Lue keskustelun säännöt.
Nyt 3 v työttömänä - Ajattelin aloittaa itseni myymisen
21.12.2016 |
Luin 2 vk sitten Hymy-lehden sivuilta löytyvää "Ilotytön-blogia" (tms. vastaava nimi sillä, en muista tarkalleen enää).
Sen kirjoittaja vaikutti fiksulta ja elämäniloiselta nuorehkolta naiselta. Kirjoitti hyvin ja avasi vaikutteita siihen, miksi oli ammattiinsa Suomessa päätynyt.
Minulla on akateeminen koulutus. Työhakemuksia olen tehnyt n. 20 per kk vauhtia nyt 3 v ajan. Käynyt haastatteluissa. Silti kukaan, siis yksikään työnantaja, ei ole halunnut minua työntekijäkseen.
Minun alallani ei yrittäjyys kannata.
Siitä se sitten lähti, 2 vk sitten: Tykkään seksistä, en omaa estoja. Jos minulle jotain on suotu älyn lisäksi, on se ulkonäkö. Olen pitkä ja hoikka pitkähiuksinen blondi. Vielä 40-veenä näytän max. kolmekymppiseltä.
Tällä ammatilla tienaa kuulemma helposti n. 100.000 € per vuosi. Eli saman, kuin mitä tienasin entisessä ammatissani.
En jaksa enää tätä työttömyyttäkään. Rahat ovat aivan lopussa ja tunnen itseni täysin joksikin yhteiskunnan ajopuuksi. Kukaan ei halua minua.
Mitä olette mieltä? Tuomitsetteko? Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (95)
Voisin tulla nussii sua peräreikään paljonko maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein täsmää. Jos jonkun kannatti maksaa työstäsi 100000 euroa vuodessa, niin miksi et menestyisi yrittäjänä? Vai olitko joku yhteiskunnan virkamies, jolle ei ole yksityisellä sektorilla?
Tee analyysi. Tutustu sihteeriopiston tsekkoslovakialaisiin 22-vuotiaisiin tyttöihin ja heidän hinnoitteluunsa. Mikä olisi antamasi lisäarvo näihin verrattuna.
Ajattelitko hankkia liikepaikan kotikaupungistasi? Usemmat tytöt kiertävät maailmaa. Kiinteä toimipaikka olisi ehkä hyvä, mutta jos joku tutuntuttu tunnistaa sinut, ja sinä et häntä niin saat melkoisen maineen. Kai katsoit Syke -sarjan.
Huomattavan maksukykyinen mieshenkilö vastaa. Noilla tsekkinaisilla on kyllä näköä, mutta myös useita asiakkaita päivässä. Liukuhihnahuorat eivät kiinnosta useampia. Sellainen täyden palvelun vakiohoito on paljon parempi.
Yli 40-vuotiaalle ei riitä asiakkaita kovin pitkäksi aikaa, koska harva mies jaksaa samaa horoa polkea, kun tarjolla on uuttakin lihaa samaan hintaan. Kukaan ei tienaa Suomessa kuusinumeroista summaa yhdessä kaupungissa persettään myymällä, ei kukaan.
Yrittäjyys omalla alallani on sen vuoksi aika lailla poissuljettu, että siihen tarvitsee ympärille melkoisen laajan organisaation. Asiakkaine kun tällä alalla ovat suuret pörssiyhtiöt ja muut suuryritykset Suomessa & maailmalla.
Eli kyseessä on ammatti, jossa tienasin työnantajalleni n. € 400.000 per vuosi (ja tosiaan kotiutin itse vain sen € 100.00 per vuosi, eli varsin hyvä diili työnantajalle mielestäni). Mutta ilman avustaja-joukkoa ympärilläni en olisi siihen pystynyt. Enkä ilman niitä useita IT-ohjelmia, joilla valvottiin määräpäiviä, arkistointia, asiakastyytyväisyyttä, asiakirjapohjia yms.
Eikä ylsikään niistä asiakkaista olisi halunnut ostaa niitä palveluita joltain taholta, jolla ei olisi ollut kunnon varamiehitystä tarjolla, isoa varmaa organisaatiota ja lähestulkoon 24/7 -päivystystä tarvittaessa.
Yhden ihmisen on mahdotonta revetä siihen kaikkeen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muistathan maksaa verot.
Seksin myynti on verotonta, tiesittekös sen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä yksi kaupunki olisi minulle juuri se Suomen suurin kaupunki. Olen täältä kotoisin, ja täällä haluaisin mieluusti nyt pysyäkin.
