Mies pettää, miten saan sen tunnustamaan...

ja sen kaverisuhteita. Itke siellä perheneuvolassa, sitä varten se on että siellä voi asioista puhua. ei ne voi sua auttaa jos valehtelet.

Olen jo vuosia rimpuillut tilanteessa, jossa epäilen mieheni uskollisuutta, mutten saa mitään varmaa selville. Olen jopa harkinnut yksityisetsivän palkkaamista...



Tuo on ihan hirveä tilanne, kun ainoa, mitä toivoo on, että saisi kuulla sen totuuden. Ja kuitenkin tietää, että melko varmasti sitä ei koskaan tule saamaan selville...Tuleeko sitä sitten erottua vain siksi, että on vainoharhainen? Toisaalta, pitäisi osata ajatella niin, että jos kerran tällaisia epäilyksiä joutuu kantamaan koko ajan mukanaan, ei suhde kyllä kovin hyvin voi. Eli eikö tuossa ole sinänsä jo tarpeeksi syytä eroon?



Tuossa pari viikkoa sitten kuulin, että mieheni oli nähty kaupungilla baarien sulkemisaikaan kävelemässä käsikynkkää jonkun blondin kanssa. Miehen piti olla töissä. Tuli sinä yönä kotiin neljän jälkeen, joten yhtä hyvin olisi voinut tulla baaristakin. Ensireaktioni oli selvä - mies ei ole ollut töissä, vaan baarissa jonkun naikkosen kanssa. Kun tiedustelin asiaa, väitti mies kivenkovaa, että kyseessä oli työkaveri ja he olivat kävelemässä yöbusseille saatuaan kyydin keskustaan joltain toiselta työkaverilta. Työkaverilla oli jalka kipeä ja liukkaat kengät, joten siksi kuulemma mies " talutti" häntä...Joopa joo. En oikein uskonut selitystä, mutta en oikeastaan voinut keksiä mitään syytä olla uskomattakaan. Joten asia vaivaa edelleen :-( Luultavasti vain haluan väkipakolla uskoa, että mies puhuu totta, vaikka oikeasti en uskokaan...



Mutta tuo sinun juttusi kuulostaa kyllä aika selvältä. Tuossa tilanteessa jopa minä taitaisin viimein uskoa, että kyllä se vaan, perkele, pettää ja ihan oikeasti.

Niinpä niin. Mustakin tuntui aikaisemmin että jos sanon kiitos hei, mua jää aina vaivaamaan että entä jos se ei pettänytkään. Nyt tuntuu että jos jään, saako mieheni sen kuvan että pettäminen on ok ja että uskon mitä tahansa. En tiedä. Raivostuttaa... Koetan koko ajan taistella sitä vastaan että en ottaisi puhelinta kouraan ja haukkuisi sitä saman tien kusipää luuseriksi. haluaisin sanoa sanottavani kasvotusten, puhelimessa en näe mitä reagoi, ja helposti menee pelkäksi huudoksi. En tiedä mitä tekisin..



ap

Ihan samoja fiiliksiä. Nautiskelen ajatuksella, että sanoisin, etten usko enää yhtikäs mitään ja pidä paskapuheesi. Sitten tunnen itseni täysin idiootiksi, sinisilmäiseksi pöllöksi, kun kuitenkin taas uskon kaiken mitä se koopää minulle jaksaa sepittää...Tuntuu todella siltä, että hän ei enää edes yritä salailla tekemisiään niin hyvin kuin ennen, koska tietää, että en suostu näkemään mitään kuitenkaan.



Ja minä en ole miehestäni riippuvainen tai pelkää, etten muita enää saisi. Kyllä noita olisi mukaan lähtijöitä ihan liiaksi astikin. Koskaan ennen en vain ole ollut kenenkään kanssa niin varma siitä, että tämä on nyt se oikea. Mieheni kanssa se oli heti itsestäänselvä asia, että tässä se minun elämäni mies nyt on. Jospa en koskaan enää tunnekaan näin? Jos taas sitten vain pelleilen kaikkien kanssa? Sitä minä pelkään, koska tunnen itseni niin hyvin. En helposti ota ketään tosissaan. Mieluummin saan miehet rakastumaan itseeni ja sitten kävelen kaikkien yli...En halua sellaista elämää enää :-(



