Tarvitaanko kuolinpesän talon myyntiin kaikkien

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset kysykö täältä oikeudellisista asioista. Olen pitkään ihmetellyt, miten palstalle on kerääntynytkin niin paljon ihmisiä, jotka puhuvat asioista syvällä rintaäänellä ja sinänsä uskottavasti, vaikka ei ole asiasta hajuakaan. Vastaus vaikuttaa tietävältä, vaikka on ihan puuta heinää. Omiakin kokemuksia voi olla, ja nekin on ymmärretty päin prinkkalaa.

Harvassa on tuollaiset vastaukset kuin 18.

Mistä mahtaakaan johtua, että muilla palstoilla on parempi juridinen tietämys?

Aika monessa vastauksessa on taustalla oma kokemus. Se oman pesän on jakanut perähikiän tuttu eläkkeelle jäänyt nimismies, joka saa homman tehdä, mutta joka ei välttämättä ole läksyjään ihan viime aikoina lukenut. 

Onnistuuko kuolinpesän jakaminen kahteen erilliseen osaan?

Äskettäin kuollut on ollut kahdesti naimisissa ja ensimmäinen avioliitto oli lapseton (ja varaton) ja nyt pitäisi jakaa tämä ensimmäiseltä puolisolta saatu perintö tasan kummankin suvun kesken, eli käytännössä pitäisi vain todeta, ettei ole mitään jaettavaa.

Toisesta avioliitosta on lapsia ja koko jaettava omaisuus on hankittu toisen avioliiton solmimisen jälkeen.

Nyt pitäisi ilmeisesti kutsua myös ensimmäisen puolison perilliset mukaan perunkirjoitukseen ja hankkia kaikilta valtakirjat kaikkeen mahdolliseen, vaikka eivät missään tapauksessa tule saamaan penniäkään.

Vierailija kirjoitti:

Onnistuuko kuolinpesän jakaminen kahteen erilliseen osaan?

Äskettäin kuollut on ollut kahdesti naimisissa ja ensimmäinen avioliitto oli lapseton (ja varaton) ja nyt pitäisi jakaa tämä ensimmäiseltä puolisolta saatu perintö tasan kummankin suvun kesken, eli käytännössä pitäisi vain todeta, ettei ole mitään jaettavaa.

Toisesta avioliitosta on lapsia ja koko jaettava omaisuus on hankittu toisen avioliiton solmimisen jälkeen.

Nyt pitäisi ilmeisesti kutsua myös ensimmäisen puolison perilliset mukaan perunkirjoitukseen ja hankkia kaikilta valtakirjat kaikkeen mahdolliseen, vaikka eivät missään tapauksessa tule saamaan penniäkään.

Siis ilmeisesti A on ensin ollut naimissa B:n kanssa. Avioliitto on ollut lapseton ja päättynyt B:n kuolemaan. A on perinyt B:n, mutta lain mukaan tällaisessa tapauksessa peritty omaisuus tullaan A:n kuoleman jälkeen jakamaan A:n ja B:n perillisten kesken.

Myöhemmin A on mennyt naimisiin C:n kanssa. Nyt sitten A on kuollut. Vastaus kysymykseen: kuolinpesä voidaan jakaa vain osittain. Eli voidaan tehdä siten, että B:n perillisten osuus jaetaan (tai todetaan virallisesti, että heille ei tule mtään perittävää), mutta A:n perillisten osuus jätetään jakamattomaksi kuolinpesäksi. Näin jäljelle jääneen kuolinpesän hoitaminen helpottuu, kun kaikkeen ei tarvita enää B:n perillisten suostumusta.

Nyt tarvittaisiin B:n perukirja, jotta saataisiin selville, kuinka paljon omaisuutta on ollut B:n kuollessa. Sen pitäisi löytyä B:n kotipaikkakunnan verotoimistosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuuko kuolinpesän jakaminen kahteen erilliseen osaan?

