Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä perhe-elämässä miehen näkökulmasta?
21.12.2016 |
Ero tuli 1,5 vuotta sitten ja vapauduin epätyydyttävästä suhteesta. Alkuun ajattelin että antaa naisten olla, mutta ei minusta ollut yksineläjäksi. Nyt on tullut muutamia kuukausia treffailtua ihanan naisen kanssa. Nähdään useamman kerran viikossa ja vietetään laadukasta aikaa yhdessä (seksiä, minimatkoja jne.). Sitä mietin että mitä lisäarvoa uusioperheen perustaminen voisi tähän tuoda. Mielestäni ei mitään positiivista. Nyt on kipinää, intohimoa ja kaipuuta. Perhearki todennäköisesti pilaisi koko jutun. Onko alunperinkään mitään järkeä siinä että mies ja nainen asuvat saman katon alla.
Kommentit (9)
Miehiä on erilaisia, ja minulle perhe-elämä ainakin vielä sopii. Pidän siitä että kotona on muitakin, elämää. Haluan seurata lasteni kasvua. Tottakai säännöllinen seksikin on kätevää. Perheen menettäminen on pahinta, mitä minulle voisi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä. Mutta sun pitää vain löytää nainen, joka ajattelee samoin.
Mun 50-vuotias ystävätär on ollut aviossa miehen kanssa, on ollut yhteinen asuntolaina jne. Nyt kun hän sinkkuna etsii miestä, hän ei enää halua heittää hynttyitä yhteen, vaan hänelle kävisi juuri tuollainen järjestely.
Itse taas olen 36 ja elättelen vielä toivoa, että voisin saada perheen. Siksi ajattelen, että miehen kanssa pitäisi päätyä saman katon alle ja ottaa se, mitä siinä paketissa on.
Vierailija kirjoitti:
Saa lapsia! Elämäsi jatkuu etkä kuole sukupuuttoon!
Lapset on jo ensimmäisestä liitosta.
ap
Vielä vähemmän siinä on järkeä naisen näkökulmasta, koska hän yleensä tekee isomman osan kotitöistä. Ihan järkevää asua eri osoitteissa.
N43
Ei mitään järkeä. Varsinkin jos sinulla on jo lapsia niin olet tehtäväsi täyttänyt. Geenit jatkuvat ja perhe-elämässä ei ole mitään pointtia enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva yhdessäolo vaan tappaa kipinän, parempi että molemmilla omat kämpät ja jotkut harrastukset. Yleensäkin on vaan normaalia että muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen tunteet hiipuu. Luonnossa kun lapsi saatiin kävelemään omilla jaloillaan ja varomaan villipetoja niin ei sille vanhempien tiiviille tunneyhteydelle ollut enää tarvetta. Ihan biologiaa tämä homma.
Jotkut tykkää että kotona on muitakin. Esim. minun mies oli se joka halusi muuttaa yhteen, mulle olisi käynyt tuommoinen erillisasuminen mitä kuvailit. Haluaa herätä samasta sängystä, tehdä yhdessä ruokaa, kölliä yhdessä sohvalla. Mutta jos yhteisasuminen olisi tarkoittanut, että hänen pojatkin asuu täällä, en olisi suostunut. En halua lapsiperhe-elämää.
älä muuta yhteen jos et nää siinä hyviä puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa lapsia! Elämäsi jatkuu etkä kuole sukupuuttoon!
Ehkä sen uuden kumppanin kanssa ei edes halua lapsia? Minulla on vastaavanlainen järjestely nykyisen miehen kanssa, eli asutaan erillään ja vietetään aikaa yhdessä silloin kun siltä tuntuu. Lapset saavat olla keskenään isänsä kanssa, ja myös silloin kun lapset ovat äidillään meillä molemmilla on mahdollisuus omaan rauhaan. Eikä tarvitse siivota lasten jälkiä!
Saa lapsia! Elämäsi jatkuu etkä kuole sukupuuttoon!