Päivän avautuminen perheen perustamisesta

Kyllä mulla on aina ollut periaate että itse pitää pystyä oma elämä hoitamaan. Oon köyhästä perheestä ja mulle on kunnia-asia hoitaa itse raha-asiat. Oon saanut säästettyä lapsille hyvät pesämunat ja oon voinut myös aina ostaa heille kaiken mitä tarvitsevat. En olis hankkinut lapsia tilateeseen, jossa en olis pärjännyt taloudellisesti. Säästin mm. kotihoidontukiaikaa varten etukäteen rahaa, että on varaa olla kotona.

En allekirjoita tuota, itselleni oli ainakin ihan selvää, että lasten vuoro on sitten kun elämän perusta on kunnossa, eli on koulut käyty, vakiduuni ja asuinjärjestelyt valmiit niin että lapsille on tilaa eikä aineellisesta tarvitse huolehtia ylimääräistä. 

Nykypäivänä se vakiduuni ei vaan ole enää itsestäänselvyys. Itse perustin perheen määräaikaisuuksien keskelle, koska vakituista ei kuulunut ja ikää alkoi olla. Puolisolla onneksi vakityö. Aloitan uuden määräaikaisen työn ensi kuussa heti vanhempainvapaan perään ja taloudellinen puoli kunnossa. En siis jäisi sitä vakiduunia odottamaan vaan enemmän taloudellista painoarvoa laittaisin säästöille. Itse säästin määräaikaisuuksien ikeessä minkä pystyin koska halusin matkustella ja sitten niitä lapsia.

Toki tämä riippuu työstä ja alasta. Joillain aloilla on helpompaa saada vakituinen työ.

Niin no, omalla alallani ei vakiduunia kyllä saa oikein mitenkään päin. Sijaisuuksia ja osa-aikaisuuksia kyllä, niidenkin välissä työttömyysjaksoja kuitenkin. Miehellä melko pienipalkkainen vakityö alalla, jolta ei työt lopu. Tehtiin yksi lapsi, jonka elättämisestä selvitään näinkin. Ei voida materiaalisessa mielessä tarjota kaikkea mitä jotkut muut voivat, mutta vannon että jos tuolta lapselta aikuisena kysytään, että syntyisikö se uudestaan tähän "kurjuuteen" vai jäisikö syntymättä, niin valitsisi ekan vaihtoehdon.

Maailma on muuttunut, keskiluokan määritelmä ja mahdollisuudet ovat muuttuneet ja työelämä varsi kin on muuttunut. Nykyään jos haluaa perheen niin on siedettävä jonkinasteista epävarmuutta talouden suhteen. Eipä silti, lapsettomuus on ok valinta myös.

Pienet lapset eivät kuluta paljon: alle kouluikäisille saa vaatteet hyvin kirppareilta ja nettikirppiksiltä, syövät vähän, opiskelijana on ilmaiset päivähoidot sun muut.

Sitten kouluikäisenä jos on harrastusta sun muuta, niin kuluttavat paljon. Eli en pidä ollenkaan huonona sitä, jos jo opiskeluaikana lapsia saadaan. Toki jonkinlainen suunnittelu on hyvästä myös talouden suhteen.

Onko niin, että kun maailma tosiaan on muuttunut eikä työpaikka ole selviö, niin ei sen vuoksi perusteta perhettä (odottaessa vakaampaa tilannetta itselle) vai muutetaanko tietoisesti asennetta ja päätetään luottaa yhteiskunnan tukiin ja tehdään lapsia?

En ole enää siinä iässä, mutta kiinnostaa ihmisten näkemykset.

Siis ymmärsinkö oikein? Palkkasi on suomalaista keskitasoa? ja elätät sillä vain itsesi? Sinulla on ilmiselvästi liian suuret käsitykset siitä, että mitä lapsi tarvitsee. On eri asia olla työtön monta vuotta ja sitä myötä varaton, kuin että vuositolkulla saada keskipalkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että kun maailma tosiaan on muuttunut eikä työpaikka ole selviö, niin ei sen vuoksi perusteta perhettä (odottaessa vakaampaa tilannetta itselle) vai muutetaanko tietoisesti asennetta ja päätetään luottaa yhteiskunnan tukiin ja tehdään lapsia?

En ole enää siinä iässä, mutta kiinnostaa ihmisten näkemykset.

No, minää ainakinaikoinaan tein sen päätöksen, että päätin luottaa suomalaiseen turvaverkkoon. Olin ollut vakitöissä 6 vuotta, työpaikalla oli koko ajan huhuja lomautuksista  yt:stä. Sain lapsen ja jäin hoitamaan 32-vuotiaana. Palasin töihin lapsen ollessa 2 vuotta. Nyt olen ollut töissä 7 vuotta ja yhä niistä yt:stä puhutaan. Toki muutama työpaikka on jäänyt täyttämättä, kun siirtyivät eläkkeelle. Nyt on ikää on siis 41 vuotta ja todellakin olen iloinen että lapsen tein ja sain, vaikka työpaikka ei ollut ihan varma. Rahaa jää säästöön ja sijoituksiin joka kuukausi 15% bruttotuloista, ja varaudun pahimpaan. Mutta luotin kuitenkin lapsen saadessani siihen, että jos pahin tapahtuu,niin kyllä yhteiskunta pitää myös huolen, jos omat (voima)varat eivät riitä.

Miten niin miehillä ja naisilla erilaiset käsitykset? Itselle on ollut lapsesta asti aivan selvää ettei lapsia hommata ennen kuin niistä pystyy huolehtimaan, ja tuntemillani vähävaraisilla lapsiperheillä ihan samalla lailla sekä isä että äiti ovat hankkineet lapset vähävaraisuudesta huolimatta.

