Alakoululaisten arviointikeskustelu. Ihan p*rseestä!

Meillä lapsi oli itse arvioinut 3-sivuiseen paperiin omia vahvuuksia sekä missä on parannettavaa ja mihin numeroihin tähtää. Näitä sitten käytiin läpi. Minusta hyvä keskustelu. Lapsella tehostettu tuki niin kävimme keskustelun hieman aiemmin kuin muut luokalla.

Riippuu niin opettajasta. Meidän vitosluokkalainen sai tänä vuonna ihan hyvän suullisen arvioinnin, ja tarkoitan siis sitä, että hänen oikea tasonsa tuli selväksi. Opettaja sanoi minkä numeron olisi mistäkin aineesta saanut. Edellinen opettaja taas oli täysin turha ja arviointikeskustelut menivät täysin hukkaan. Yhtenä vuonna hän käytti koko puolituntisen lapsen haukkumiseen yleisellä tasolla, eikä sanonut sanaakaan koulumenestyksestä, joka onneksi oli kuitenkin hyvällä tasolla koenumeroiden perusteella.

Miksi tehdä lapsia jos heidän asiansa ei edes kiinnosta. Kaikki ei ole kivaa, mutta silti siitä voi hyötyä. Minusta on tärkeää tietää kuinka lapseni pärjää opettajan ja itsensä mielestä. Ja onko koulussa ongelmia tai tuen tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi oli itse arvioinut 3-sivuiseen paperiin omia vahvuuksia sekä missä on parannettavaa ja mihin numeroihin tähtää. Näitä sitten käytiin läpi. Minusta hyvä keskustelu. Lapsella tehostettu tuki niin kävimme keskustelun hieman aiemmin kuin muut luokalla.

Miten se tehostettu tuki on teillä muuten käytännössä näkynyt? Meillä ei mitenkään. Yhtään keskustelua ei ole ollut opettajan kanssa. Arviointikeskustelu on ensimmäinen hlökohtainen keskustelu opettajan kanssa ja se käydään kevätpuolella. Pari selostusta on laittanut reissuvihkoon lapsesta, mutta ei sitten vastaa tai reagoi, jos olen itse jotain kysynyt tai kirjoittanut sinne vihkoon. Viestiminen on hyvin yksipuolista. Opettaja tuntuu olevan hyvin kiireinen, eikä ihme kun luokka on jättimäisen suuri.

Arviointikeskustelun anti riippuu paljon opettajasta ja tietty lapsen tilanteesta. Osa opettajista pitää keskustelua lähinnä pakollisena tavoitteiden kirjaamisena ja osan opettajista kanssa voi käydä vuorovaikutteista keskustelua. Kyse on osallistamisesta ja oppilaan itseohjautuvuuden kehittämisestä sitoutumalla yhdessä luotujen tavoitteiden kautta.  Tähän tärkeään asiaan tarvitaan enemmän aikaa myös koulun suunnalta: eism,. vanhempien tukeminen lasten oppimisen mahdollistajana. Kyse on kanssakasvattamisesta, eikä se hoidu muutamalla arviointikeskustelulla. 

Ei kai siinä muuta mutta ne ovat juuri tässä vuodenvaihteen molemmin puolin, kun töissä on kiire, ja joutuu jo muutenkin ylitöitä tekemään. Sitten pitää vielä keretä käymään monet arviointikeskustelut (monta lasta). Lapsista olisi kiva, jos vanhemmat olisivat joskus kotonakin. Silloin kun teimme lapsia, meille ei kerrottu, että koulusta annetaan nykyisin todistus suullisessa muodossa, ja vähintään yhden vanhemmista  pitää olla paikalla sitä kuulemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi oli itse arvioinut 3-sivuiseen paperiin omia vahvuuksia sekä missä on parannettavaa ja mihin numeroihin tähtää. Näitä sitten käytiin läpi. Minusta hyvä keskustelu. Lapsella tehostettu tuki niin kävimme keskustelun hieman aiemmin kuin muut luokalla.

Miten se tehostettu tuki on teillä muuten käytännössä näkynyt? Meillä ei mitenkään. Yhtään keskustelua ei ole ollut opettajan kanssa. Arviointikeskustelu on ensimmäinen hlökohtainen keskustelu opettajan kanssa ja se käydään kevätpuolella. Pari selostusta on laittanut reissuvihkoon lapsesta, mutta ei sitten vastaa tai reagoi, jos olen itse jotain kysynyt tai kirjoittanut sinne vihkoon. Viestiminen on hyvin yksipuolista. Opettaja tuntuu olevan hyvin kiireinen, eikä ihme kun luokka on jättimäisen suuri.

