Missä tilanteessa jättäisit lahjat antamatta lapsille?

Antaisin lahjat, mutta kertoisin, että ensi vuonna on uudet säännöt voimassa. Jakaisin kotityövuorot ja laittaisin työssäkäyvät aikuiset lapset maksamaan esim omien kokkauspäiviensä ruuat koko perheelle tai osallistumaan joko ruoka- tai asumiskuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että olet väsynyt. Minuakin harmittaa välissä aikuisten lasteni ajattelemattomuus, vaikka he sinänsä osallistuvatkin kotitöihin kohtuullisesti. Esim. eilen olin kaupassa ja aika väsynyt kaiken tavaran haalimiseen. Sitten piti vielä keksiä, mitä laitetaan päivälliseksi. Yksi lapsistani on kasvissyöjä, ja ajattelin että olisi jo aika laittaa sellaista ruokaa, että se sopii suoraan hänellekin. Siinä väsyneenä sitten mietin pääni puhki jotain kasvisruokaa (minulle tuottaa aina suuria vaikeuksia keksiä jokin kasvisruoka) sen sijaan, että vain nopeasti sieppaisin mukaan jauhelihapaketin, kuten olisin tehnyt, jos en olisi ottanut tätä lasta huomioon. Pähkäilyn jälkeen ostan tarvikkeet ja melkein myöhästyn bussista.

Kotona teen ko. ruuan, mihin menee selvästi enemmän aikaa ja vaivaa kuin vaihtoehtona olleeseen jauheliharuuan. No, mitä tekee tämä lapsi? Ei tule kotiin koko iltana eikä yönä eikä viitsi edes ilmoittaa yhtään mitään. Vasta tänään puolen päivän aikoihin hän lähettää tekstarin, jossa kertoo tulevansa tänään iltapäivällä.

Sinuna en nyt sentään jättäisi lahjoja jakamatta, mutta lopettaisin lasten passaamisen. Älä enää laita heille ruokaa, älä pese heidän vaatteitaan jne, jos he eivät osallistu.

Miten te olette näin "ystävällisiä" kusipäille? Mä saisin megaraivarit, jos olisin jotakuta ajatellut ja hän ei sitten paskaakaan minua. Jos nyt ei ole ihan 5 vee. Huutaisin keuhkoni pihalle, että mulle soitetaan jos mun ruokia syödään, ettei tulla. Ja annas olla viimeinen kerta kun minulta mitään sait jos ei meno muutu.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille tsempeistä!

Ehkä mä menen nyt vaan nukkumaan (koira kuitenkin herättää aikaisin).. Joku pitemmän tähtäimen suunnitelma ja käytäntö näihin kotihommiin on tultava, mutta viittiikö semmosista alkaa vääntämään jouluna? Toisaalta milloin sitten?

Itse muutin kotoa 15v, koska halusin itse elättää itseni ja huolehtia asiani. Omien lasten kasvatuksessa on jotain mennyt pieleen, kuten joku mainitsi. 

Minusta tuntuu, että sinun kasvatuksessasi on jokin mennyt pieleen, ja tämä selittääkin asian. Et ole saanut ohjausta vaan olit joku avuton jääräpää. Johan tuo kertoo, ettei lapsesi oikein arvosta sinua, kun heistä sinä otit koiran vastuuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille tsempeistä!

Ehkä mä menen nyt vaan nukkumaan (koira kuitenkin herättää aikaisin).. Joku pitemmän tähtäimen suunnitelma ja käytäntö näihin kotihommiin on tultava, mutta viittiikö semmosista alkaa vääntämään jouluna? Toisaalta milloin sitten?

Itse muutin kotoa 15v, koska halusin itse elättää itseni ja huolehtia asiani. Omien lasten kasvatuksessa on jotain mennyt pieleen, kuten joku mainitsi. 

Minusta tuntuu, että sinun kasvatuksessasi on jokin mennyt pieleen, ja tämä selittääkin asian. Et ole saanut ohjausta vaan olit joku avuton jääräpää. Johan tuo kertoo, ettei lapsesi oikein arvosta sinua, kun heistä sinä otit koiran vastuuttomasti.

Kiitos vaan vastauksesta, mutta avuttomaksi mua tuskin voi sanoa. Jääräpäisyyttä toki jonkin verran löytyy, mistä sen päättelit?

