajan pyöri siinä vieressä omimassa sitä lasta.
MÄ en ole ikinä ymmärtänyt tätä omimisen pelkoa. Eli mitä lapselle käy, jos hän kyläpaikassa elelee kyläpaikan ehdoilla? Miten tällainen omittu lapsi käyttäytyy? Ei enää rakasta äitiä ja isää ?
Lapset on kyllä fiksuja, ja ymmärtää selitettäessä että mummolassa voi saada tehdä jotain, mitä kotona ei saa tehdä.
Mitä enemmän itse lähtee mukaan tuollaisiin valtataisteluihin, sen varmemmin lapset ne myös huomaa ja niistä kiukuttelee.
Minä olin mummoni "omima" lapsi, ja se oli oikeasti todella ahdistavaa kun yksi sanoo toista ja toinen toista. Omaa vanhempaa kohtaan on tietynlainen lojaliteetti, ja toisaalta mummon mieltä ei halua pahoittaa.
Meillä oli esim ihan perustilanne, että äiti sanoi ei enempää herkkuja, kohta on ruoka-aika, mikä ei edes haitannut. Tiesin että herkkuja saa sitten ruuan jälkeen. Mummo sitten oikein suurieleisesti toi minulle käteen karkkia ja valisti kuinka on väärin pitää lasta nälässä. Jos en sitten ottanut karkkia, niin mummo suuttui minulla ja äidille, jos otin karkkia niin tuntui että äidille tuli ikävä olo. Ja meidän äiti ei ikinä sanonut pahaa mummosta. Mummo myös aina käyttäytyi niin kuin olisi ollut minun äiti, ja se tuntui pahalta. Hankala varmaan niillä ymmärtää, joilla ei ole aiheesta kokemusta. Kun ei se sellainen jatkuva äidin paikan vieminen ole sama asia kuin innokas hössötys...
No sinun mummollasi oli joku henkilökohtainen ongelma. Toki jos puhutaan mielenterveysongelmaisista mummoista niin sitten on varmaan hankalaa, mutta ei kai enemmistö ole sellaisia kuitenkaan.
Se että mummolassa saa jotain etuoikeuksia verrattuna kotona oloon ei kyllä lasta pilaa jos kotona on meininki johdonmukaista.Tiedätkö, ei tässä ketjussa kukaan ole valittanut vain siitä että lapsi saisi etuoikeuksia mummolassa, vaan juurikin tuollaisesta käytöksestä minkä sinäkin kuittaat "mielenterveysongelmaisen mummon" touhuna..
Joskus kannattaa hengähtää ennen kuin kommentoi, ja miettiä onko aihe itselle nyt jollain tapaa niin läheinen, että luet sitä mitä haluat lukea. Esim pelkäät että sinusta ajatellaan mummona, kälynä tai minä vaan sillä lailla kuin joku on palstalla kirjoittanut. Tai sitten ihmettelet miksi muut ei tykkää anopeistaan yms. Kun eihän se niin mene, ihmiset kirjoittaa elävän elämän ongelmistaan, ja tilanne voi olla aivan erilainen kuin sinulla.
Kun eihän tuossakaan kirjoituksessa (mikä on 1.lainaus) se ongelma ole siinä että lasta vähän hemmotellaan ja hössötetään, vaan siinä toisen ihmisen lapsen omimisessa, joka ei ole tervettä. Ei ole normaalia tahallaan vesittää vanhempien päätöksiä tai käyttäytyä lapselle äidin roolissa.
Ei ole normaalia ei. Eli joku mielenterveysongelma tai persoonallisuushäiriöongelma siis on.
Mutta näkee kyllä paljon äitejä joilla on prinsessakruunu päässä koko ajan.
Ehkä näistä tulee sitten niitä v****maisia mummoja.
Minä olen kohdannut myös syyllistämistä suvun taholta. Hulluinta koko jutussa on se, että asia koski sitä, että velipuoleni sai muka liikaa lahjoja, leluja ym. Herranen aika, enhän minä keskenkasvuinen kakara ollut tuollaisesta vastuussa. Itsehän nuo sukulaiset sitä romua ostivat ja sitten jälkeen päin sitten minulle paasasivat. Olisivat paasanneet lapsen vanhemmille. Minä olen sitä ikäpolvea, joka kasvatettiin syyllisyyteen, joten en aluksi osannut edes puolustautua, myöhemmin sitten kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suku on pahin, eihän tuohon voi muuta sanoa. Ei kukaan noin kehtaisi käyttäytyä ystäviään kohtaan, mutta jotkut ei kasva aikuisiksi tai anna omien perheenjäsenten kasvaa "omaan perheeseen". Sitten kohdellaan toisia samalla tavalla kuin kohdeltiin 15v sitten, eli kälysi varmaan ajattelee että voi heittää mitä vaan veljelleen ja hänen perheelle, samalla tavalla kuin on esim teininä heitellyt. Kun sehän on oma veli, ei sen loukkaantumisesta pidä välittää.