Luin itselleni ammatin joka työllistää aina. Sit tein lapset kun niihin oli palava halu. 

Eikai siinä sen kummempaa, hyvin on pärjätty. Ei ole kahdensadanneliön kivitaloa ja kahta audia pihassa, mutta eipä ole isoja pakollisia elämisen kulujakaan silloin kun ei ole haalinut itselleen tarpeettoman isoa taloa ja materiaa. Vähälläkin tulee toimeen ja silti asioita voi olla yltäkylläisesti. Meidän talouden semipakolliset menot on n. 2300e/kk. Perhekoko 2+2+koira. 

Juuri sen vastuullisen asenteen vuoksi, joita monella suomalaisella on jälkikasvunsa elättämisestä, tietyntaustaisten ihmisten suunnittelematin lisääntyminen muiden kustannuksella on todella väärin.

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärsinkö oikein? Palkkasi on suomalaista keskitasoa? ja elätät sillä vain itsesi? Sinulla on ilmiselvästi liian suuret käsitykset siitä, että mitä lapsi tarvitsee. On eri asia olla työtön monta vuotta ja sitä myötä varaton, kuin että vuositolkulla saada keskipalkkaa.

Duunarina n. 45k vuodessa. Nyt ei tosin aivan noihin lukemiin pääse opiskelijana ja osa-aikaisena.

Ap äskeinen

Vierailija kirjoitti:

Olen 30 vuotias mies, joka ikänsä tehnyt duunaritöitä fyysisesti/henkisesti raskaassa ammatissa. Palkka suomalaisittain keskitasoa. Omat vanhempani ovat korkeastikoulutettuja, nyt eläkkeellä. Omassa lapsuudessa ei ollut koskaan puutetta mistään. Tietokoneita oli tosin yksi koko perheessä, mutta se opetti ettei kaikkea voi saada. Nyt opiskelen amk:sa. Varmasti moni lähisukulainen ihmettelee, miksi en ole perhettä perustanut. Haluan tarjota lapsille samanlaisen elämisen tason kuin omat vanhempani tarjosivat. Omalla alallani on mahdollista päästä lähes 100k vuosituloihin. Luen täältä aina silloin tällöin tarinoita, kuinka ei ole varaa ostaa joululahjoja lapsille tai ruokaa perheelle yms. Itse en halua köyhyyteen lapsia alkaa tekemään. Nyt opiskelijana ja keikkatyöläisenä on helppoa elättää vain itsensä keskivertoa opiskelijaa paremmin. Jos/kun on tulotaso vakaa ja tasainen, voi miettiä perheenperustamista. Jos ei ole, voi hyvin elää elämän ilmankin perhettä. Miehillä ja naisilla taitaa olla vain hieman erilaiset näkökulmat tuosta?

Selitätkö vielä ton logiikan, jolla saat antamistasi premisseistä (sinä olet mies, sinä haluat lapsia vain jos on vakityöpaikka, Suomessa on lapsia joiden vanhemmat ovat köyhiä) tulokseksi, että miehet ja naiset tekee erilaisia päätöksiä? Ylivoimaisesti suurin osa niistä köyhempien perheiden lapsista on yhdessä päätöksen tehneiden naisten ja miesten lapsia.

Toki naisilla ja miehillä keskimäärin on eri tilanne. Nuoret naiset ovat samanikäisiä miehiä useammin pätkätöissä. Naisilla lastensaanti-ikkuna on lyhyempi kuin miehillä. Julkisessa keskustelussa naisten lisääntymisestä polotetaan aika paljon enemmän ja eri sävyyn kuin miesten. Varmasti naiset ja miehet keskimäärin ajattelevat asioista eri tavoin, joskin hajonta kummassakin ryhmässä on suurta.

Mutta muistetaan nyt kuitenkin, että suurimmassa osassa tapauksia kun nainen lisääntyy, myös mies on tehnyt tietoisen valinnan lisääntyä.

Samaa mieltä. Lisäksi varasin 25.000 säästöön hoitovapaata varten. Kannatti, vaikka lapsi tulikin hankittua siksi vasta lähes nelikymppisenä.

Tuossa on väärin tuo miehen ja naisen näkökulma asiaan. Kyllä molemmista löytyy molempia kantoja ja niiden väliltä. Minä olin ainut lapsi ja vaikka omat vanhempani ei olleet rikkaita minulta ei ikinä puuttunut mitään. Toki mitään luksuselämää en elänyt mutta ei se minua traumatisoinut. Aina oli ruokaa ja jouluisin paljon lahjoja.

Nykyään ihmiset on aika mustavalkoisia, että lapselle pitäisi olla kymmenen toetokonetta varaa hankkia että uskaltaa tehdä. Ei sekään ääripää minusta ihan järkevä ole niin kuin ei sekään että varattomana hankitaan kymmenen lasta...

Millä amk-koulutuksella pääsee 100k vuosituloihin?

Riippuu täysin ihmisestä. Minä olen samaa mieltä. Olen köyhäsä perheestä, meillä ei ollut juri mitään, mutta oltiin melko onnellisia. Itse aion päästä ensi vähintään keskipalkaiseksi ennen kuin alan leikkimään kotia. 

T: nuori nainen köyhästä perheestä

Vierailija kirjoitti:

Millä amk-koulutuksella pääsee 100k vuosituloihin?

Tekniikan alalta. Tosin valuutta ei välttämättä ole euro, vaan NOK, USD, SAR tai QAR. Ulkomailta ne parhaimmat massit kerätään....