Otin koiran meille, koska olin ainoa, joka kantoi siitä vastuuta. Se oli alunperin lasten koira, mutta heidän isänsä ei pystynyt enää huolehtimaan siitä. Vastuuta omasta jaksamisestani en kyllä tainnut siinä ajatella.

Tuossa arvostusjutusta olet oikeassa. Eivät arvosta minua eikä tekojani. Käyttäytyvät minua kohtaan samoin, kuin heidän isänsä aikoinaan. Hänesä pääsin eroon ja sen jälkeen olen visusti katsonut vain sellaisia miehenmalleja, joilla on tuo arvostusasia kunnossa. No ei ole malli tarttunut lapsiin, valitettavasti. Enkä sitten ilmeisesti osaa vaatia lapsiltani arvostusta. Miten sitä vaaditaan lapsilta?

Kirjoitin viime yönä viestin kaikille lapsilleni ja äidilleni (sille, joka jaksaa syyllistää ja jonka mielestä en osaa koskaan tehdä mitään oikein ja valitan aina ihan turhasta), jossa kerroin suoraan mikä on oman henkisen ja fyysisen talouteni tilanne.

Itketti ihan hirveästi sitä kirjoittaa, nyt taitavat asiat olla ihan oikeesti huonosti. Teen joka päivä parhaani tän paletin pyörittämiseksi, mutta se on käynyt liian raskaaksi, en enää jaksa. Kerroin mitä tarvitsen (aikaa lepäämiseen ja apua arkeen), mutten tiedä, mistä sitä voisin saada, kun ketään ei tunnu kiinnostavan ottaa vastuuta mistään. Tuntuu, että kannan yksin tämän 4+ ihmisen fyysistä ja henkistä taloutta ja ettei tunnelin päässä ole valoa. Tuntuu kauhealta toivoa, että lapset lentäisivät pesästä ja vanha koira pääsisi koirien taivaaseen, jotta itsellä olisi helpompaa. Tuota viimeistä lausetta en toki heille kirjoittanut.

En ole vielä saanut mitään vastauksia. Ehkä niitä ei tulekaan. Mutta olen ainakin tehnyt tiettäväksi, miten asiat ovat.

Palatakseni vielä edellisen viestini kysymykseen, jäin miettimään, miten olisin voinut (lienee myöhäistä jo) kasvatuksessani välttää tämmöisen tilanteen? Miten olisin voinut kasvattaa lapseni arvostamaan minua?

Jos ei sun kodin säännöt, osallistuminen tavallisiin arkisiin asioihin kelpaa, vaan odotetaan valmista kaikesssa, niin heittäisin pihalle. Sikailkoon omassa kotonaan. Toki lapset on aina lapsia, ikään katsomatta, mutta jokainen tekee kotona kykyjensä mukaan, niin kaikilla on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sun kodin säännöt, osallistuminen tavallisiin arkisiin asioihin kelpaa, vaan odotetaan valmista kaikesssa, niin heittäisin pihalle. Sikailkoon omassa kotonaan. Toki lapset on aina lapsia, ikään katsomatta, mutta jokainen tekee kotona kykyjensä mukaan, niin kaikilla on parempi.

Näin minäkin sen ajattelen. Mutta olenko julma, jos toimin tämän mukaan?

Ap, itsekin kerroit, että nautit joululahjojen hommaamisesta, ja silti nyt kiristät niillä lapsiasi ja syyllistät heitä siitä, että hekin ovat väsyneitä, eivätkä tykkää äitinsä komentelemisesta.

Kyllä minä ymmärrän, että olet stressaantunut ja väsynyt. Siitä on silti minusta aika turha syyllistää lapsia. Sinä määrität kodissanne jouluvalmistelujen tason, jaat tehtäviä ja nalkutat, kun homma ei suju. Entäpä, jos antaisit hommien jäädä tekemättä, jos lapset eivät hoida omaa osaansa? Ja opettelisit ajattelemaan, että niinkin voi olla, vähemmällä stressaamisella.

Toki se koira pitää joka tapauksessa lenkittää, ja minä en ainakaan katselisi sitä, että joku täyskykyinen ihminen sellaista laiminlöisi. Se on pakko hoitaa, ja se hoide-TAAN.

Mutta lahjoilla ei kiristetä. Ei vaan kiristetä. Niitä ei tarvitse ansaita, ne annetaan rakkaudesta tai niitä ei osteta lainkaan. Marttyyrinkruunua ei kumminkaan asetella tuolla lailla kutreille.