Meillä päätettiin viime vuonna lopettaa sukujoulut. Minun vanhempien luona ei olla jouluja vietetty välimatkan vuoksi, ja miehen vanhempien luona meni viimeksi täysin hermot. Syynä anoppi ja käly, jotka yrittävät omia lapsemme. Aina on sellaista jatkuvaa pientä valtataistelua, kun kiellämme lasta jostain niin selän takana lapsen annetaan tehdä se. Kun lapsen kanssa tulee vaikea tilanne, niin nämä syöksyvät heti tilanteeseen pätemään ja vesittämään vanhempia. Vauva riuhdotaan sylistä, ei ymmärretä vierastamista. Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta. Halutaan ostaa kaikki tarvikkeet ja vermeet lapsillemme (toki en pahastu, mutta aivan lapsellisesti vetävät herneen nenään kun itse ostamme lapsellemme ensimmäisen pyörän jne.). Hyvä kun saavat suustaan sanottua meitä äidiksi ja isäksi.
Epäilen että anoppi ei aikoinaan nauttinut pienten lasten kanssa olosta ja nyt yrittää ottaa takaisin palasen äitiyttä, sekä käly lapsettomana vauvakuumeisena haluaa leikkiä äitiä meidän lapsillamme. Oli kuulkaa ihana ja rauhallinen joulu tänä vuonna kun sai ihan itse olla kuvissa omien lasten kanssa ja suunnitella kaikki ohjelmat niin ettei täytynyt ottaa huomioon anopin ja kälyn loukkaantumisia milloin mistäkin. Se kun voi tulla ihan vain siitäkin, että lapset haluavat äidin syliin.
Toki siis tästäkin joulusta on jo loukkaannuttu, mutta poissa silmistä, poissa mielestä.
Minusta sukujouluissa oli parasta juuri se, että suvun muut jäsenet ottivat hoitovastuun meidän lapsista!! Ja minä istuin kuin tatti ja nautin täysin siemauksin kaikista tarjoiluista! Oootteko te nykyäidit ihan pönttöjä, ei ne lapset mihinkään karkaa jos niitä mummot ja tädit muutaman tunnin hoitelee?
Näin minäkin olen tämän ajatellut ja huomannut ihan käytännössä. Omat lapseni ja lastenlapseni kun tulevat kylään jouluina ja muinakin juhlina, niin tuntuu että kaikki lapset ( serkukset ) ovat yhteisiä. Ja ei näytä, että oikeat äidit sitä panevat pahakseen. Ruokaa tehdään porukalla, hoitovastuu jakautuu. Joku pelaa isompien kanssa , toiset leikkivät pienempien kanssa, joku lähtee osan kanssa ulos jne. Lasten lahjoja koordinoidaan etukäteen, niin että kaikki saavat suurin piirtein saman verran. Sopu on säilynyt ja olemme viettäneet yhdessä kaikki joulut.
Mulla ei ole itselläni kokemusta vanhemmuudesta eikä isovanhemmuudesta, joten voi olla etten vain "tajua" tätä juttua,mutta miksi muiden pitäisi saada syöttää tai pukea lasta kun vanhemmat on paikalla (jos siis puhutaan esim vauvoista)? Ihan vilpittömästi kysyn.
Olen ollut vasta vuoden ajan täti, mutta en koe jääneeni mistään paitsi kun en ole edellä mainittuja saanut tehdä kun vanhemmatkin olleet paikalla. Olen kyllä paljon toki sylitellyt ja leikkinyt vauvan kanssa, ihan vauvan ehdoilla. Vielä ei vauva/taapero ole ollut mun luona hoidossa, sitä toki odotan innolla mutta ei sillä mikään kiire ole. Mä en jotenkin tajua tätä juttua, että muiden pitää saada "osansa"' toisten lapsesta? Mun korvaan tuollainen kuulostaa siltä kuin se lapsi olisi joku nukke, jota muiden pitää antaa hoitaa.. Ehkä tämä on jotain mitä muut ymmärtää ja toiset ei?
Siis toki ymmärrän että oman lapsenlapsen kanssa halutaan olla, mutta ei mun siskoni vauva olisi varmaan edes syönyt mun toimesta, jos äitinsäkin oli siinä vieressä. Siis ihan silläkään en ymmärrä, miksi toisten pitää saada "hoitaa" vauvaa kun näkee koko perhettä. Eikö se pelkkä sylittely ja leikki riitä?