Joudun viettämään joulun yksin, miten selviän?
Tunnen itseni epäonnistuneeksi, kun edes sitä juhlaa en pääse viettämään kenenkään kanssa, minkä pitäisi olla juhlista se suurin, kun perhe kokoontuu yhteen. Ei mulla ole ketään, ja tuntuu aivan kamalalta tajuta olevansa yksin, kun tahtoisin vain viettää joulun jonkun kanssa syöden edes hyvää ruokaa. Mutta ei mulla ole sitäkään
Kommentit (11)
Vietn joulun vapaaehtoisesti yksin, sillä ei ole kumppania eikä lapsia enkä halua mennä vanhempieni luokse koska äitini on mielisairas hullu ja onnistuu pilaamaan kaikki juhlapyhät (ja muutkin päivät ylipäätään). Ylipäätään en aio olla äitini kanssa missään tekemisissä jos ei suostu syömään lääkkeitään ja menemään johonkin terapiaan...
Elämäni on ollut tuota viimeiset 10 vuotta. Kaikkeen tottuu.
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko olla sama tyyppi, joka säännöllisesti joka viikko ruikuttaa, kun ei saa sitä reikää? Tyyli kuulostaa niin tutulta...
Joka tapauksessa, kymmenen yksin vietetyn joulun kokemuksella neuvoni on, että vietä ihan tavallinen viikonloppu. Katso televisiota, käy kävelyllä, mitä sitten normaalisti teetkin. Jos ruoasta on ihan oikeasti pula, niin kysele apua vaikka seurakunnalta tai leipäjonosta.
Oon kyl päälle parikymppinen nainen, enkä ruikuta minkään reiän perään... ap
Olen 50-vuotias ja pakkojouluista kärsinyt ihan tarpeeksi. Nyt on ihan parasta kun saan rauhassa skipata kokonaan joka toisen joulun, kun lapset ovat isällään. Inhoan joulun kaupallisuutta, teeskentelyä ja mukaperinteitä.
Tavallinen viikonloppu minulle, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko olla sama tyyppi, joka säännöllisesti joka viikko ruikuttaa, kun ei saa sitä reikää? Tyyli kuulostaa niin tutulta...
Joka tapauksessa, kymmenen yksin vietetyn joulun kokemuksella neuvoni on, että vietä ihan tavallinen viikonloppu. Katso televisiota, käy kävelyllä, mitä sitten normaalisti teetkin. Jos ruoasta on ihan oikeasti pula, niin kysele apua vaikka seurakunnalta tai leipäjonosta.
Oon kyl päälle parikymppinen nainen, enkä ruikuta minkään reiän perään... ap
Uliulin metsästäjä on vähän vaan vainoharhainen. Ei kannata välittää.
Itse olen 26 ja olen nyt viettänyt jo 4 joulua yksin. Äiti ja isovanhemmat ovat kaikki menehtyneet, isä asuu ulkomailla, ja muun suvun kanssa en ole läheinen, joten yksinäisen joulu on tuttu.
Itse vietän joulun yleensä rauhassa ja koitan saada jotain mukavaa tunnelmaa aikaan. Ostan kaupasta valmista kinkkua ja muutaman laatikon ja leivon pipareita. Laitan kynttilöitä ja valoja ja vietän joulun rauhassa.
Joulutapahtumia löytyy ainakin meidän kaupungista jonkin verran ja joskus poikkean myös niissä. Joulupäivänä on tapana kavereiden kanssa istua iltaa jonkun luona.
Neuvona on päällimmäisenä kuitenkin se, että ei kannata vaipua epätoivoon, eikä rypeä itsesäälissä. Ensimmäisen yksinäisen joulun itkeskelin, nykyään odotan jo hieman sitä rauhallista päivää.
Joulua markkinoidaan niin tehokkaasti suvun ja läheisten yhteisenä juhlana, että näin saadaan yksin olijat tuntemaan hirveää huonommuutta muihin verraten.
Osta hyvää ruokaa itsellesi, tee jotain, mistä nautit, oli se sitten mitä tahansa. Syö konvehteja ja lue kirjaa vaikka. Jos mahdollista ja kiinnostaa, ilmoittaudu vapaaehtoiseksi köyhien joulujuhlaan tai vastaavaan hyväntekeväisyystapahtumaan. Isommilla paikkakunnilla on erilaisia joulujuhlia ja tapahtumia perheettömille, jos haluat samanmielistä seuraa.
Keskity nauttimaan elämästä, älä siihen, mitä puuttuu.
Toivotan sinulle oikein hyvää joulua!
9 jatkaa: itse kokoan ison palapelin joka joulu, se on mun traditioni.
Vierailija kirjoitti:
Joulua markkinoidaan niin tehokkaasti suvun ja läheisten yhteisenä juhlana, että näin saadaan yksin olijat tuntemaan hirveää huonommuutta muihin verraten.
Jep ja sitten syyllistetään niitä ei-niin-sukurakkaita jotka eivät mitään toivo niin hartaasti kuin että saisivat olla joulun rauhassa omassa kodissaan kerrankin syöden just sitä mitä lystää sen ainaisen lanttulaatikon sijaan.
Mahdatko olla sama tyyppi, joka säännöllisesti joka viikko ruikuttaa, kun ei saa sitä reikää? Tyyli kuulostaa niin tutulta...
Joka tapauksessa, kymmenen yksin vietetyn joulun kokemuksella neuvoni on, että vietä ihan tavallinen viikonloppu. Katso televisiota, käy kävelyllä, mitä sitten normaalisti teetkin. Jos ruoasta on ihan oikeasti pula, niin kysele apua vaikka seurakunnalta tai leipäjonosta.