Lapsi 5:lla ja on ollut tehostetun tuen piirissä ekasta luokasta alkaen. Käy parin muun kanssa erityisopettajan luonna kertan/pari viikossa. Alkuajoista toki vähentynyt käyntmäärät. Tätä vuotta lukuunottamatta on käynyt lisäksi ylimääräistä tukiopetustuntia tukiopetus/viikko. Tänä vuonna ei onnistu kun ei mene lukujärjstys yksiin opettajan kanssa. Luokalla 27 oppilasta, joten ei ole mikään pieni luokka kyseessä. Erityisopettaja on joskus laittanut postia ja olen vaihtanut pari sanaa mm. joulu-/kevätjuhlissa.

Meillä tehostettutuki on kirjattu paperille vuosittain suunnitelmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä käytiin suullisesti jokainen aine läpi niin, että sanottiin tyyliin englanti on kiitettävällä tasolla, äidinkieli sillä ja sillä ym. Minusta oli tosi antoisa, sain tietoa myös lapsen oppimistyyleistä ja paljon syvällisempää tietoa muutenkin siitä miten lapsi toimii koulussa. Samaan aikaan keskusteltiin ja kirjattiin ylös ensi vuoden tavoitteet. Paljon paljon parempi kuin se pelkkä paperi numeroilla. Nyt tiedetään myös mitä kannattaa harjoitella erityisesti, mihin panostaa.

Missäpäin näin?

Espoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä käytiin suullisesti jokainen aine läpi niin, että sanottiin tyyliin englanti on kiitettävällä tasolla, äidinkieli sillä ja sillä ym. Minusta oli tosi antoisa, sain tietoa myös lapsen oppimistyyleistä ja paljon syvällisempää tietoa muutenkin siitä miten lapsi toimii koulussa. Samaan aikaan keskusteltiin ja kirjattiin ylös ensi vuoden tavoitteet. Paljon paljon parempi kuin se pelkkä paperi numeroilla. Nyt tiedetään myös mitä kannattaa harjoitella erityisesti, mihin panostaa.

Missäpäin näin?

Siis tähän piti vastata se Espoo

Kyllä koenumeroista voi päätellä aika paljon. Minä ainakin tiedän melko tarkkaan, mitä numeroita tulee todistukseen. Jos joku on parempi kuin kokeesta tullut numero tai niiden keskiarvo, niin hyvä mutta yleensä ovat aikalailla yksyhteen menneet.

Meillä sanottiin että koulussa menestyy hyvin ja käyttäytyy hyvin. On pidetty ja reilu kaveri. Kuvittelen tämän perusteella että arvosanat olisivat välillä 8-10, mitä väliä ala-asteella tämä. tarkemmasta tiedosta?

tiinyli kirjoitti:

Arviointikeskustelun anti riippuu paljon opettajasta ja tietty lapsen tilanteesta. Osa opettajista pitää keskustelua lähinnä pakollisena tavoitteiden kirjaamisena ja osan opettajista kanssa voi käydä vuorovaikutteista keskustelua. Kyse on osallistamisesta ja oppilaan itseohjautuvuuden kehittämisestä sitoutumalla yhdessä luotujen tavoitteiden kautta.  Tähän tärkeään asiaan tarvitaan enemmän aikaa myös koulun suunnalta: eism,. vanhempien tukeminen lasten oppimisen mahdollistajana. Kyse on kanssakasvattamisesta, eikä se hoidu muutamalla arviointikeskustelulla. 

Uak, mitä varhaiskasvatus-pedagogista jargonia sä suollat?

Vai luitko opinnäytetyötäsi? Nuo sanamuodot on ammatillista diipadaapaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun kuopus on jo yläkoulussa, mutta ekan numerotodistuksen hän ai 6. luokan keväällä ja silloin vasta oikeasti valkeni, miten hyvä oppilas hän on. Sitä ennen arvioinnit korvattiin noilla joutavilla keskusteluilla. Olisin mielelläni jättänyt ne väliin, mutta mies ei  millään halunnut niihin mennä ja jos kumpikaan vanhemmista ei olisi käynyt, niin sitten olisi rehtori ottanut yhteyttä, että mitä ihmettä, eikö lapsen asiat kiinnosta (tai mitä lie). No kyllä kiinnostaa, mutta ei nuo arviointikeskustelut. Opettajaa näin muutenkin vähän väliä ja mies varsinkin, koska oli tuolloin kuopuksen rinnakkaisluokan ope.

Erikoista että miestäsi opettajana ei kiinnostanut keskustella kollegansa kanssa lapsensa asioista varsinkin kun keskustelee muutenkin kollegan kanssa päivittäin. Ja miehesi varmasti myös työnsä puolesta tietää kuinka tärkeä vanhempainvartti on ja pitää niitä luultavasti itsekin.