Lasten muistaminen loppui kun miehen sisko sai lapsia.

Ymmärrän. Meillä muuten sama tilanne, mutta muistavat nimellisesti kyllä, mutta kaikki oikea huomio ja energia menee miehen siskon lapsiin. Meidän kouluikäiset eivät oikeasti enää kiinnosta. Siskon lapsille maksetaan kaikki lasten vakuutuksista alkaen. Mummulaan on nyt hommattu rattaat, sängyt ja ihan kaikki mitä kuvitella saattaa. Meidän lapset ovat välttämätön, tylsä velvollisuus joille täytyy joskus moikata....

Äitini hoiti veljen lapsia 5 v ajan useana viikonloppuna, kantoi selkä vääränä lahjoja juhlapäivinä ja oli iso osa lastenlasten elämää. Sitten veli ja vaimonsa erosivat eikä äiti ole saanut nähdä lapsenlapsia kuin 4 krt/v sen jälkeen. Veljen exä muutti 200 km päähän ja tapaamiset on sovittu niin, että lapset ovat isällään 4 krt/v ja isä käy lapsia kotikaupungissa tapaamassa muuten 2krt/kk.

Eli ei paljoa kannata panostaa poikansa lapsiin, koska jos pojan puoliso niin päättää, niin lapset voidaan viedä vaikka toiselle puolelle Suomea. Missä on äitien tasapuolisuus tuossa vaiheessa?

Ehkä lapsenne eivät ole niin mukavaa seuraa.

Aikoinaan miniä ilmoitti, että synnärille ei saa tulla vauvaa katsomaan ja kotiinkin sai mennä vain hänen äitinsä. Me näimme lapsen ristiäisissä, silloinkaan ei saatu syliin, koska lapsi vierasti. Samassa tilaisuudessa kerrottiin, että pieni perhe haluaa opetella ensin olemaan yhdessä, kutsuvat sitten käymään, kunn heille sopii. Lahja-automaatoksi kelpaisimme, mutta kylään emme.

Meidän pojat (2) saa sen takia huomiota isän puolelta, koska kaikilla muilla (3) sisaruksilla on tyttöjä (5). Mutta huomio tuleekin vain miehen isältä. Mun äiti taas huomioi siskon tyttöä, koska kaikki muut lastenlapset (yht 5) poikia. Mummoistaan jää paitsi kumpikin.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan miniä ilmoitti, että synnärille ei saa tulla vauvaa katsomaan ja kotiinkin sai mennä vain hänen äitinsä. Me näimme lapsen ristiäisissä, silloinkaan ei saatu syliin, koska lapsi vierasti. Samassa tilaisuudessa kerrottiin, että pieni perhe haluaa opetella ensin olemaan yhdessä, kutsuvat sitten käymään, kunn heille sopii. Lahja-automaatoksi kelpaisimme, mutta kylään emme.

Niinkö tuon asian koet? Ihan oikeasti? Se, että haluaa aluksi sopeutua perheen kesken vauvan tuloon, ei tarkoita sitä että ette olisi enää tervetulleita heille tai ettei muuten enää haluttaisi olla tekemisissä. Järki käteen nyt siellä eikä uhriuduta. En mäkään halunnut mun anoppiani heti meille, oman äitini tietysti, onhan hän mun äitini ja itse olin kuitenkin toipilas, jolla tissit suihkusi maitoa ja alapää pursusi verta. Oman äidin kanssa oli turvallista olla. Anna aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsenne eivät ole niin mukavaa seuraa.

Ei ne aina ole, toinen jo murrosikäinen, kummasti vain omat vanhempani heitä jaksavat, vievät jopa matkoille. En peräänkuuluta kalliita lahjoja. Minusta riittää jos mummo edes kerran vuodessa soittaisi että mitä lapsille kuuluu.

ap

Millaisissa väleissä olet anoppisi kanssa?

Perinteisesti lastenhoito jää paljolti naisten tehtäväksi, vaikka lasten isätkin suhaavat siinä välissä toisinaan. Eli on luonnollista, että isoäiti on ehkä läheisempi tyttären lasten kanssa, koska on oletetusti läheinen oman tyttönsä kanssa. Saattaa isoäiti olla läheinen poikansakin kanssa, mutta luultavasti se poika ei ole lastensa pääasiallinen hoitaja, joten pitäisi tulla toimeen sen pojan vaimokkeen / pojan lasten äidinkin kanssa.

Jos haluat itse olla tulevaisuudessa läheinen mummo lastenlapsillesi, niin ymmärrät varmaan, jos lapsesi ovat poikia, niin... no millaisten naikkosten kanssa ne niitä lapsia hankkivat ja tohtiiko sen seurassa olla enempää kuin pakko. Oman tyttären kohdalla ei ehkä niin väliä millainen kusipää lastenlasten isä on, kun miehet osaavat aika hyvin kotoa poistumisenkin omille teilleen.

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa väleissä olet anoppisi kanssa?

Perinteisesti lastenhoito jää paljolti naisten tehtäväksi, vaikka lasten isätkin suhaavat siinä välissä toisinaan. Eli on luonnollista, että isoäiti on ehkä läheisempi tyttären lasten kanssa, koska on oletetusti läheinen oman tyttönsä kanssa. Saattaa isoäiti olla läheinen poikansakin kanssa, mutta luultavasti se poika ei ole lastensa pääasiallinen hoitaja, joten pitäisi tulla toimeen sen pojan vaimokkeen / pojan lasten äidinkin kanssa.

Jos haluat itse olla tulevaisuudessa läheinen mummo lastenlapsillesi, niin ymmärrät varmaan, jos lapsesi ovat poikia, niin... no millaisten naikkosten kanssa ne niitä lapsia hankkivat ja tohtiiko sen seurassa olla enempää kuin pakko. Oman tyttären kohdalla ei ehkä niin väliä millainen kusipää lastenlasten isä on, kun miehet osaavat aika hyvin kotoa poistumisenkin omille teilleen.

Olen jo mummo :D tosin tyttäreni on äiti mutta saatan soittaa lapsen isälle/vävylle ja sopia hänen kanssaan asioita. Anopin kanssa meillä on asialliset välit, en ole puuttunut hänen lastenkasvatustapoihinsa silloin kun lapset ovat siellä, en ole kerjännyt huomiota tai lasten hoitoa. Meillä mies on aina ollut työni takia paljon vastuussa lapsista, tälläkin hetkellä hoitaa kaiken koulun kanssa + läksyt.

ap