Äskettäin kuollut on ollut kahdesti naimisissa ja ensimmäinen avioliitto oli lapseton (ja varaton) ja nyt pitäisi jakaa tämä ensimmäiseltä puolisolta saatu perintö tasan kummankin suvun kesken, eli käytännössä pitäisi vain todeta, ettei ole mitään jaettavaa.

Toisesta avioliitosta on lapsia ja koko jaettava omaisuus on hankittu toisen avioliiton solmimisen jälkeen.

Nyt pitäisi ilmeisesti kutsua myös ensimmäisen puolison perilliset mukaan perunkirjoitukseen ja hankkia kaikilta valtakirjat kaikkeen mahdolliseen, vaikka eivät missään tapauksessa tule saamaan penniäkään.

Siis ilmeisesti A on ensin ollut naimissa B:n kanssa. Avioliitto on ollut lapseton ja päättynyt B:n kuolemaan. A on perinyt B:n, mutta lain mukaan tällaisessa tapauksessa peritty omaisuus tullaan A:n kuoleman jälkeen jakamaan A:n ja B:n perillisten kesken.

Myöhemmin A on mennyt naimisiin C:n kanssa. Nyt sitten A on kuollut. Vastaus kysymykseen: kuolinpesä voidaan jakaa vain osittain. Eli voidaan tehdä siten, että B:n perillisten osuus jaetaan (tai todetaan virallisesti, että heille ei tule mtään perittävää), mutta A:n perillisten osuus jätetään jakamattomaksi kuolinpesäksi. Näin jäljelle jääneen kuolinpesän hoitaminen helpottuu, kun kaikkeen ei tarvita enää B:n perillisten suostumusta.

Nyt tarvittaisiin B:n perukirja, jotta saataisiin selville, kuinka paljon omaisuutta on ollut B:n kuollessa. Sen pitäisi löytyä B:n kotipaikkakunnan verotoimistosta.

Oikeestiko siellä on joku kärkkymässä tuon ammoin kuolleen B:n omaisuuksia?

Ihan varmasti löytyy joku joka on kärkkymässä B:n omaisuutta. Sisaruksia B:llä on (ollut) 11, joilla lapsia ja lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, elossa olevien perillisten lukumäärä vielä arvailujen varasssa ( B:n kuolemasta on 65 vuotta).

Yksi asiaa vaikeuttava tekijä on, ettei B:stä ole perukirjaa. Pitäisi olla maakunta-arkistossa, vaan kun ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuuko kuolinpesän jakaminen kahteen erilliseen osaan?

Äskettäin kuollut on ollut kahdesti naimisissa ja ensimmäinen avioliitto oli lapseton (ja varaton) ja nyt pitäisi jakaa tämä ensimmäiseltä puolisolta saatu perintö tasan kummankin suvun kesken, eli käytännössä pitäisi vain todeta, ettei ole mitään jaettavaa.

Toisesta avioliitosta on lapsia ja koko jaettava omaisuus on hankittu toisen avioliiton solmimisen jälkeen.

Nyt pitäisi ilmeisesti kutsua myös ensimmäisen puolison perilliset mukaan perunkirjoitukseen ja hankkia kaikilta valtakirjat kaikkeen mahdolliseen, vaikka eivät missään tapauksessa tule saamaan penniäkään.

Siis ilmeisesti A on ensin ollut naimissa B:n kanssa. Avioliitto on ollut lapseton ja päättynyt B:n kuolemaan. A on perinyt B:n, mutta lain mukaan tällaisessa tapauksessa peritty omaisuus tullaan A:n kuoleman jälkeen jakamaan A:n ja B:n perillisten kesken.

Myöhemmin A on mennyt naimisiin C:n kanssa. Nyt sitten A on kuollut. Vastaus kysymykseen: kuolinpesä voidaan jakaa vain osittain. Eli voidaan tehdä siten, että B:n perillisten osuus jaetaan (tai todetaan virallisesti, että heille ei tule mtään perittävää), mutta A:n perillisten osuus jätetään jakamattomaksi kuolinpesäksi. Näin jäljelle jääneen kuolinpesän hoitaminen helpottuu, kun kaikkeen ei tarvita enää B:n perillisten suostumusta.