30

Mulla tämä mieheni on ensimmäinen ja ainoa suhteeni.. Nuoruuden suuren suuri rakkaus. Mies joka todella vei jalat alta ja kolahti niin että ei oo tosikaan. Siihen asti meni hyvin, kunnes tulin raskaaksi. 3kk ennen lapsen syntymää alkoi hommat kaatua ihan väärään suuntaan. Siitä siis uskomukseni etten koskaan saa ketään, eikä kukaan voi koskaan todella rakastaa mua ja kohdella oikein. Mulla kun ei oo muita ollut, eikä kukaan ole kuskaan osoittanut välittävänsä yms. Enemmänkin koen olevani maailman kamalin ilmestys jne.. *itsetunto ei siis todellakaan kohdillaan ja tämä pettämis jupakka ei tosiaankaan auta asiaa lainkaan*



ap

Mies kävi. Koetti selvästi olla niinku ei mitään olisi tapahtunut!!!! Mä en puhunut mitään, en edes katsonut mieheen päin. halusin nähdä miten se reagoi.. Ja kuvitella että se ajatteli eilisestä haukkumisestaan ja koko hommasta pelkän ANTEEKSI pyynnön riittävän!!!!!!! Selvästi koetti hyvitellä, eli vähemmästäkin tajuan että se on tehnyt sen vaikka kuinka muuta inttää.. koskaan ennen ei oo koettanut noin mielistellä suoraan sanottuna. Anteeksi pyysi ja hiveli kasvoja ja hiuksia. MÄ en sanonut mitään enkä katsonut siihen päin. Hoidin vain lasta ja olin niinku en olis kuullutkaan. Saakeli... Kyllä se sit kun lähti töihin selitteli *ekaa kertaa pitkään aikaan selitti mihin menee ja MIKSI* että kun nyt tehdään ne hommat näin iltaisin. *mies on yksityisyrittäjä, tiesin kyllä että kohta alkaa yötyöt hänellä mutta ei oo koskaan ennen viittinyt selittää mulle menojaan..* Eli taitaa vähän olla paniikissa. voi vittu.. Mitä tässä nyt tekis.



ap

En vain tiedä lainkaan mitä tekisin... :( Toisaalta saan helvetin moisia fiiliksiä siitä kun annan sen sian kärvistellä! Kun en todellakaan osoittanut mitään anteeksiantoa. Olin vain niinku sitä ei olis paikalla ollutkaan.. En varmasti ikinä kykene enää luottamaan siihen, viimeisetkin rippeet on siitä menneet. Toisaalta kun tahtoisi uskoa että se puhuu totta, mutta kun sisin sanoo että se valehtelee ja lujaa!



ap

Miten te voitte asian selvittää, jos sä et puhu mitään?

mitä sanottavaa mulla sit loppujen lopuksi olis ollut. Kun eilen ei herrasväkeä kiinnostanut selittää. Joten nyt kun se sitten koettaa olla niin kilttiä niin kilttiä, niin nytkö mun pitää sit antaa anteeksi lennosta ja leikkiä niinku niitä saatanan kortsuja ei olis löytynytkään????????



ap

Jos kerran asuttekin erillään niin ei teillä hyvin mene. Älä roikut tuollaisessa ukossa, vaan sanot, että loppu nyt. Helppoa sen pitäisi olla, kun erilläänkin asutte.

Huomaat, mitä paskoja pettäjät ovat viimeiseen asti, ja väittävät parisuhdettaan " hulluksi ja vainoharhaiseksi" jopa sille, jonka kanssa pettävät! Eivätkä ikinä, missään nimessä tunnusta. Ja tekevät kaikkensa, jotta eivät jää kiinni. Ainoa mitä ihmettelen, on se, MIKSI ne kuitenkin kieltävät ja roikkuvat suhteessa, kun iloisesti pettävät koko ajan? Mikä siinä on, että myönnetä ei vaikka aseelle uhattais, kun kuitenkaan selvästi sillä kumppanilla ja sen tunteilla ja seurauksilla EI ole väliä? (jos olisi, ei petettäisi, tai edes kaduttaisiin vain yhtä kertaa)