Vierailija kirjoitti:

Ap, itsekin kerroit, että nautit joululahjojen hommaamisesta, ja silti nyt kiristät niillä lapsiasi ja syyllistät heitä siitä, että hekin ovat väsyneitä, eivätkä tykkää äitinsä komentelemisesta.

Kyllä minä ymmärrän, että olet stressaantunut ja väsynyt. Siitä on silti minusta aika turha syyllistää lapsia. Sinä määrität kodissanne jouluvalmistelujen tason, jaat tehtäviä ja nalkutat, kun homma ei suju. Entäpä, jos antaisit hommien jäädä tekemättä, jos lapset eivät hoida omaa osaansa? Ja opettelisit ajattelemaan, että niinkin voi olla, vähemmällä stressaamisella.

Toki se koira pitää joka tapauksessa lenkittää, ja minä en ainakaan katselisi sitä, että joku täyskykyinen ihminen sellaista laiminlöisi. Se on pakko hoitaa, ja se hoide-TAAN.

Mutta lahjoilla ei kiristetä. Ei vaan kiristetä. Niitä ei tarvitse ansaita, ne annetaan rakkaudesta tai niitä ei osteta lainkaan. Marttyyrinkruunua ei kumminkaan asetella tuolla lailla kutreille.

Eihän ap ole mitään kiristänyt lahjoilla, eihän lapset tiedä että äitinsä on hussannut rahansa heidän lahjoihin. Mutta aikuisten ihmisten ei edes pitäisi antaa äitinsä ostaa heille lahjoja, siinä on lahjaa kylliksi ettei heidän tarvitse opintolainaa ottaa kun opiskeleavat, ja saavat asua kuin hotellissa täysihoidolla, ilmaiseksi.

Jos minä olisin ap, sanoisin kyllä kersoille että se on loppu nyt. Jos ovat väsyneitä itsekin, niin ok, sitten ei kukaan tee mitään, ja niillä mennään mitä on. Koira on vanha ja kukaan sitä ei jaksa hoitaa, joten piikille vaan. Minäkin ottaisin heti koiran jos tietäisin satavarmasti että joku muu hoitaa sen. Minä en jaksaisi koiraa lenkittää, joten meillä ei ole koiraa eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sun kodin säännöt, osallistuminen tavallisiin arkisiin asioihin kelpaa, vaan odotetaan valmista kaikesssa, niin heittäisin pihalle. Sikailkoon omassa kotonaan. Toki lapset on aina lapsia, ikään katsomatta, mutta jokainen tekee kotona kykyjensä mukaan, niin kaikilla on parempi.

Näin minäkin sen ajattelen. Mutta olenko julma, jos toimin tämän mukaan?

Ei ole julmaa. Kysyit että miten saat lapset kunnioittamaan sinua, siten että kunnioitat itse itseäsi, etkä käyttäydy kuin ovimatto. Jos lapsesi kohtelevat sinua kuin ex-miehesi, käyttäydyt luultavasti nyt niin kuin käyttäydyit hänelle, eli alistut ja annat kohdella itseäsi kuin paskaa.

Jokaista ihmistä kohdellaan juuri niin kuin itse antaa itseään kohdella.

Kyllä aikuiset ihmiset tajuavat mitä eläminen maksaa, ja että kotitöitä pitää tehdä. Kotityöt jaettuna noin monen aikuisen kesken on niin vähän per pää, että ei pitäisi kenenkään ylivoimaisesti rasittua. Armeija-aikana valtio maksaa vuokran.

Sinuna katsoisin, miten jouluaatto lähtee sujumaan. Jos nuoret vaikuttavat romahduksesi jälkeen katuvilta ja osallistuvat oma-aloitteisesti jouluvalmisteluihin, voisin yrittää omasta puolestani saada rauhan taloon ja antaa lahjat (tiedätkö muuten, ovatko nuoret hankkineet sinulle lahjoja?). Jos taas ylimielinen ja epäkunnioittava käytös jatkuu, jättäisin nuoret keskenään ja lähtisin aatoksi hotelliin. He ovat kuitenkin täysi-ikäisiä, eli kyse ei ole mistään heitteille jätöstä. Lahjat palauttaisin kauppaan. Oletkohan sellainen kasvattaja, joka aina uhkaa etujen menetyksillä mutta ei koskaan toteuta uhkauksiaan? Tätä piirrettä nuoret oppivat helposti käyttämään hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, itsekin kerroit, että nautit joululahjojen hommaamisesta, ja silti nyt kiristät niillä lapsiasi ja syyllistät heitä siitä, että hekin ovat väsyneitä, eivätkä tykkää äitinsä komentelemisesta.