Nyt tarvittaisiin B:n perukirja, jotta saataisiin selville, kuinka paljon omaisuutta on ollut B:n kuollessa. Sen pitäisi löytyä B:n kotipaikkakunnan verotoimistosta.

Oikeestiko siellä on joku kärkkymässä tuon ammoin kuolleen B:n omaisuuksia?

Vaikka ei olisikaan kärkkymässä, niin kuolinpesän omaisuudesta ei pysty myymään yhtään mitään ilman B:n perillisten suostumusta ennen kuin virallinen perinnönjako on tehty B:n perillisten osalta. Kun B on ollut lapseton, niin todennäköisesti B:n perilliset ovat B:n sisaruksia ja mahdollisesti kuolleiden sisarusten lapsia, joiden määrä voi olla suuri. Kuolinpesän asioiden hoitaminen on siksi hankalaa niin kauan kuin B:n perilliset ovat mukana kuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti löytyy joku joka on kärkkymässä B:n omaisuutta. Sisaruksia B:llä on (ollut) 11, joilla lapsia ja lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, elossa olevien perillisten lukumäärä vielä arvailujen varasssa ( B:n kuolemasta on 65 vuotta).

Yksi asiaa vaikeuttava tekijä on, ettei B:stä ole perukirjaa. Pitäisi olla maakunta-arkistossa, vaan kun ei ole.

A vissiin myöhemmin vaurastui kunnolla, koska miksi muuten kukaan kärkkyisi 65 vuotta sitten kuolleen persaukisen perintöjä. Jos kalsarit jäi, niin eiköhän ole heitetty menemään jo ajat sitten. Onkohan hautaakaan enää edes olemassa. Ihmisten ahneus jaksaa aina ihmetyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti löytyy joku joka on kärkkymässä B:n omaisuutta. Sisaruksia B:llä on (ollut) 11, joilla lapsia ja lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, elossa olevien perillisten lukumäärä vielä arvailujen varasssa ( B:n kuolemasta on 65 vuotta).

Yksi asiaa vaikeuttava tekijä on, ettei B:stä ole perukirjaa. Pitäisi olla maakunta-arkistossa, vaan kun ei ole.

Sisaruksen lapsi perii B:n vain siinä tapauksessa, että sisarus on kuollut. Sisaruksen lapsenlapsi perii vain, jos sekä sisarus että tämän lapsi (ko. lapsenlapsen vanhempi) on kuollut. Mutta kieltämättä tämä on niin monimutkainen tapaus, että kannattaa ehdottomasti hankkia perintöasioihin erikoistunut lakimies hoitamaan asian selvittely, jos puhutaan vähänkin suuremmasta omaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti löytyy joku joka on kärkkymässä B:n omaisuutta. Sisaruksia B:llä on (ollut) 11, joilla lapsia ja lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, elossa olevien perillisten lukumäärä vielä arvailujen varasssa ( B:n kuolemasta on 65 vuotta).

Yksi asiaa vaikeuttava tekijä on, ettei B:stä ole perukirjaa. Pitäisi olla maakunta-arkistossa, vaan kun ei ole.

Kuulostaa siltä, että teillä on käsissänne aikamoinen soppa. 

Ensinnäkin, kun avioliitto päättyy joko eroon tai toisen kuolemaan, niin aina pitää ja kannattaa tehdä ositus, vaikka mitään jaettavaa ei ole. Juuri sen vuoksi, ettei tarvitse sitten ihmetellä vuosia myöhemmin kun se toinen kuolee. Jos olette vaikka nuorena olleet persaukisena naimisissa, eronneet lapsettomina ja varattomina, niin silti kannattaa tehdä ositus, koska muuten sen exän tulevat lapset ovat mahdollisesti sotkemassa teidän perinnönjakoa ja vuosikymmenten jälkeen on vähän hankala näyttää toteen, mikä on ollut varallisuus silloin eron aikana. Jos ositusta ei ole tehty virallisesti, niin voi olla hankala osoittaa jälkeenpäin, että ei siellä mitään varallisuutta ollut ja että exän lapsille ei perintöä kuulu.

