Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä kummivalinnasta?
13.03.2006 |
Olemme pyytäneet kakkosemme kummeiksi veljeäni ja mieheni siskoa - molempia yksin, ei siis heidän kumppaneitaan. Tämä siksi, että halusimme siis tälle kuopuksellemme molempien puolelta yhdet kummit (=molempien sisarukset), samalla tavalla kuin esikoisellemme. Ja tämän perustelun myös osapuolille selitimme.
Veljeni tyttöystävä on nyt loukkaantunut tästä, vaikka nimenomaan selitimme tuon äskeisen perustelun - mitä mieltä olette tästä?
Lisäksi kukaan noista edellisista ei kuulu kirkkoon, vaan tulevat kummit joutuivat sitä varten liittymään uudelleen - tätä " vaivaa" emme edes halunnneet tuottaa noille puolisoille, varsinkin kun emme uskoneet mieheni siskon puolison millään lailla kummiksi haluavan.
Emme ole läheisiä veljeni tyttöystävän kanssa, ja lisäksi heillä menee parisuhteessaan huonosti - miksi siis olisin häntä pyytänyt..?
Kommentit (19)
meidän esikoisen kummeiksi tuli mieheni sisko ja hänen poikaystävänsä, he olivat seurustelleet jo kuusi vuotta joten ajattelimme oikesti heidän ollevan pysyvä pari ja menevän joskus naimsiin...
toisin kävi pari kuukautta ristiäisten jälkeen he erosivat ja kävi ilmi että miehen sisko oli suunnitellut jo eroa pitkään, olin aika loukkaantunut ettei hän voinut kertoa asiasta aiemmin.
onneksi molemmat ovat pitäneet hyvin yhteyttä lapseen ja jätetty " lanko" on loistava kummi. ongelmana on juhlat yms. he eivät haluaisi olla " samoissa juhlissa" uusien puolisoidensa kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sylikummina on serkkuni, avioliitossa, mutta miestä ei pyydetty kummiksi, koska häntä emme juurikaan tunne (nähty vain pari kertaa).
Toisena kummina hyvä ystäväni, avoliitossa, miestä ei pyydetty, koska hänkään ei ollut meille tuttu ja tämä pari tuosta piakkoin sitten vielä erosi.
Kolmantena kummina mieheni veli, sinkku.
Me halusimme kummeiksi ihmisiä, jotka ovat meille läheisiä. Miksi siis pyytää esim. serkun mies, jota emme oikeastaan edes tunne? Emme siis pyytäneet. Eikä näistä valinnoista ole kukaan ainakaan tietääksemme loukkaantunut. Serkunkin mies oli iloisena ristiäisissä mukana ja halusi toimia valokuvaajana!
Kyllä vanhemmilla on oikeus valita lapsensa kummit ja tehdä se henkilön itsensä perusteella, eikä sen mukaan että tämä sattuu olemaan jonkun puoliso.
Typerää moisesta edes loukkaantua!
Kyllä vanhemmat saavat mielestäni valita lapsensa kummit!
Avomieheni veli sai lapsen ja ounastelin mieheni pyytämistä kummiksi. Missään mieleni sopukoissa en olettanut että minuakin pyydetään, olimme tuolloin seurustelleet reilun vuoden. Voit siis uskoa, että hämmästyin kun he halusivat minutkin kummiksi.
Mietin hartaasti suostunko, koska minusta olisi kamalaa erotilanteessa hoitaa suhteita tähän lapseen ja mieheni sukuun siinä samalla. Päätin kuitenkin suostua, ja samalla tavallaan jouduin punnitsemaan suhteeni merkittävyyden mieheeni. Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta minusta tuntui kuin olisin silloin mennyt avokkini kanssa kihloihin (ja naimisiin), niin suurelta asialta kummius minulle tuntui!