KYLL jos tarpeeks painostaa ni se tunnustaa!!

esim. mä nään mieheni ilmeest jos yrittää valehdella yms

Mielessäni herää kysymys, miksi mies sitten haluaisi olla sinun kanssasi. Oletko selvästi varakkaampi tms. Ja mitä sinä itse haluat? Eihän pettämisen tarvitse johtaa eroon. Mieti, missä teidän suhde ylipäätään menee. Mihin suuntaan haluat sen menevän. Epäilys pettämisestä sekoittaa pään, mutta eivät läheskään kaikki suhteet kaadu pettämiseen.

Sanoisit siis, että suhteenne voi vielä pelastua, jos hän kerrankin on rehellinen, mutta jos jatkaa tätä sinun epäluulossa pitämistä, eroat varmasti. Voit vaikka sanoa, että lupaat jatkaa, jos saat tietää totuuden ja jos hän todella haluaa yrittää parantaa tapansa. Jos hän myöntää tekonsa, päätät sitten vasta, pidätkö todella lupauksesi, vai et. Eihän hänkään ole ollut sinulle rehellinen tai pitänyt lupaustaan olla uskollinen, joten samapa tuo.

Loput todisteet löydät todennäköisesti miehen puhelimesta. Sinä toivot kovasti, ettei se olisi totta, mutta mitään muuta selitystä ei ole -vaikka kuinka toivoisi- eikä se asia muutu miksikään. Jos et aio olla miehesi kanssa hänen petettyään sinua, sinä et tarvitse tunnustusta. Asia on selvä muutenkin eikä teidän tarvitse käsitellä sitä enempää.



Jos sensijaan päätätte jatkaa yhdessä, on selvää, ettei mies voi jatkaa valehtelua enää enempää. Jos mies tunnustaa, ja haluatte elää vielä yhdessä, mikään ei estä teitä olemasta eroamatta. Pettämisen voi antaa anteeksi, lapsen takia, vuosien myötä, jne. MUTTA SE EDELLYTTÄÄ ETTÄ TEKO TUNNUSTETAAN, SITÄ PYYDETÄÄN ANTEEKSI, JA MOLEMMAT YRITTÄVÄT SUHTEEN ETEEN KAIKKENSA.



Sellaista ei voi lakaista maton alle.



Jos sinä haluat vielä miehen, sano, että jos hän ei tunnusta, jätät hänet ja jos tunnustaa, katsot asiaa uudelleen.

...naapurin ukko pannut vierasta ja heittänyt kortsut miehesi roskapönttöön ettei jää kiinni kun tietää että roskiksetkin tutkitaan...

ap

Ei oo miestä näkynyt, eikä lopen niin väliksikään. Saa nähdä ilmaantuuko taas illalla, mä en soita enkä kysy kerrassaan mitään. Saa itse puhua jos on jotain sanottavaa. Mua ottaa niin päästä kun eilen kuvitteli että pelkkä anteeksi olisi korjannut koko asian.. :( Ehkä mä olen sitten riippuvainen miehestä, kun kuitenkin tahtoisin asioiden järjestyvän. Mutta tähän asti mä olen ollut se joka on aloittanut aina asioiden parantamisen, yrittänyt hullununa ja pyydellyt anteeksi vaikka ei mun tarvisi. Mutta ei enää. Nyt on sen vuoro. Jos ei näytä mitään oma-aloitteisuutta puhua asiasta, jätän sen. Se varmasti tietää etten usko sen tarinaa.. Naurettavaa miten mateleva se eilen olikin. Olisi vain niin helvetin mukava tietää kuka se toinen ämmä on, mitä mies on sille satuillut.. >:( Tietääköhän se edes musta ja lapsesta, vai onko mies unohtanut kunniakkaasti mainita koko vähäpätöisen asian että on kihlattu ja pieni vauva. No jaa.. Tiedä mitä tästä tulee. Sen näkee sitten. Unohtaa en IKINÄ voi, mutta voin yrittää antaa anteeksi. Kaikki on tietenkin kiinni miehestä, miten paljon se on valmis tekemään asian eteen.



ap