Itselleni kun tämä kuvio selvisi, niin tein exän kanssa osituksen 20 vuotta eron jälkeen. Olimme naimisissa nuorena ja varattomina eikä silloin tullut mieleen että pitäisi tehdä virallinen ositus. Nyt se on tehty ja maistraattiin rekisteröity, löytyy sieltä kun jompi kumpi meistä kuolee eikä herää kysymystä siitä, onko ekasta avioliitosta ositus jäänyt vielä tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti löytyy joku joka on kärkkymässä B:n omaisuutta. Sisaruksia B:llä on (ollut) 11, joilla lapsia ja lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, elossa olevien perillisten lukumäärä vielä arvailujen varasssa ( B:n kuolemasta on 65 vuotta).

Yksi asiaa vaikeuttava tekijä on, ettei B:stä ole perukirjaa. Pitäisi olla maakunta-arkistossa, vaan kun ei ole.

Kuulostaa siltä, että teillä on käsissänne aikamoinen soppa. 

Ensinnäkin, kun avioliitto päättyy joko eroon tai toisen kuolemaan, niin aina pitää ja kannattaa tehdä ositus, vaikka mitään jaettavaa ei ole. Juuri sen vuoksi, ettei tarvitse sitten ihmetellä vuosia myöhemmin kun se toinen kuolee. Jos olette vaikka nuorena olleet persaukisena naimisissa, eronneet lapsettomina ja varattomina, niin silti kannattaa tehdä ositus, koska muuten sen exän tulevat lapset ovat mahdollisesti sotkemassa teidän perinnönjakoa ja vuosikymmenten jälkeen on vähän hankala näyttää toteen, mikä on ollut varallisuus silloin eron aikana. Jos ositusta ei ole tehty virallisesti, niin voi olla hankala osoittaa jälkeenpäin, että ei siellä mitään varallisuutta ollut ja että exän lapsille ei perintöä kuulu.

Itselleni kun tämä kuvio selvisi, niin tein exän kanssa osituksen 20 vuotta eron jälkeen. Olimme naimisissa nuorena ja varattomina eikä silloin tullut mieleen että pitäisi tehdä virallinen ositus. Nyt se on tehty ja maistraattiin rekisteröity, löytyy sieltä kun jompi kumpi meistä kuolee eikä herää kysymystä siitä, onko ekasta avioliitosta ositus jäänyt vielä tekemättä.

Ajatellaan tilannetta, jossa puoliso kuolee nuorena ja lapsettomana. Omaisuuttakaan ei juurikaan ole, ainakaan sellaista, että sillä olisi käytännön arvoa. Henkiin jää hänen sisaruksensa, jotka ajan kanssa perivät mm. omat vanhempansa. Perintö, josta tuo nuorena kuollut ja hänen leskensä eivät päässeet osille. Sitten leski kuolee ja nuo sisarukset tulevat edelleen jaolle? Siis se lesken myöhemmin hankkimalle omaisuudelle.  Jos nyt ei puhuta jostain Trumpin omaisuuksien kokoisista pteista, niin hajotkoon ne sisarukset ihan rauhassa.

Jako on pakko tehdä, vaikka oikeuden kautta, mutta EI MYYDÄ. Oikeuden päätöksen voi siis vaatia JAKOON, mutta ei myyntiin.

Perinnön voi jakaa myös myymättä sitä, kuten tähän mennessä on jo kerrottu.

Joku kirjoittaa aidasta, ja toinen aidan seipäästä ...