Sitä en ole ehtinyt vielä miettiä, että mitä kaikkea tarjontani pitäisi sisällään. Aivan varmasti ainakin suihinottoa, jonka itse koen kivaksi puuhaksi.
Lisäksi minua kiinnostaisi kuulla, että mitä miehet eniten haluavat. Mitä ovat ne fantasiat. Sillä olisihan niitä kiva toteuttaa.
En siis todellakaan ole mitenkään estoinen itse, vaan ihan oikeasti pidän seksistä.
En kuitenkaan varmaankaan pystyisi myöskään tekemään ainakaan usein mitään sellaista, joka kovasti sattuisi fyysisesti itseeni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistathan maksaa verot.
Seksin myynti on verotonta, tiesittekös sen!
En tiennyt enkä tiedä vieläkään, ellet laita uskottavaa lähdettä tuolle väitteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita ennemmin vaikka työskentelemään eroottisella puhelinlinjalla.
Et ole sitten ajatellut kouluttautua jollekin muulle alalle?
Vierailija kirjoitti:
Aloita ennemmin vaikka työskentelemään eroottisella puhelinlinjalla.
Et ole sitten ajatellut kouluttautua jollekin muulle alalle?
90-luku meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yläpää kestää niin mikä ettei.
Mielessä käynyt sama. Olen myös lähettänyt työhakemuksia ja käynyt haastatteluissa. Olen hakenut muutaman kk:n apulaisen hommia ja sitten ihan niitä paskaduuneja siinä toivossa, että saisin jalan jonkun puulaakin oven väliin. Asiakaspalvelutyö olisi se ykkönen, mutta mihinkään en töihin pääse.
Aikaa riittää arkisin jumppaamiseen, hyväntekeväisyyteen, talkoohommiin...no kaikkeen. Kämppääkin tullut hinkattua jo leikkaussalipuhtauteen kun jotain tekemistä tarvitsen. Rahakaan ei olisi pahitteeksi.
Yhtä hyvin sitä voisi seksipalveluita myydä. Palveluammatti missä ihmistuntemus on hyödyksi, niinkuin muissakin palveluammateissa. Mutta jonkunlainen sopimuspohja pitäisi noissakin hommissa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites verot? Pimeänä tuota kai tehdään ellet perusta toiminimeä. Mietin vain kiinnostuuko jokin taho jossain kohtaa, jos tilille tipahtaa 100k vuodessa tyhjästä.
Itseopiskelijana olen miettinyt että voisi vähän lisärahoja tienata seksin myymisellä. Kiinnostaisi kyllä tietää miten se kannattaisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin 2 vk sitten Hymy-lehden sivuilta löytyvää "Ilotytön-blogia" (tms. vastaava nimi sillä, en muista tarkalleen enää).
Sen kirjoittaja vaikutti fiksulta ja elämäniloiselta nuorehkolta naiselta. Kirjoitti hyvin ja avasi vaikutteita siihen, miksi oli ammattiinsa Suomessa päätynyt.
Minulla on akateeminen koulutus. Työhakemuksia olen tehnyt n. 20 per kk vauhtia nyt 3 v ajan. Käynyt haastatteluissa. Silti kukaan, siis yksikään työnantaja, ei ole halunnut minua työntekijäkseen.
Minun alallani ei yrittäjyys kannata.
Siitä se sitten lähti, 2 vk sitten: Tykkään seksistä, en omaa estoja. Jos minulle jotain on suotu älyn lisäksi, on se ulkonäkö. Olen pitkä ja hoikka pitkähiuksinen blondi. Vielä 40-veenä näytän max. kolmekymppiseltä.
Tällä ammatilla tienaa kuulemma helposti n. 100.000 € per vuosi. Eli saman, kuin mitä tienasin entisessä ammatissani.
En jaksa enää tätä työttömyyttäkään. Rahat ovat aivan lopussa ja tunnen itseni täysin joksikin yhteiskunnan ajopuuksi. Kukaan ei halua minua.
Mitä olette mieltä? Tuomitsetteko? Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Kyllä jotain outoa on nelikymppisessä akateemisessa naisessa, joka ei enää mukamas työllisty omalle alalleen! Huonot paperit kenties?
Suunnitelmassa ei ole mitään vikaa,tosin aika paljon ajattelet tienaavasi.Oma tila ja kamerat on hyvä.Miten sulla työttömänä niihin on aluksi rahaa?Hmm...