Kyllä minä ymmärrän, että olet stressaantunut ja väsynyt. Siitä on silti minusta aika turha syyllistää lapsia. Sinä määrität kodissanne jouluvalmistelujen tason, jaat tehtäviä ja nalkutat, kun homma ei suju. Entäpä, jos antaisit hommien jäädä tekemättä, jos lapset eivät hoida omaa osaansa? Ja opettelisit ajattelemaan, että niinkin voi olla, vähemmällä stressaamisella.

Toki se koira pitää joka tapauksessa lenkittää, ja minä en ainakaan katselisi sitä, että joku täyskykyinen ihminen sellaista laiminlöisi. Se on pakko hoitaa, ja se hoide-TAAN.

Mutta lahjoilla ei kiristetä. Ei vaan kiristetä. Niitä ei tarvitse ansaita, ne annetaan rakkaudesta tai niitä ei osteta lainkaan. Marttyyrinkruunua ei kumminkaan asetella tuolla lailla kutreille.

Eihän ap ole mitään kiristänyt lahjoilla, eihän lapset tiedä että äitinsä on hussannut rahansa heidän lahjoihin. Mutta aikuisten ihmisten ei edes pitäisi antaa äitinsä ostaa heille lahjoja, siinä on lahjaa kylliksi ettei heidän tarvitse opintolainaa ottaa kun opiskeleavat, ja saavat asua kuin hotellissa täysihoidolla, ilmaiseksi.

Jos minä olisin ap, sanoisin kyllä kersoille että se on loppu nyt. Jos ovat väsyneitä itsekin, niin ok, sitten ei kukaan tee mitään, ja niillä mennään mitä on. Koira on vanha ja kukaan sitä ei jaksa hoitaa, joten piikille vaan. Minäkin ottaisin heti koiran jos tietäisin satavarmasti että joku muu hoitaa sen. Minä en jaksaisi koiraa lenkittää, joten meillä ei ole koiraa eikä tule.

Totta kai kiristää! Huusi lapsilleen aatonaattona asiasta. Ja ainakin omassa mielessään harkitsee nyt, ovatko lapset tehneet tarpeeksi kotitöitä ansaitakseen lahjoja. Siitähän koko tämä ketjukin koskee, unohditkos?

Sitä paitsi ap itse kertoo halunneensa lapset luokseen asumaan, koska erosi miehestään vuosi sitten. Jos lapsien kotonaolo on tuollainen rasitus, niin sanoo lapsille suoraan, että haluaa heidän etsivän oman asunnon - eikä leikkisi tuolla lailla marttyyriä valinnoilla, jotka ON ITSE TEHNYT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä aikuiset ihmiset asuu kotona? Onko sulla siinä mieskin vielä passattavana?

Ihan kuule annat vaan olla, juot glögiä, poltat kynttilöitä ja kuuntelet joulumusiikkia, aikuiset kakarat hoitavat kyllä asiat jos haluavat, jos olet (ja miehesi) heille mitään koskaan opettanut.

Onhan se tosiaan niin että itse (ja miehesi) olet ne vätykset kasvattanut siihen että sinä teet kaiken ja passaat, ja vielä hussaat rahasikin heihin.

Sanot kersoille että sinä olet nyt niin väsynyt että saavat oppia tekemään osuutensa ja maksavat osansa vuokrasta/asumiskuluista, tai etsivät omat kämpät, eihän tuollainen ole kuin karhunpalvelus lapsillesi, ei ne opi selviytymään elämästä jos ei opeteta siihen.

No kai he viihtyvät kotona. Ei ole miestä tällä hetkellä, erosin just syksyllä, se on yksi syy tähän rankentuneeseen tilanteeseen ja koko kuvion muuttumiseen. Eksä (ei lasten isä) hoisi kyllä kotitöitä. Lapset sen sijaan lopetivat niiden tekemisen sen miehen täällä ollessa, aiemmin osallistuivat. No nyt kaikki on mun niskoilla.

Sorry, siis ap erosi syksyllä, ei vuosi sitten.

Mutta HÄN siis haluaa lasten asuvan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, itsekin kerroit, että nautit joululahjojen hommaamisesta, ja silti nyt kiristät niillä lapsiasi ja syyllistät heitä siitä, että hekin ovat väsyneitä, eivätkä tykkää äitinsä komentelemisesta.

