Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa etten löydä elämänkumppania
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todennäköisesti jäätte ilman, niin kuin minäkin. Kuolema koittaa 20 vuoden sisällä.
Ihan vauvoja olette vielä, koko elämä edessä. Yrittäkää nauttia siitä ilman kumppania, ei ainakaan mene hukkaan.
Muakin pelottaa joskus, tänään esimerkiksi sellainen ilta. Jotenkin on vaikeaa edes lähteä virittelemään mitään, kun on ehtinyt pettyä jo moneen kertaan. Ihan sama miten hyvin tapailu menee, miehet häviää sanomatta mitään. Surullista, kun olen vasta 23-vuotias, eikä oikeasti ole kiire mihinkään. Välillä sitä vaan kaipaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä se, että on pettynyt jo niin useasti.
Pitkiäkin suhteita on ollut, tällä hetkellä yksin.
Luin netistä henkilön kertomuksen heidän parisuhdeongelmista, mm onnetomuuksien/sairauden aiheuttamista. Miten he toimivat ja molemmat yrittivät terveydensä uhalla pitää toisiaan hyvänä, se oli niin koskettava tarina että menin makaamaan sängylle tuijottamaan kattoon. Ymmärsin, että tuommoista rakkautta mitä heillä on, en ole, enkä ikinä tule kokemaan. Kukaan ei tule ikinä rakastamaan minua, kuten hänen vaimonsa häntä, enkä minä ole ketään rakastanut, kuinka hän vaimoaan. Ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen kyyneleet valuivat.
Kyllä minulle taas kumppani löytyy, ehkä se "elämänkumppanikin", mutta ei suhde tule yltämään heidän suhteen tasolle. Sen verran elämää nähty, että olen varma asiasta. Ja tuokin kertomus elää enää muistissani, teksti hävinnyt netin bittitaivaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena on helppo löytää kumppani. Vanhempana ihmiset tulevat kriittisemmiksi ja kun vielä vapaita on vähemmän niin sen oikean löytäminen vaikeutuu koko ajan.
Mua ei enää pelota vaan se alkaa tuntua todennäköiseltä muttei toisaalta pelottavalta.
42 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ei enää pelota vaan se alkaa tuntua todennäköiseltä muttei toisaalta pelottavalta.
42 v.
Sama täällä. Siihen tottuu vanhemmiten. Eikä sitä huolisikaan enää muuta kuin sen juuri oikealta tuntuvan.
50 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei enää pelota vaan se alkaa tuntua todennäköiseltä muttei toisaalta pelottavalta.
42 v.
Sama täällä. Siihen tottuu vanhemmiten. Eikä sitä huolisikaan enää muuta kuin sen juuri oikealta tuntuvan.
50 v
Teidän takianne sijoitan kissanruokaa valmistaviin yrityksiin. Ja menee ihan helvetin hyvin. Iso kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei enää pelota vaan se alkaa tuntua todennäköiseltä muttei toisaalta pelottavalta.
42 v.
Sama täällä. Siihen tottuu vanhemmiten. Eikä sitä huolisikaan enää muuta kuin sen juuri oikealta tuntuvan.
50 v
Teidän takianne sijoitan kissanruokaa valmistaviin yrityksiin. Ja menee ihan helvetin hyvin. Iso kiitos!
Ole hyvä. Mukavaa jos olet tyytyväinen, niin olen minäkin, kissasta puhumattakaan.
Minä löysin sen oikean, mutta hän oli naimisissa. Huonompaa en kelpuuttanut. Joulua vietän vanhempieni luona. Mutta niin yksin silti.
N57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Robin Williams sanoi aikanaan:
I used to think that the worst thing in life was to end up alone. It's not. The worst thing in life is to end up with people who make you feel alone.
Kolmekymppisellä kissa-allergisella miehellä ei kai ole enää mitään toivoa. Mutta mitäs siitä, täytyy vaan keksiä muuta puuhaa.
Mua ei pelota. Vähän vaan jännittää.
Olen 25 vuotias