Ainoa ongelma onkin sitten iso.Mitä teet kun lopetat?Olet yli 40 nyt ja työn saanti vaikeutuu.Voit kohta unohtaa kokonaan oman alan,mutta jollain sun on muutaman vuoden päästä kuitenkin elettävä joten nyt sun pitäisi työllistyä pidempi aikaisesti.
Voikohan tämä olla tottakaan jos et tätä ole 2 vkon sisään ajatellut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin 2 vk sitten Hymy-lehden sivuilta löytyvää "Ilotytön-blogia" (tms. vastaava nimi sillä, en muista tarkalleen enää).
Sen kirjoittaja vaikutti fiksulta ja elämäniloiselta nuorehkolta naiselta. Kirjoitti hyvin ja avasi vaikutteita siihen, miksi oli ammattiinsa Suomessa päätynyt.
Minulla on akateeminen koulutus. Työhakemuksia olen tehnyt n. 20 per kk vauhtia nyt 3 v ajan. Käynyt haastatteluissa. Silti kukaan, siis yksikään työnantaja, ei ole halunnut minua työntekijäkseen.
Minun alallani ei yrittäjyys kannata.
Siitä se sitten lähti, 2 vk sitten: Tykkään seksistä, en omaa estoja. Jos minulle jotain on suotu älyn lisäksi, on se ulkonäkö. Olen pitkä ja hoikka pitkähiuksinen blondi. Vielä 40-veenä näytän max. kolmekymppiseltä.
Tällä ammatilla tienaa kuulemma helposti n. 100.000 € per vuosi. Eli saman, kuin mitä tienasin entisessä ammatissani.
En jaksa enää tätä työttömyyttäkään. Rahat ovat aivan lopussa ja tunnen itseni täysin joksikin yhteiskunnan ajopuuksi. Kukaan ei halua minua.
Mitä olette mieltä? Tuomitsetteko? Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Kyllä jotain outoa on nelikymppisessä akateemisessa naisessa, joka ei enää mukamas työllisty omalle alalleen! Huonot paperit kenties?
Tai kohtuuttomat palkka-vaatimukset.
Ei tämä ketju vaikuta aidolta, joku nyt vain tehtaillu tämmöisen persoonan tänne tänään.
Ei siinä, jos olisin nainen lähtisin heti alalle. Aivan naurettavan hyvin maksetaan täällä, koulutusvaatimus nolla eikä kokemustakaan tarvita. No, pitää tietenkin osata ventovieraiden kanssa harrastaa seksiä, mutta nainen voi milloin vaan tätä asiakaspalvelua harjoitella ilmaiseksi, siihen on iskurit yms. Norjaa lukuunottamatta suomessa taitaa edelleen olla euroopan kovimmat taksat.
Nelikymppinen tietty ei paini enää 1.divarissa, mutta eiköhän niitä asiakkaita löydy kun osaa ja jaksaa käyttäytyä ystävällisesti kiukuttelevien vaimojen ukkomiehille, ja yksinäisille, joita suomessa on paljon.
Noi turvakamerat on muuten vähän kakspiippuinen juttu. Jos asiakas näkee että on kameroita niin suuttuu ja häippäsee helposti paikalta, veikkaisin. Ja kun sana leviää että sinä kuvaat asiakkaitasi....
Salaa kuvaaminenhan on myös rikos, paitsi julkisella paikalla.
Kamerahan ei myöskään pelasta väkivallalta, ainoastaan helpottaa rikollisen kiinnisaamista. Ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Entä mitä töitä Briteissä on tarjolla?
Itse olen nuorempana itse asunut 2 v Lontoossa, joten se olisi tuttu & mukava paikka asua nytkin. Mutta suntojen hinnat siellä, niin omistus- kuin vuokra-asuntojenkin ovat aivan pilvissä, siis vielä kalliimpia, kuin täällä Pk-seudulla Suomessa.
Se työ, mitä aikoinaan tein Lontoossa 2 v, oli Au Pairin työ, ja siitä ei todellakaan makseta siten, että voisin kuvitella tekeväni sitä tänä päivänä. Sain silloin 25 £ viikossa käteen ja sillä oli sitten pärjättävä. Ei ollut edes omaa huonetta minulla, vaan nukuin samassa huoneessa perheen vauvan kanssa.