Kyllä minä ymmärrän, että olet stressaantunut ja väsynyt. Siitä on silti minusta aika turha syyllistää lapsia. Sinä määrität kodissanne jouluvalmistelujen tason, jaat tehtäviä ja nalkutat, kun homma ei suju. Entäpä, jos antaisit hommien jäädä tekemättä, jos lapset eivät hoida omaa osaansa? Ja opettelisit ajattelemaan, että niinkin voi olla, vähemmällä stressaamisella.

Toki se koira pitää joka tapauksessa lenkittää, ja minä en ainakaan katselisi sitä, että joku täyskykyinen ihminen sellaista laiminlöisi. Se on pakko hoitaa, ja se hoide-TAAN.

Mutta lahjoilla ei kiristetä. Ei vaan kiristetä. Niitä ei tarvitse ansaita, ne annetaan rakkaudesta tai niitä ei osteta lainkaan. Marttyyrinkruunua ei kumminkaan asetella tuolla lailla kutreille.

Eihän ap ole mitään kiristänyt lahjoilla, eihän lapset tiedä että äitinsä on hussannut rahansa heidän lahjoihin. Mutta aikuisten ihmisten ei edes pitäisi antaa äitinsä ostaa heille lahjoja, siinä on lahjaa kylliksi ettei heidän tarvitse opintolainaa ottaa kun opiskeleavat, ja saavat asua kuin hotellissa täysihoidolla, ilmaiseksi.

Jos minä olisin ap, sanoisin kyllä kersoille että se on loppu nyt. Jos ovat väsyneitä itsekin, niin ok, sitten ei kukaan tee mitään, ja niillä mennään mitä on. Koira on vanha ja kukaan sitä ei jaksa hoitaa, joten piikille vaan. Minäkin ottaisin heti koiran jos tietäisin satavarmasti että joku muu hoitaa sen. Minä en jaksaisi koiraa lenkittää, joten meillä ei ole koiraa eikä tule.

Totta kai kiristää! Huusi lapsilleen aatonaattona asiasta. Ja ainakin omassa mielessään harkitsee nyt, ovatko lapset tehneet tarpeeksi kotitöitä ansaitakseen lahjoja. Siitähän koko tämä ketjukin koskee, unohditkos?

Sitä paitsi ap itse kertoo halunneensa lapset luokseen asumaan, koska erosi miehestään vuosi sitten. Jos lapsien kotonaolo on tuollainen rasitus, niin sanoo lapsille suoraan, että haluaa heidän etsivän oman asunnon - eikä leikkisi tuolla lailla marttyyriä valinnoilla, jotka ON ITSE TEHNYT.

Meinaat että lapset itse eivät olisi halunneet asua opiskellessa täysihoidolla ilmaiseksi?

Ja olet sitä mieltä että se on ok, että kakarat ei eväänsä väräytä edes kotitöiden eteen, tai maksa asumisestaan, mutta silti äitinsä ostaa kaikilla rahoillaan heille lahjoja???

Minä asuin äitini kanssa kahdestaan 20-23-vuotiaana eikä olisi tullut mieleenikään vain loisia nurkissa.

Maksoin (ensin työmarkkinatuesta ja myöhemmin palkasta) 1/3 vuokrasta ja osan laskuista. Ostin myös (yhteistä) ruokaa omilla rahoillani ja hoidin itse kissani ja tein oman osani kotitöistä.

Ruoanlaiton hoidin osittain jo teini-ikäisenä ja opiskelinkin sitten kokiksi. Tänään vietän joulua äidilläni ja teen kaikki ruoat (äiti tekee kastikkeen savulohelle sillä se on hänen oma bravuurinsa) :)

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, itsekin kerroit, että nautit joululahjojen hommaamisesta, ja silti nyt kiristät niillä lapsiasi ja syyllistät heitä siitä, että hekin ovat väsyneitä, eivätkä tykkää äitinsä komentelemisesta.

Kyllä minä ymmärrän, että olet stressaantunut ja väsynyt. Siitä on silti minusta aika turha syyllistää lapsia. Sinä määrität kodissanne jouluvalmistelujen tason, jaat tehtäviä ja nalkutat, kun homma ei suju. Entäpä, jos antaisit hommien jäädä tekemättä, jos lapset eivät hoida omaa osaansa? Ja opettelisit ajattelemaan, että niinkin voi olla, vähemmällä stressaamisella.

