Mies pettää, miten saan sen tunnustamaan...

roskikseensa, sori vaan.

Johan siitä kortsusta vois periaatteessa saada vaikka hiv:n...



Pysy itse ihan yhtä viileä rauhallisena ja ilmoitat miehelle että " minä en usko sinua tässä asiassa, ole hyvä ja kerro totuus"

Niin mustakin tuntuu että ei voi pitää paikkaansa.. Vierailija:

roskikseensa, sori vaan.

MUTTA miksi helvetissä se ei suostunut sitä sitten myöntämään!?!? Olisin jättänyt sen siinä silmän räpäyksessä vaikka meillä pieni lapsi onkin. Mutta nyt on sellanen olo että olenko mä vain oikeasti sekopää vainoharhainen hullu, vai pitääkö mun vaistot paikkaansa että se oikeastikin pettää.. Miksi muutenkaan se olisi kieltänyt tulemasta lauantaina.. Olen laskeskellut että jos se on pettänyt siellä mua jonkun kanssa, se on tapahtunut to-su välisenä aikana. Silloin sillä tuntui olevan niin paljon työtä ettei ehtinyt ennen ilta 8 tänne ollenkaan, ei aina vastannut puhelimeen.. Soitin eilen jopa sen ystävälle, jonka kanssa oli lauantaina nähnyt, että tietääkö hän jotain.. Mutta väitti ettei sillä ketään ole. Tosin tämä ystävä on sellainen kiltti ja herttainen mies, että tuskin se edes tajuaisi vaikka mun mieheni sen naaman edessä jotain peliä pitäisikin. Sen mielestä kun mieheni ei koskaan voisi tehdä tämmöistä mulle ja meidän lapselle.. *ai eikö* Mieli teki sanoa niistä kortsuista, mutta se olisi pilannut heidän kaveruuden varmasti.. enkä halua että mieheni edes tietää että soitin kyseiselle henkilölle.. Vittu.. Jos jotain olis, miksi ei voi tunnustaa kun todisteitakin löydän??!! Haluaisin vain totuuden esiin..

ap

Että olis helpompi päättää tämä suhde jos mies myöntäisi asian, mulla ei olisi niin kauheat tuskat erosta. Mutta jos en saa totuutta, en myöskään pysty erosta selviämään ilman että jatkuvasti mietin, olinko väärässä..

Käsittääkö kukaan mitä tarkoitan?



ap

Katsot miehen reaktion, ja lähdet pois.

Jos olet varma että pettää (olisin minäkin varma tuossa tilanteessa!), niin voit jättää hyvillä mielin.

helpottaa vain vähän oloa kun edes johonkin pystyy sanomaan. Kenellekään tutulle en kykene asiaa kertomaan. NIIN että sekin ihmetyttää että JOS se olisi sen siitä kerännyt tienvierestä (meillä ei ole pihallamme ulkoroskista) niin miten siihen olisi heitetty täsmälleen KAKSI kondomia, KAKSI kondomikäärettä sekä laatikko???!!! Eikä ne edes olleet siellä laatikon sisällä nuo jätökset.. Jos tajuatte.. Tää on nyt semmonen soppa ettei oo toista konsanaan.



ap

Jos löydät käytettyjä konomeita pihaltasi otatko ne käteesi ja kannat omaan roskikseesi? ET! En ainakaan minä.



Vai oliko kyse jostain piharoskiksesta?



Miehesi valehtelee tietenkin siksi koska ei halua menettää sinua. Luultavasti pitänyt hauskaa jonkun naisen kanssa, mutta haluaa myös säilyttää perheensä.

Kysymys kuuluu, miksi hän kertoisi sinulle pettäneensä, jos voi selvitä valheella. Älä usko!

Mutta.. jos tuo on ainoa miksi haluat erota? Onko muuta mikä on huonosti?



en usko että saat häntä tunnustamaan. Sinun on itse päätettävä miltä hänen kanssaan oleminen tuntuu. Jos kaikki muu on hyvin niin ei välttämättä petäkään. Jos kaikki muukin on huonosti niin et tarvitse sitä pettämistä tietääksesi että haluat erota.

Mutta sanoisin n. 99% varmuudella, että kyllä! Hän on pettänyt sinua.



Älä ummista silmiäsi ja usko vain koska haluasisit miehesi puhuvan totta.

Ikävä kyllä tuo on hyvin yleistä ja jos et olisi niitä kortsuja löytänyt luultavasti hän olisi pitänyt onnellsita perhettä kanssasi loppuun asti.

Jätä se ajoissa, äläkä helly uskomaan valheita. Miehet voivat olla todella ihania ja uskottavia puheissaan. Älä lankea.

