Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun pitää järjestää joka joulun alla jokin suuremman luokan draama?!
22.12.2016 |
Lapsuudenkodissa oli aina siivottu kunnolla jouluksi, tuuhea kuusi hankittu ajoissa, hyvää ruokaa, pianonsoittoa, naurua, lahjoja, joulupukki, perinteitä. Meillä on joka vuosi joko joulun alla tai jouluna draamaa, kaaosta, kriisi. Viime vuonna se aiheutui siitä, että hukkasin sähköpostista sekä junaliput että majoitusvarauksen. Huutoa, syyttelyä, paniikkia ja sata puhelinsoittoa, niistä oli aatonaatto tehty. Joulupäivänä raivostuin miehelleni, joka jankutti edelleen sitä samaa asiaa, että kuinka minä voin kadottaa sähköpostista kaikki tärkeät jutut, ja riitelyä jatkui siis tapaninpäivään. Tänä vuonna tein joulusiivouksen kerrankin ajoissa, pesin koko kämpän puhtaaksi jo sunnuntaista tiistaihin kestäneellä ajanjaksolla. Tänään olin töissä ja perheen kahden koululaisen piti tulla koulusta aikaisin kotiin. Olivat tuoneet ilman lupaa 6 kaveria ja kävelleet kengillä sisällä. Laitoin jouluksi vaalean karvalankamaton olohuoneeseen ja nyt se on ihan kurainen. Pojat ilmeisesti etsineet jotain ps-pelejä tv-tason kaapeista joko kengät jalassa tai kurahousuilla. Joku oli leikannut ison palan naapurille lahjaksi tehdystä hedelmäkakusta. Vessaan oli ollut jollain myös kiire, vessan matossa on nimittäin kuraiset kengänjäljet ja lavuaarikin kurassa. Laskin kymmeneen, ei auttanut, ja sitten aloin huutaa. Omille lapsille tietenkin, kun vieraille ei uskalla. Täällä sikaillaan heti kun saa kaiken kuntoon. Olen edelleen raivoissani ja kukaan ei myönnä mitään. Samaan aikaan ärsyttää hukkaan heitetty työmäärä ja suututtaa se, etten osaa vain ottaa rennosti. Miksei niitä siivouksiakin olisi voinut ostaa? Ja laittaa halpaa IKEAn mattoa lattialle. Joka vuosi tavoittelen hyvää joulua ja aina asiat menee pieleen! Onko muilla tällaista vai osaatteko järjestää joulunne "oikein"?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea joulu tai pitäisi olla joulu menee äärimmäisen helposti suorittamiseksi.
Ja sitten menee hermot, kun joku on niin kuin sen ei pitäisi olla.
Lapset eivät muista oliko kuraa matossa jouluna, mutta toistuvat joulukilahdukset muistetaan... ainakin minä muistan ja ikää on jo 50 v. Äitini suoritti nuorempana joulua hikipäässä.
Missä niitä lehmänhermoisia äitejä sitten luuraa? Jos on siivonnut ja laittanut parhaan, valkoisen juhlamaton lattialle, harva mamma varmaan kilahtamatta kestää, jos penskat kuraa maton kengillään jo ennen joulua.
Siellä, missä viikkosiivous riittää jouluksikin, eikä ole erikseen valkoisia juhlamattoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea joulu tai pitäisi olla joulu menee äärimmäisen helposti suorittamiseksi.
Ja sitten menee hermot, kun joku on niin kuin sen ei pitäisi olla.
Lapset eivät muista oliko kuraa matossa jouluna, mutta toistuvat joulukilahdukset muistetaan... ainakin minä muistan ja ikää on jo 50 v. Äitini suoritti nuorempana joulua hikipäässä.
Missä niitä lehmänhermoisia äitejä sitten luuraa? Jos on siivonnut ja laittanut parhaan, valkoisen juhlamaton lattialle, harva mamma varmaan kilahtamatta kestää, jos penskat kuraa maton kengillään jo ennen joulua.
Siellä, missä viikkosiivous riittää jouluksikin, eikä ole erikseen valkoisia juhlamattoja!
Kilahtamisia tulee ainakin meillä ihan jo siitäkin,kun lapset tappelee keskenään. Viime jouluna hajottivat vuokramökin telkkarin touhutessaan. Kilahdin, tunnustan. Tänä jouluna lapset sotkevat ja kiukuttelevat kuumeessa.
Jouluun liittyy paljon muistoja, oman lapsuuden perheen kesken vietettyjä jouluja, joista minulla on vain lämpimiä ja riemullisia muistoja. En ymmärrä miten äiti sen teki, meitä on 7 lasta ja isä ei varmasti auttanut äitiä missään jouluvalmisteluissa.
Nyt äitini on kuollut, joulu on minulle myös ainainen surujuhla aikaisen äitini menetyksen takia.(kuoli 50-vuotiaana).
Minusta tuntuu ikävältä, että jouluna perheeni ei tunnu arvostavan sen tärkeää merkitystä minulle. Mieheni ei esimerkiksi jaksa nousta sängystä ajoissa, jotta voimme touhuta yhdessä aamupalat pöytään yms. Tänä vuonna sovittiin, että ei järjestetä pukkia kun lapset ovat jo kouluikäisiä. Aatto-yönä tonttu oli tuonut lahjat kuusen alle ja lapset sai avata lahjat heti aamupäivästä. Heräsimme 10 aikaan, mutta mies konkoili ylös vasta 11:30 ja silloin lahjojen avaus oli jo ohi ja olin ehtinyt yksin laittaa joulupuurot pöytään. Yritin kyllä herätellä, että hei tehtäis yhdessä. No, pahoitin mieleni, sitten vielä ihmetellään kun minua ei yhtään kiinnosta miehen seksinvingunta; onhan sentään joulu, nythän on lahjojen antamisen aika. Mies ei ollut ostanut minulle mitään lahjaa. Minä tietysti muistan kaikkia perheeni jäseniä, olin ostanut ja kertonut myös ennen joulua miehelle, että OLEN OSTANUT SINULLE LAHJOJA.