Toki se koira pitää joka tapauksessa lenkittää, ja minä en ainakaan katselisi sitä, että joku täyskykyinen ihminen sellaista laiminlöisi. Se on pakko hoitaa, ja se hoide-TAAN.

Mutta lahjoilla ei kiristetä. Ei vaan kiristetä. Niitä ei tarvitse ansaita, ne annetaan rakkaudesta tai niitä ei osteta lainkaan. Marttyyrinkruunua ei kumminkaan asetella tuolla lailla kutreille.

Eihän ap ole mitään kiristänyt lahjoilla, eihän lapset tiedä että äitinsä on hussannut rahansa heidän lahjoihin. Mutta aikuisten ihmisten ei edes pitäisi antaa äitinsä ostaa heille lahjoja, siinä on lahjaa kylliksi ettei heidän tarvitse opintolainaa ottaa kun opiskeleavat, ja saavat asua kuin hotellissa täysihoidolla, ilmaiseksi.

Jos minä olisin ap, sanoisin kyllä kersoille että se on loppu nyt. Jos ovat väsyneitä itsekin, niin ok, sitten ei kukaan tee mitään, ja niillä mennään mitä on. Koira on vanha ja kukaan sitä ei jaksa hoitaa, joten piikille vaan. Minäkin ottaisin heti koiran jos tietäisin satavarmasti että joku muu hoitaa sen. Minä en jaksaisi koiraa lenkittää, joten meillä ei ole koiraa eikä tule.

Totta kai kiristää! Huusi lapsilleen aatonaattona asiasta. Ja ainakin omassa mielessään harkitsee nyt, ovatko lapset tehneet tarpeeksi kotitöitä ansaitakseen lahjoja. Siitähän koko tämä ketjukin koskee, unohditkos?

Sitä paitsi ap itse kertoo halunneensa lapset luokseen asumaan, koska erosi miehestään vuosi sitten. Jos lapsien kotonaolo on tuollainen rasitus, niin sanoo lapsille suoraan, että haluaa heidän etsivän oman asunnon - eikä leikkisi tuolla lailla marttyyriä valinnoilla, jotka ON ITSE TEHNYT.

Meinaat että lapset itse eivät olisi halunneet asua opiskellessa täysihoidolla ilmaiseksi?

Ja olet sitä mieltä että se on ok, että kakarat ei eväänsä väräytä edes kotitöiden eteen, tai maksa asumisestaan, mutta silti äitinsä ostaa kaikilla rahoillaan heille lahjoja???

Mahdoton sanoa, miten mielellään lapset asuvat kotona ja kuuntelevat nalkutusta. Useimmat aikuiset lapset mieluummin asuisivat omillaan, jos suinkin heillä siihen olisi varaa.

Se nyt kumminkaan ei ollut se pointti, vaan ap:n suhde lapsiinsa. Hänhän tässä on keskustelemassa, lastensa kantoja emme voi oikeastaan edea arvailla.

Ap on halunnut lastensa asuvan luonaan. Ap ei ole vaatinut heiltä vuokraa. Ap on itse tykännyt shoppailla heille lahjoja. Pitääkö tilanteesta siis syyttää lapsia vai ap:ta itseään?

Ja kai lapset nyt sentään jotain ovat jouluvalmisteluista tehneet, ap:han sanoi jakaneensa jouluvalmistelut lapsille, ja joutuneensa osasta niistä huomauttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, itsekin kerroit, että nautit joululahjojen hommaamisesta, ja silti nyt kiristät niillä lapsiasi ja syyllistät heitä siitä, että hekin ovat väsyneitä, eivätkä tykkää äitinsä komentelemisesta.

Kyllä minä ymmärrän, että olet stressaantunut ja väsynyt. Siitä on silti minusta aika turha syyllistää lapsia. Sinä määrität kodissanne jouluvalmistelujen tason, jaat tehtäviä ja nalkutat, kun homma ei suju. Entäpä, jos antaisit hommien jäädä tekemättä, jos lapset eivät hoida omaa osaansa? Ja opettelisit ajattelemaan, että niinkin voi olla, vähemmällä stressaamisella.

Toki se koira pitää joka tapauksessa lenkittää, ja minä en ainakaan katselisi sitä, että joku täyskykyinen ihminen sellaista laiminlöisi. Se on pakko hoitaa, ja se hoide-TAAN.