Hurjaa ajatella, miten sitä silloin nuorena jaksoikaan ihan sen vuoksi, että sai uusia kokemuksia, ystäviä ja jännitystäkin elämään. Ja jäihän siitä myös ikuinen kielitaito - suunnilleen toisena äidinkielenäni enkkua yhä puhun. Mutta ei sekään ole auttanut työnsaannissa nyt Suomessa.
Ap
Ohis toista kieltä sujuvasti puhuminen ei tarkoita sitä että sitä puhuis lähes toisena äidinkielenä.
Englannissa on aika monta muutakin paikkaa kuin Lontoo ja monissa niistä on halvempaa asua kuin Helsingissä. Jos luovuus ja oma ajattelukyky on tuota tasoa, ei ihme ettei töitä löydy.
Mistäs sä ap:n kielitaidon tason tiedät?
Akateeminen työttömyys vaivaa kaikkia länsimaita, ja jos joku parikymppinen voikin aloittaa paskaduuneista vieraassa maassa ja edetä siitä eteenpäin, niin nelikymppisenä akateemisena samaa yrittävä ei ehkä onnistu ihan niin hyvin.
Jos ap:lla on ulkonäköä, suosittelen ihan oman alan töiden hakua ulkomailta. Ulkonäköä katsotaan todella paljon naisella. Suomessa se vain johtaa siihen, että sua ei palkata kateudesta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin 2 vk sitten Hymy-lehden sivuilta löytyvää "Ilotytön-blogia" (tms. vastaava nimi sillä, en muista tarkalleen enää).
Sen kirjoittaja vaikutti fiksulta ja elämäniloiselta nuorehkolta naiselta. Kirjoitti hyvin ja avasi vaikutteita siihen, miksi oli ammattiinsa Suomessa päätynyt.
Minulla on akateeminen koulutus. Työhakemuksia olen tehnyt n. 20 per kk vauhtia nyt 3 v ajan. Käynyt haastatteluissa. Silti kukaan, siis yksikään työnantaja, ei ole halunnut minua työntekijäkseen.
Minun alallani ei yrittäjyys kannata.
Siitä se sitten lähti, 2 vk sitten: Tykkään seksistä, en omaa estoja. Jos minulle jotain on suotu älyn lisäksi, on se ulkonäkö. Olen pitkä ja hoikka pitkähiuksinen blondi. Vielä 40-veenä näytän max. kolmekymppiseltä.
Tällä ammatilla tienaa kuulemma helposti n. 100.000 € per vuosi. Eli saman, kuin mitä tienasin entisessä ammatissani.
En jaksa enää tätä työttömyyttäkään. Rahat ovat aivan lopussa ja tunnen itseni täysin joksikin yhteiskunnan ajopuuksi. Kukaan ei halua minua.
Mitä olette mieltä? Tuomitsetteko? Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Kyllä jotain outoa on nelikymppisessä akateemisessa naisessa, joka ei enää mukamas työllisty omalle alalleen! Huonot paperit kenties?
Jahas akateemisten vihaaja löysi paikalle... Luuletko sä pelle, että akateemisilla aloilla katsotaan jotain todistuksen numeroita niin kuin peruskoulussa? :D
Juuri nyt on uutisissa että myyntiedustajista on pulaa. Jos kerta alanvaihdos huoraksi tuntuu sinusta yksinkertaiselta, mikset samantien vaihtaisi myyntihommiin kunniallisemmalle alalle. Epätoivoisena prostituutio voi tuntua helpolta ratkaisulta, se on kuitenkin jotain mitä saatat katua myöhemmin kun siirryt takaisin normaalielämään. Suomi on pieni maa, saatat törmätä asiakkaisiin. Lisäksi, olet sen verran iäkäs alalle että tuskin voit itsestäsi kallista luxushuoraa luoda ja toisekseen onko kysyntää miten paljon ja kuinka kauan? Se mistä nämä ammattiaan kehuskelevat huorat eivät tuo esiin, on että asiakkaissa on friikkejä ja ihmisiä joilla on sellaisia kehityksellisiä häiriöitä, jotka saavat heidät "rakastumaan" ihmiseen jolta ostavat seksiä, ja he takertuvat ja jopa alkavat stalkkeroida ja häiriköidä prostituoituja.Sinä et pysty tätä välttämättä tietämään kun ihminen tulee asiakkaaksesi. Mm.tämän takia jotkut sitten käyttävät parittajaa, koska yksinäinen ammatinharjoittaja on suojattomampi häiriköitä vastaan.