Sitten kävi sukulaisia kahvilla, joulumieli jo palasi :)
Saunomista ja taas jotain kuittailua mun kropasta. Ettei kuulemma maha noin voi pömpöttää kun on juossut niin paljon jumpassa. Argh! No mielipaha palasi taas.
Meidän joulu loppui eiliseen, tänään on pelattu lasten kans monopolia ja käyty leffassa. Mies heräsi 13:30, ihan sama. Menköön talviunille kokonaan, ei kiinnosta tuollanen pösilö.
Kuusi on nätti ja minä lähden nyt salille. Hyvää joulua, ei ne asiat mene aina hyvin mutta minkäs teet!
Ap, teillä on silti kiva koti etkä sinäkään ole ihan kauhea, kun lasten kaverit tulevat joukolla käymään. Tekemäsi työ näkyy tavalla tai toisella, vaikkei ihan niin kuin olet suunnitellut.
Muistathan, että kilarit kuuluu elämään, mutta niin kuuluu pahoillaan oleminen ja sen kertominen. Lapsille pitää sanoa suoraan, että olin kohtuuton, jottei jää elinikäisiä väärinkäsityksiä. Nimim. mulle tätä sattuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouluun liittyy paljon muistoja, oman lapsuuden perheen kesken vietettyjä jouluja, joista minulla on vain lämpimiä ja riemullisia muistoja. En ymmärrä miten äiti sen teki, meitä on 7 lasta ja isä ei varmasti auttanut äitiä missään jouluvalmisteluissa.
Nyt äitini on kuollut, joulu on minulle myös ainainen surujuhla aikaisen äitini menetyksen takia.(kuoli 50-vuotiaana).
Minusta tuntuu ikävältä, että jouluna perheeni ei tunnu arvostavan sen tärkeää merkitystä minulle. Mieheni ei esimerkiksi jaksa nousta sängystä ajoissa, jotta voimme touhuta yhdessä aamupalat pöytään yms. Tänä vuonna sovittiin, että ei järjestetä pukkia kun lapset ovat jo kouluikäisiä. Aatto-yönä tonttu oli tuonut lahjat kuusen alle ja lapset sai avata lahjat heti aamupäivästä. Heräsimme 10 aikaan, mutta mies konkoili ylös vasta 11:30 ja silloin lahjojen avaus oli jo ohi ja olin ehtinyt yksin laittaa joulupuurot pöytään. Yritin kyllä herätellä, että hei tehtäis yhdessä. No, pahoitin mieleni, sitten vielä ihmetellään kun minua ei yhtään kiinnosta miehen seksinvingunta; onhan sentään joulu, nythän on lahjojen antamisen aika. Mies ei ollut ostanut minulle mitään lahjaa. Minä tietysti muistan kaikkia perheeni jäseniä, olin ostanut ja kertonut myös ennen joulua miehelle, että OLEN OSTANUT SINULLE LAHJOJA.Sitten kävi sukulaisia kahvilla, joulumieli jo palasi :)
Saunomista ja taas jotain kuittailua mun kropasta. Ettei kuulemma maha noin voi pömpöttää kun on juossut niin paljon jumpassa. Argh! No mielipaha palasi taas.
Meidän joulu loppui eiliseen, tänään on pelattu lasten kans monopolia ja käyty leffassa. Mies heräsi 13:30, ihan sama. Menköön talviunille kokonaan, ei kiinnosta tuollanen pösilö.
Kuusi on nätti ja minä lähden nyt salille. Hyvää joulua, ei ne asiat mene aina hyvin mutta minkäs teet!
Melkoinen henkinen teini sulla miehenä. Mutta olet tainnut sen sellaiseksi passata?Aloitatte jatkossa ohjelman esim lahjojen avaus vasta miehen herättyä. Ostat jatkossa itsellesi ihanan lahjan ja hieman vähennät miehen lahjoja. Tai teette kuten me: molemmat hankkivat lahjan itselleen. Ja kyllä sen miehen voi yhtenä päivänä jouluna herättää kohtuulliseen aikaan esim klo 10 muun perheen kanssa puurolle. Miehelle myös omat selkeät vastuualueet joista huolehtii tai ne jäävät tekemättä. Olkoon sitten sellaisia jotka miehelle ovat joulussa tärkeitä, ei sinulle.
Minäkin vedin torstaina megaluokan kilarit.
Olin keskiviikkona siivonnut koko talon.
Torstai aamuna olin lasten joulujuhlissa. Olivat peräjälkeen ja yhteensä kesti 3 tuntia.
Miehellä the manflu ja ei viitsinyt juhliin lähteä. Hänen piti koirat käyttää aamupissalla, mutta ei viitsinyt sitäkään tehdä.
Kun tultiin kotiin niin täällä oli bioroskis levitelty ympäri taloa, muutama lasi tiskipöydältä pudotettu ja lattiat täynnä koirankusta.. yksi koirista on kodinvaihtaja ja vielä ei oikein osaa käyttäytyä.
On oikein kiltti silloin kun joku ihminen on samassa huoneessa, mutta yksin keksii kaikkea tyhmää.
Raivosin aikani, nappasin lapset mukaan ja mentiin kaupungille lounaalle.
Koti oli taas siisti kun tultii, mies oli mattoja pesemässä kylpyhuoneessa..
Kyllä se joulu tuli silti vaikkei nyt olekkaan niitä muhkeita valkoisia karvamattoja lattioilla.