Mutta lahjoilla ei kiristetä. Ei vaan kiristetä. Niitä ei tarvitse ansaita, ne annetaan rakkaudesta tai niitä ei osteta lainkaan. Marttyyrinkruunua ei kumminkaan asetella tuolla lailla kutreille.

Eihän ap ole mitään kiristänyt lahjoilla, eihän lapset tiedä että äitinsä on hussannut rahansa heidän lahjoihin. Mutta aikuisten ihmisten ei edes pitäisi antaa äitinsä ostaa heille lahjoja, siinä on lahjaa kylliksi ettei heidän tarvitse opintolainaa ottaa kun opiskeleavat, ja saavat asua kuin hotellissa täysihoidolla, ilmaiseksi.

Jos minä olisin ap, sanoisin kyllä kersoille että se on loppu nyt. Jos ovat väsyneitä itsekin, niin ok, sitten ei kukaan tee mitään, ja niillä mennään mitä on. Koira on vanha ja kukaan sitä ei jaksa hoitaa, joten piikille vaan. Minäkin ottaisin heti koiran jos tietäisin satavarmasti että joku muu hoitaa sen. Minä en jaksaisi koiraa lenkittää, joten meillä ei ole koiraa eikä tule.

Totta kai kiristää! Huusi lapsilleen aatonaattona asiasta. Ja ainakin omassa mielessään harkitsee nyt, ovatko lapset tehneet tarpeeksi kotitöitä ansaitakseen lahjoja. Siitähän koko tämä ketjukin koskee, unohditkos?

Sitä paitsi ap itse kertoo halunneensa lapset luokseen asumaan, koska erosi miehestään vuosi sitten. Jos lapsien kotonaolo on tuollainen rasitus, niin sanoo lapsille suoraan, että haluaa heidän etsivän oman asunnon - eikä leikkisi tuolla lailla marttyyriä valinnoilla, jotka ON ITSE TEHNYT.

1. Huusin kyllä tekemättömisä kotitöistä ja koiran ulkoiluttamisesta ja koko kuvion pyörittämiseen turhautumisestani, mutten maininnut lapsille sanaakaan lahjoista. Mutta tosiaan ketjun aloituksenahan on pohdintanis siitä, onko lahjojen antaminen oikein tässä tilanteessa. Tätä siis itsekseni pohdiskelen.

2. Erosin avopuolisosta syksyllä, lasten isästä jo toistakymmentä vuotta sitten. Lapset ovat asuneet kokonaan mun luonanyt jo useamman vuoden, koska isänsä ei kykene huolehtimaan edes itsestään.

Lasten ollessa pienempiä oli helpompaa, kun oli noin viikko-viikko -systeemi. He osallistuivat kotitöihinkin siihen saakka, kunnes tää viimeisin eksä tuli meille majailemaan. Kuvio muuttui silloin, kun eksällä oli aikaa ja halua tehdä iso osa kotitöistä. Koira tuli meille syksyllä, koska ei ollut muuta sijoitusvaihtoehtoa ja sehän on periaatteessa alunperin lapsille hankttu koira..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, itsekin kerroit, että nautit joululahjojen hommaamisesta, ja silti nyt kiristät niillä lapsiasi ja syyllistät heitä siitä, että hekin ovat väsyneitä, eivätkä tykkää äitinsä komentelemisesta.

Kyllä minä ymmärrän, että olet stressaantunut ja väsynyt. Siitä on silti minusta aika turha syyllistää lapsia. Sinä määrität kodissanne jouluvalmistelujen tason, jaat tehtäviä ja nalkutat, kun homma ei suju. Entäpä, jos antaisit hommien jäädä tekemättä, jos lapset eivät hoida omaa osaansa? Ja opettelisit ajattelemaan, että niinkin voi olla, vähemmällä stressaamisella.

Toki se koira pitää joka tapauksessa lenkittää, ja minä en ainakaan katselisi sitä, että joku täyskykyinen ihminen sellaista laiminlöisi. Se on pakko hoitaa, ja se hoide-TAAN.

Mutta lahjoilla ei kiristetä. Ei vaan kiristetä. Niitä ei tarvitse ansaita, ne annetaan rakkaudesta tai niitä ei osteta lainkaan. Marttyyrinkruunua ei kumminkaan asetella tuolla lailla kutreille.

Eihän ap ole mitään kiristänyt lahjoilla, eihän lapset tiedä että äitinsä on hussannut rahansa heidän lahjoihin. Mutta aikuisten ihmisten ei edes pitäisi antaa äitinsä ostaa heille lahjoja, siinä on lahjaa kylliksi ettei heidän tarvitse opintolainaa ottaa kun opiskeleavat, ja saavat asua kuin hotellissa täysihoidolla, ilmaiseksi.