Elinikäinen side.
minusta on omituista pyytää kummeiksi kirkkoon kuulumattomia ihmisiä. Ymmärrätkö kasteen ja kummeuden merkityksen? Seurakuntaan liittäminen ja kristillisestä kasvatuksesta vastaaminen. Ja tuosta tyttöystävä asiasta olen saamaa mieltä kuin tuossa aiemminkin on oltu on eri asia kuin avopari. Itselläni on kummeina äidin veli ja äidin naispuoleinen serkku. Kummatkin ovat olleen naimattomia kastehetkelläni ja myöhemmin avioituneet. Katsonkin saaneeni kummien ohessa 2mukavaa ihmistä extrana elämääni =).
Mutta jotenkin koko kummeus on mielestäni hölmöilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ap välitä, teillä oli pätevät perustelut. Jos joku ei ymmärrä, se ei ole teidän ongelmanne. Toivottavasti veljesi ainakin ymmärtää.
ei kummiksi tarvitse mitään heiloja ja tyttöystäviä pyytää. Kyse on elinikäisestä kunniatehtävästä ja valintaperusteet ovat sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun heidän lapsensa syntyi, he pyysivät miestäni kummiksi, ei minua. Olemme siis naimisissa ja meillä on lapsi. Loukkaannuin tästä, enkä mennyt edes ristiäisiin mukaan. Loukkaantunut olen edelleenkin.
Olen tosin samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa siitä, että esim. lyhytaikaiset tyttö-/poikaystävät voi jättää " ulkopuolelle" ja ottaa vain toisen puolison kummittelemaan, mutta mielestäni on loukkaavaa jättää pitkäaikainen avo-/aviopuoliso sivuun ja pyytää vain toinen puoliso kummiksi.
Vanhemmat pyytävät kummiksi hänet jonka haluavat, ei veljen vaimo ole etuoikeutettu jos veljeä pyydetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloinhan mahdollisimman sopuisa ja tasapainoinen ja kaikin puolin kohtelias kummien valinta antasi parhaan lähtökohdan tälle pienen ihmisen parhaassa tapauksessa eliniän kestävälle ihmissuhteelle.
Mutta vanhempien MUT KUN MÄ HALUUN/ EN HALUU -linjaukset menevät kohtuuden ja kohteliaisuuden edelle. Kummien valinnalla tahallaan loukataan ihmisiä ja sitten ruikutetaan täällä, että voi kun kummit eivät muista ja välitä.
Miettikääpä vaikka, miten muistaa lasta kummi, jonka puoliso joka kerta muistuttaa tälle kuinka hän loukkaantui, siitä ettei häntäkin pyydetty. Alkaa varmaan tästä ONNELLISESTA VALITUSTAKIN tuntua kissan vitulta koko kummius vuosien saatossa.
Ja kuka tästä vauvan vanhempien itsekkäästä ajattelemattomuudesta kärsii, no eipä muut kuin se lapsi, joka menetti rytäkässä sen kummilta tulevan varauksettoman huolempidon aj yhteydenpidon.
Mutta jokainen taaplaa tyylillään ja katselee maailmaa ihan niin kapeen putken läpi kuin halua.
Itse en lähtisi kummiksi, jos minua pyydettäisiin ja puolisoani ei. Ei yksinkertaisesti kiinnosta solmia noin tiiviitä suhteita perheeseen, jossa ei hallita alkeellisiakaan käytöstapoja, toisten huomioon ottamista ja kohteliaisuutta.
..ja avopuoliso vain tilanteen mukaan. Onpa mukavaa että tulevat kummit suostuivat liittymään kirkkoon vain kummiutta varten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka et itse pitäisi veljesi puolisosta, on hän veljesi puoliso ja hänelle rakas. Jos et tätä kestä, älä sitten pyydä veljeäsikään!
Avioliitto ei mielestäni ole siihen mikään selitys. Pariskunta on voinut elää yhtälailla avoliitossa pitkään, jolloin heitä tulisi kohdella kuten naimisissa olevia.
