akateemisten vanhempien lapsista pitää myös tulla akateemisia...

Rehellisesti ottaen, kyllä mua harmittaisi, jos poikani menisi amikseen. Ei hän tätä tiedä eikä saa palstallakaan ääneen sanoa, mutta tämä on tuntemukseni. No onneksi näyttää siltä, että lukio kutsuu

Minua puolestaan saattaisi harmittaa jos lapseni valitsisi koulupaikkansa ensi-sijaisesti miettien, että mitä me vanhemmat mahdamme ajattelemme asiasta, eikä esimerkiksi ajatuksella, mikä häntä itseään mahdollisesti saattiaisi kiinnostaa...  

Me ollaan akateemisia ja miehellä hyvä ura, mulla tosiaan ei. Tiedostan siis ettei akateeminen koulutus takaa työtä ja /tai rahaa ja se lapsista joka haluaa amikseen, saa multa täyden tuen, hänellä on fiksut suunnitelmat ja tietää mitä tahtoo tehdä. En myöskään usko että akateeminen koulutus tekisi onnelliseksi tai amis onnettomaksi.

Mutta, ymmärrän että työttönkin akateeminen voi toivoa lapsensa kouluttautuvan pitkälle, koska se henkinen pääoma, analyyttinen ajattelu ja sivistys mitä akateeminen koulutus tuo tullessaan on arvokasta jo sinänsä. Ja varsinkin jos lapsi vaikuttaa vähemmän käytännön osaajalta ja enemmän sellaiselta pohdiskelijalta, olisi sääli jos lapsi ei käyttäisi potentiaaliaan parhaalla mahdollisella tavalla. Sama toki myös toisinpäin, käytännön asioissa taitavan kykyjen ei toivoisi menevän hukkaan pelkässä "ajattelutyössä".

Kyllä toivon pystyväni antamaan lapselleni halua ja uskoa korkeaan koulutukseen. Olisi neljännen polven tohtori suvussaan.

Vanhempani ovat isä lääketieteen professori/dosentti ja äiti matematiikan lehtori lukiossa, itse opiskelen toista vuotta lääkiksessä ja veljeni valmistuu pian lääketieteen lisensiaatiksi ja haluaa erikoistua ortopediksi. On ollut kyllä aina itsestäänselvää niin meille lapsille kuin varmaan vanhemmillekin, että ensin lukioon ja sitten yliopistoon ja miksi ei kun opiskelu on aina ollut helppoa ja ala mitä opiskelen on erittäin mielenkiintoinen ja laaja-alainen.

Nelonen jatkaa, että vaikka tohtoreita onkin useassa polvessa, ovat tieteenalat olleet jokaisella eri. Ei siis painetta siitä, että pitäisi valita sama tiede.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti ottaen, kyllä mua harmittaisi, jos poikani menisi amikseen. Ei hän tätä tiedä eikä saa palstallakaan ääneen sanoa, mutta tämä on tuntemukseni. No onneksi näyttää siltä, että lukio kutsuu

Minua taas harmittaisi että lapsi päätyisi koulutukseen, johon hän ei ole tyytyväinen tai ei tunne omakseen.

Miksi akateemisen lapsesta ei saisi tulla akateemista? Kaksi peruskoulun keskeyttänyttä saa aika harvoin aikaan tulevan tohtorin.