Jos minä olisin ap, sanoisin kyllä kersoille että se on loppu nyt. Jos ovat väsyneitä itsekin, niin ok, sitten ei kukaan tee mitään, ja niillä mennään mitä on. Koira on vanha ja kukaan sitä ei jaksa hoitaa, joten piikille vaan. Minäkin ottaisin heti koiran jos tietäisin satavarmasti että joku muu hoitaa sen. Minä en jaksaisi koiraa lenkittää, joten meillä ei ole koiraa eikä tule.

Totta kai kiristää! Huusi lapsilleen aatonaattona asiasta. Ja ainakin omassa mielessään harkitsee nyt, ovatko lapset tehneet tarpeeksi kotitöitä ansaitakseen lahjoja. Siitähän koko tämä ketjukin koskee, unohditkos?

Sitä paitsi ap itse kertoo halunneensa lapset luokseen asumaan, koska erosi miehestään vuosi sitten. Jos lapsien kotonaolo on tuollainen rasitus, niin sanoo lapsille suoraan, että haluaa heidän etsivän oman asunnon - eikä leikkisi tuolla lailla marttyyriä valinnoilla, jotka ON ITSE TEHNYT.

Meinaat että lapset itse eivät olisi halunneet asua opiskellessa täysihoidolla ilmaiseksi?

Ja olet sitä mieltä että se on ok, että kakarat ei eväänsä väräytä edes kotitöiden eteen, tai maksa asumisestaan, mutta silti äitinsä ostaa kaikilla rahoillaan heille lahjoja???

Mahdoton sanoa, miten mielellään lapset asuvat kotona ja kuuntelevat nalkutusta. Useimmat aikuiset lapset mieluummin asuisivat omillaan, jos suinkin heillä siihen olisi varaa.

Se nyt kumminkaan ei ollut se pointti, vaan ap:n suhde lapsiinsa. Hänhän tässä on keskustelemassa, lastensa kantoja emme voi oikeastaan edea arvailla.

Ap on halunnut lastensa asuvan luonaan. Ap ei ole vaatinut heiltä vuokraa. Ap on itse tykännyt shoppailla heille lahjoja. Pitääkö tilanteesta siis syyttää lapsia vai ap:ta itseään?

Ja kai lapset nyt sentään jotain ovat jouluvalmisteluista tehneet, ap:han sanoi jakaneensa jouluvalmistelut lapsille, ja joutuneensa osasta niistä huomauttelemaan.

Niin ei tässä ole ollut mitään kysymystä siitä, haluanko lasteni asuavn luonani, minusta on ihan luonnollista, että lapset ovat minun luonani, kun he eivät voi isänsä luona olla. Vai mihin heidät olisi pitänyt sijoittaa??

Miten voisin vaatia vuokraa ihmisiltä, joilla ei ole mitään tuloja (opintorahaa saavat sen köyhän perheen maksimin verran eli noin 90€/kk, josta maksavat bussilippunsa)??

Mitään jouluvalmisteluja-tehtäviä ei olla jaettu eikä tehty. Ainoastaan arkisia tehtäviä (koiran ulkoilutus, ruuanlaitto, siivous) olen koettanut saada jaetuksi heidän kanssaan, siinä onnistumatta. Ihmettelinkin, millainen arki on perheissä, joissa jaksetaan vielä jotain joulu- tai muita juhlia tehdä ja viettää, kun täysi työ tän arjenjaksamisenkin kanssa.....

Korjaan, ennenkuin kukaan ehtii huomauttaa, että tosiaan osa heistä käy opiskelujen ohella osa-aikaisesti töissä, mutta niistä muutamista tunneista ei varmasti paljoa palkkaa tule. Ne rahat ovat käyttäneet omiin tarpeisiinsa, kun onhan nuorilla menoja, jos joskus haluaa jossain käydä tai jotain juhlavampaa tehdä.

Toivottavasgi olet ostanut valmiit laatikot ja valmiin kinkkurullan tms. Ne ovat helposti valmiita syötäväksi. Tomaattia ja kurkkua tuoreruoaksi, omenoita ja mandariineja jälkiruoaksi.

Ei joulu vaadi tekemistä. Koirasta tietysti pitää huolehtia.

Koeta jaksaa.