Eri asia on sitten, jos pyydät kummiksi juuri rippikoulun käyneitä, joilla tyttö- ja poikaystävien vaihtuvuus on sitä sun tätä.
Itse en siis koskaan pyytäisi vain toista. Miestäni pyydetiin yhden kummiksi silloin, kun emme vielä olleet naimisissa. Asia on mullekin kiusallinen yhä, hänen synttärinsä yms merkkipäivien muistamisen teemme vain velvollisuudesta. Ei mieskään tuota kummityttöään läheiseksi koe.
eli mieheni on erään ystävänsä lapsen kummi ja minä omani. Ei kyllä kumpikaan loukkaannuttu kun vaan toista on pyydetty. Tosin kummeillaan kummallekkin lapselle ihan yhtä paljon molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu ei avoliittoa tunne, siksi avioliitollakin on kummiudessa merkitys. Avioliitto on raamatun tuntema tapa miehen ja naisen elää yhdessä ja perustaa perhe. Avioliittto sinänsä on kirstinuskon mukainen.
Sitä ei siksi voi sanoa merkityksettömäksi perusteluksi.
Minä olisin tehnyt tilallasi juuri noin. Jos välittäminen, läheisyys, ystävyys ja kunnioitus riippuu VAIN siitä pääseekö hän kummiksi, on hän senkin vuoksi ihan väärä ihminen kummin tehtäviin.
Niinkuin sananlasku sanoo; " laps kummiinsa" . Haluaisitko että lapsesi saisi mitään vaikutteita siitä sutturasta. ;)
on sitten sille lapselle mukavaa, jos veli ja avokki eroavat, ja avokki ei pidä enää mitään yhteyttä? Selitetäänkö sitten että kun ei se kummi nyt enää välitä hevonpeetä ja on kadonnut taivaantuuliin?
Eli isäni ja äitini pyysivät kummiksi isän veljeä ja tämän vaimoa, siis minulle. No heistä tuli kummeja, mutta erosivat vuosia myöhemmin, olin joku 4v ja sen koommin en ole tästä naikkosesta kuullut. Tämän takia minä en pyydä edes aviopuolisoita kummiksi vain toista ja mielellään sitä lähempää sukulaista tuttavaa. En halua että omalle lapselleni käy näin.
Meillä tehtiin sellainen virhe esikoiselle että pyydettiin miehen veljen avopuoliso (yhdessä yli 6 vuotta) myös lapseme kummiksi. Minä vastustin pitkään kun oli jo sylikummi mutta mieheni vaatimalla vaati ja sai periksi. No ei mennyt kuin 3kk niin pari erosi. En ymmärrä kuinka tämä nainen kehtasi tulla kummiksi jos samaan aikaan vielä suunnitteli ero. No sen koomin en ole hänestä kuullut, ei yhtään synnärikorttia edes lähettänyt kummilapselleen. Tuli uusi mies yllättäen kuvioihin ja vanha elämä jäi. Miehen veljen tunteet huomioon ottaen en aijo ottaa tähän naiseen ikinä yhteyttä.
Aviopuolisoilla on mielestäni oikeus loukkaantua, jos vain toinen pyydetään kummiksi, vaikka molemmat ovat yhtä läheisiä vanhemmille.
Veljeni pyysi lapsensa kummiksi minua ja avomiestäni, vaikka ristiäisten aikaan emme olleet seurustelleet kuin vuoden. Veljeni kuitenkin totesi tuolloin, että on avokkini kanssa ystävystynyt sen verran, että luottaa hänen pysyvän kanssani -ja jos ei pysyisikään, kävisi edes joskus kummipoikaa katsomassa. Yhdessä ollaan yhä, kummittelua takana 3v.. :) Mutta tähän lisäys, että avomieheni ei olisi suuttunut, vaikkei häntä olisi kummiksi pyydetty, päin vastoin, oli vähän varovainen suostumisessa.