Muutenkin menee huonosti kyllä. Mies on ns. pettänyt aikaisemmin, vieraita naisia " ystävinä" joiden kanssa on kuulemma vain puhunut meidän ongelmista. Se tosin oli 4kk sitten, kun lapsemme ei ollut vielä syntynyt.. Se on ihan totta että haluaisin niin palavasti uskoa että se ei valehtele. Mutta sisimmässäni tiedän että se valehtelee, ei tuo kuulosta itsestänikään uskottavalta. Lapsen takia on vain niin vaikea sanoa hyvästi, joudun kuitenkin miestä näkemään vielä lapsemme takia. Mulla on jonkin asteista synnytyksen jälkeistä masennustakin ja tämä koko soppa vielä lisää huonoa oloa. Kun musta taas tuntuu ettei mies oikeasti tahdo jatkaa meidän perhe elämää, ja nythän sillä olisi ollut hyvä hetki asia myöntää! Olen sen siitä jo kohdannut viime viikolla, että haluatko nyt jatkaa tätä oikeasti vai et. Ja vastasi ettei tiedä... Sen vuoksi ei torstaina tavattu ollenkaan, kun en halunnut nähdä, eikä mieskään sitten ottanut mitään yhteyttä. Sitten hän taas osoitti tahtovansa olla yhdessä perjantaina, ja nyt sitten tämä. Arvatkaa vain tuntuuko että kunpa en olisi edes löytänyt mitään.. Mutta toisaalta taas haluaisin niin palavasti tietää totuuden. Soittaisin varmasti jollekin tutulle, jos tietäisin että joku muu voisi kertoa mikä on homman nimi. Tämä on ihan tajutonta käytöstä mieheltäni! Aina oon pitänyt häntä niin hyvänä ja upeana miehenä, niinkun kaikki tutut hokee. Häntä on petetty ennen kuin aloimme seurustelemaan ja se oli hänelle kova paikka. Mutta että hän tekee mulle tämän NYT kun on vielä lapsikin.



ap

et usko häntä, eikä asiasta tarvitse keskustella enempää.



Tyynesti, ei tapellen. Sano että lapsen takia tuntuu kurjalta erota, mutta asia on helppo kun teillä on jo kerran valmiina erilliset asunnot.



Ole urhea ja tyyni, äläkä rihu tai miehhelle ei taatusti jää edes ikävä juostessa muiden naisten helmaan takaisin.



Et MENETÄ MITÄÄN! Hän pysyy isänä lapselle mutta tee vain selväksi että sinua ei noin kohdella.

Jos menit hakemaan imuria niin miksi sä roskista menit sitten penkomaan? Eiköhän tuo petä ellei sitten harrasta käteenvetoa kortsun kanssa.. (epäilen).. Sorry, mut mies valehtelee.

Jos mies EI olisi pettänyt, olisitko jättänyt hänet?

Voisitko antaa tämän yhden kerran anteeksi jos hän ei tee sitä enää?

Voitko luottaa häneen ettei sitten tosiaan tee?



Jotta voit antaa hänelle anteeksi hänen täytyy tehdä töitä vakuuttaakseen sinut, ei toisin päin. Sano hänelle että nyt on luotto niin vähissä että jotain on tehtävä jos haluaa pitää sinun ja lapsen. Jos ei tee mitään niin asiahan on sitten sillä selvä. Mutta jos kovasti yrittää ja haluaa olla teidän kanssa niin sano että on koeajalla ja livetä ei saa.



Kyllä mies tuollaisen ymmärtää, ja jos haluaa olla teidän kanssa niin tekee kaikkensa. Ei varmaan tunnusta siltikään mutta ainakin yrittää.

Jos laitat roskia roskikseen ja näet kondomipakkauksen KUN TIEDÄT ettei siellä ole kondomeja, koska siellä et ole miehesi kanssa seksiä harrastanut... toivon että mies viitsisi tulla tänne tänä iltana, koska haluan sanoa asiani suoraan kasvotusten. En puhelimitse. Musta tuntuu että jos se ei olisi sen jäljiltä, niin kyllä se olis alkanut raivoamaan jo heti kun asian esitin. Tarkoitus oli sanoa asia " nätemmin" tai rauhallisemmin, mutta pikkasen vei tunteet vallan.

mutta varmasti hyvä, että asia selviää (?) nyt. Itse yritin antaa anteeksi pettämisen, koska kovasti halusin olla miehen kanssa, mutta ei siitä tullut loppujen lopuksi mitään. Oli todella kova paikka todeta, että suhde ei toimi ja lopettaa se. Nyt, kun erosta on vuoden verran kulunut aikaa, ymmärrän, että se oli oikea päätös. Olen saanut omanarvontunnetta takaisin ja muuten elämä rupeaa hymyilemään.