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti löytyy joku joka on kärkkymässä B:n omaisuutta. Sisaruksia B:llä on (ollut) 11, joilla lapsia ja lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, elossa olevien perillisten lukumäärä vielä arvailujen varasssa ( B:n kuolemasta on 65 vuotta).

Yksi asiaa vaikeuttava tekijä on, ettei B:stä ole perukirjaa. Pitäisi olla maakunta-arkistossa, vaan kun ei ole.

Maakunta-arkistossa? Eikö verotoimistossa, johon se pitää toimittaa perintöveron määräämistä varten.

Kyllä näitä moneen kertaan jakamattomia kuolinpesiä löytyy. Yksi osakas omistaa sitten jotain 1/34 osan ja toinen 3/12345. Voiko niitä mitenkään muuten jakaa kuin myymällä ja jakamalla rahat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti löytyy joku joka on kärkkymässä B:n omaisuutta. Sisaruksia B:llä on (ollut) 11, joilla lapsia ja lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, elossa olevien perillisten lukumäärä vielä arvailujen varasssa ( B:n kuolemasta on 65 vuotta).

Yksi asiaa vaikeuttava tekijä on, ettei B:stä ole perukirjaa. Pitäisi olla maakunta-arkistossa, vaan kun ei ole.

A vissiin myöhemmin vaurastui kunnolla, koska miksi muuten kukaan kärkkyisi 65 vuotta sitten kuolleen persaukisen perintöjä. Jos kalsarit jäi, niin eiköhän ole heitetty menemään jo ajat sitten. Onkohan hautaakaan enää edes olemassa. Ihmisten ahneus jaksaa aina ihmetyttää.

A ei ole vaurastunut kunnolla, eikä sillä ole merkitystäkään, sillä B:n sukulaisille jaetaan vain puolet siitä mitä A on perinyt aikoinaan B:ltä. (Ei ole perinyt käytännössä mitään)

Ainoa hankaloittava asia on se, että nyt kun A:n omaisuus pitää realisoida ja jakaa (A:n perillisten kesken) pitää joka ikiseen vaiheeseen hankkia myös B:n perillisten valtakirja. Helpointa olisi, jos B:n perinnön voisi erottaa omaksi tapauksekseen ja todeta, ettei ole mitään jaettavaa ja jakaa sen jälkeen A:n perintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti löytyy joku joka on kärkkymässä B:n omaisuutta. Sisaruksia B:llä on (ollut) 11, joilla lapsia ja lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, elossa olevien perillisten lukumäärä vielä arvailujen varasssa ( B:n kuolemasta on 65 vuotta).

Yksi asiaa vaikeuttava tekijä on, ettei B:stä ole perukirjaa. Pitäisi olla maakunta-arkistossa, vaan kun ei ole.

A vissiin myöhemmin vaurastui kunnolla, koska miksi muuten kukaan kärkkyisi 65 vuotta sitten kuolleen persaukisen perintöjä. Jos kalsarit jäi, niin eiköhän ole heitetty menemään jo ajat sitten. Onkohan hautaakaan enää edes olemassa. Ihmisten ahneus jaksaa aina ihmetyttää.

A ei ole vaurastunut kunnolla, eikä sillä ole merkitystäkään, sillä B:n sukulaisille jaetaan vain puolet siitä mitä A on perinyt aikoinaan B:ltä. (Ei ole perinyt käytännössä mitään)

Ainoa hankaloittava asia on se, että nyt kun A:n omaisuus pitää realisoida ja jakaa (A:n perillisten kesken) pitää joka ikiseen vaiheeseen hankkia myös B:n perillisten valtakirja. Helpointa olisi, jos B:n perinnön voisi erottaa omaksi tapauksekseen ja todeta, ettei ole mitään jaettavaa ja jakaa sen jälkeen A:n perintö.

Kuten viestissä 23 on kerrottu, kuolinpesän voi jakaa myös osittain.