Pettäminen on parisuhteen yksi koetinkivi, jota ei varmaan kukaan koskaan olisi uskonut omalle kohdalleen. Siitä voi päästä yli, mutta se on vaikeaa. Jos suhde jo nyt takkuilee, onko uskottomuusepäily vaan se viimeinen niitti arkkuun? Haluaisitko muuten olla miehesi kanssa? Ehkä sinulla on nyt tilanne miettiä omia tunteitasi ja halujasi, huolimatta siitä, tunnustaako miehesi pettämisen, vai ei. Mitä sinä haluat?

tää ei ole mikään provo, vaan ihan totta. Ennen en oo edes tänne aihe vapaalle kirjottanut. MUTTA tämä on semmonen asia jota EN voi nimimerkilläni kirjoittaa. Hävettää suoraan sanottuna tunnustaa että MUN elämäni menee näin päin vittua! Haluaisin oikeasti jatkaa mieheni kanssa, rakastan sitä ääliötä joka tapauksessa. Lapsenkin takia on inhottava mennä eroamaan, mutta en tietenkään pelkästään lapsen takia myöskään halua suhdetta jatkaa. Mä en edes pysty ajattelemaan selkeästi mitä haluan. oon niin rikki, että on älyttömän paha olla. Pitäisi jaksaa vauvakin hoitaa. Apua en saa vanhemmiltani, asuvat sen verran kaukana. Enkä tosiaan yksinkertaisesti KEHTAA tunnustaa tutuille tilannetta, edes parhaimmille ystäville. Miksi mä häpeän vaikka se olisi miehen tehtävä hävetä. Jotenkin se sai eilen taas asian käännettyä niin että tää on mun omaa hulluuttani. Mua iljettää ajatella että perjantaina rakasteltiin, kun samaa aikaa hän on mitä ilmeisemmin hengaillut pikkuisen liian likellä jota kuta toistakin. Jos vain tietäisin kuka tämä toinen horo on, haluaisin sille sanoa että eikö tosiaankaan tämän enempää päässä silläkään liiku! Vai onkohan mun mies sitten esittänyt asian sille niin että me ei olla yhdessä, että käy hoitaan vain lasta.. No ei ainkaan perjantaina vain lasta hoitanut, kun kerran sänkyykin mentiin. Vitun vittu.. En osaa pysyä rauhallisena, haluaisin pätkiä sitä ääliötä päin näköä, samaten haluaisin käydä sen naisen pieksemässä. No eihän se lopen sen vika ole, mutta vähän vaikea olla ajattelematta asiaa niin. Haluaisin yksinkertaisesti loukata miestäni tästä hyvästä niin tajuttomasti, muuttamalla lapsen kanssa honoluluun asti hemmetti. Tunteet vaihtelee niin raivosti epätoivoon.. Hetkittäin tuntuu että tekisin mitä vain jos mieheni olisi mun kanssani, ja toisaalta tuntuu että jos se koskee muhun-mä oksennan.



ap

mutta mä en usko että koskaan löydään ketään miestä joka rakastaisi mua. Kun on pieni lapsikin, niin tuskin kovinkaan moni mies innosta hihkuen alkaa mukaan mihinkään. Ehkä mä olen pinnallinen kun koen tarvitsevani rakkautta. Mun itsetunto on ollut nollissa ennen miehen tapaamista (kiitos vuosien kiusaamisen ja henkisen rääkkämisen) ja mies oli niin upea ihminen että.. Mutta nyt vanhat tuskat nousee taas pintaan, että en kehtaa kenellekään myöntää että mun elämäni kaatuu. Tuntuu että tuskin kukaan mies mua voi rakastaa, jos nykyinenkin tekee näin. Pakkohan se vika on sitten olla minussa.. :,((



ap taaas

a/jatkamaan vanhaa suhdettasi.

noin huono itsetunto. Hoitoa ja lääkettä tarvitsisit ihan ensimmäisenä, että pystyisit sitten järkevästi pitään puoliasi ja päättään omasta ja lapsen tulevaisuudesta.

Oon käynyt enne lapsen syntymää perheneuvolassa, mutta se sitten jäi kun tuntui että asiat alkoivat paranemaan. Ehkä mun pitää huomenna soittaa sinne ja pyytää uutta aikaa. Se oli kyllä ihan mukava se nainen, ja sille oli helppo puhua.. MUTTA silti jostain syystä siellä, vaikka tuntui KUINKA pahalta tahansa, nostin naamion aina kasvoille ja teeskentelin että kaikki on paremmin kuin onkaan. Sitähän mä oon tehnyt viimeiset 6kk kaikkien tuttavien, ystävien ja sukulaisten nähden. Kenellekään en oo voinut mennä näyttämään oikeita tunteita. Ja tuntuu niin kamalalta ettei edes parhaimmat ystävät ole huomanneet mitään ongelmia mussa, että jotain on vialla. Ehkä mä olen sitten niin hyvä valehtelemaan ja hymyilemään vaikka hetki sitten olisinkin itkenyt. Tai ehkä ne huomaa mutta ei kehtaa sanoa mitään. Joka tapauksessa, en oo kenellekään pystynyt myöntämään asioiden oikeata tilaa. Ja entä jos erotaan, varmasti kerron kaikille mitä mies on tehnyt. Näin ollen pilaan hänen kaverisuhteensa täysin. Sitäkin murehdin, kun kuitenkin rakastan. Tyhmä minä.



ap