Miksi olet kateellinen etkä onnellinen toisten puolesta?

Kateudesta voi oppia pois. Suosittelen kaikkia yrittämään. :)

Itse yritän olla kaikin puolin kannustava. Varsinkin sellaisia ystäviä ja tuttuja kohtaan, joilla on päämäärä ja he tosissaan ponnistelevat sen saavuttamiseksi. Opiskelijat ja omaa yritystä aloittelevat ovat rohkaisun arvoisia. Heidän onnistumisensa ja onnensa ei ole minulta pois, päin vastoin, olen iloinen heidän saavutuksistaan.

Vaikka suomalaisia sanotaan kateellisiksi, eivät kaikki sitä ole. Olisi parasta lopettaa yleistäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en ymmärrä sitä että ollaan iloisia toisten puolesta. Ellei siis ole läheinen ihminen. Olisihan se toki itsellekin ki0vempi että olisi vain iloinen eikä lainkaan kateellinen. Mulla menee niin että jos itsellä menee todella huonosti niin kadehdin enemmän kuin jos asiat on hyvin. Eli juuri kuten sanottiin jos tuntuu että puuttuu jotain ja jollain toisella on.

Jos puhutaan ei-niin läheisestä ihmestä niin koetko silloin sitten negatiivisia tunteita toisten onnesta? Itselleni kaukaisen tuttavan onni ei taas oikeastaan herätä minkäänlaisia tuntemuksia.

Riippuu tilanteesta olenko neutraali vai kateellinen. Mutta en muista että olisin ihan tuntemattoman puolesta erityisesti iloinnut enkä vaan jotenkin käsitä konseptia. Ehkä mulla on joku empatia puute.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en ymmärrä sitä että ollaan iloisia toisten puolesta. Ellei siis ole läheinen ihminen. Olisihan se toki itsellekin ki0vempi että olisi vain iloinen eikä lainkaan kateellinen. Mulla menee niin että jos itsellä menee todella huonosti niin kadehdin enemmän kuin jos asiat on hyvin. Eli juuri kuten sanottiin jos tuntuu että puuttuu jotain ja jollain toisella on.

Jos puhutaan ei-niin läheisestä ihmestä niin koetko silloin sitten negatiivisia tunteita toisten onnesta? Itselleni kaukaisen tuttavan onni ei taas oikeastaan herätä minkäänlaisia tuntemuksia.

Riippuu tilanteesta olenko neutraali vai kateellinen. Mutta en muista että olisin ihan tuntemattoman puolesta erityisesti iloinnut enkä vaan jotenkin käsitä konseptia. Ehkä mulla on joku empatia puute.

Niin, itse en kyllä ymmärrä tuntemattoman puolesta kateuttakaan.

Surkimukset löytävät aina toisensa kirjoitti:

Tämä palsta on yksi masentavimmista vierailla. Käyn aina kokemassa palstan surkeutta ja sitten on ihana palata omaan positiiviseen ympäristöön.

Lahjattomien, laiskojen, saamattomien ja kateellisten tulonsiirroilla elävien vihervassareiden palsta josta menestyjät puuttuvat tyystin.  Henkistä ja fyysistä alaluokkaa.

:DDD juu..."kateellisten tulonsiirroilla elävien..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olettaa että kaikki ovat kateellisia? Onko ap itse näiden kaikkien joukossa ja olettaa siksi näin?

Kysymys oli osoitettu ihmisille jotka ovat muille kateellisia. Eivät kaikki ole, eikä tämä heitä koskekaan. Palstalla on ilmennyt huomattavasti kateutta, jonka vuoksi tein avauksen.

Ap

Palstalla toki on kateutta mutta pitää muistaa että kaikki(julkkisten)  kritiikki EI ole kateutta. Itse en esimerkiksi vaihtaisi paikkaani S.Aallon kanssa mistään hinnasta, en jaksaisi sitä riepottelua. Sama pätee kaikkiin julkisuuteen jostain syystä päässeisiin.

Pitää muistaa että ei se naapurin onni ole itseltä pois.

Ja enpä olisi minäkään Saaran vaatteissa, saatika entäpä Erika Vikmanin tilalla - en todellakaan haluaisi olla edellä mainittujen habituksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olettaa että kaikki ovat kateellisia? Onko ap itse näiden kaikkien joukossa ja olettaa siksi näin?

Kysymys oli osoitettu ihmisille jotka ovat muille kateellisia. Eivät kaikki ole, eikä tämä heitä koskekaan. Palstalla on ilmennyt huomattavasti kateutta, jonka vuoksi tein avauksen.

Ap

Ei kai tämäkin aloitus taas liity Saara Aaltoon?

Minä myönnän olevani monestakin asiasta kateellinen vaikka kenelle, mutta miten se muka sulkee pois sen, ettenkö silti olisi iloinen heidän puolestaan näistä asioista?! En siis saa kateudesta mitenkään negatiivista asiaa itseni kohdalla!

Huhhuh, mikä ketju! En voi lukea enempää kateellisten kommentteja. Tulee huono olo. Järkyttävintä lukea, että joku kadehtii sitä kun ihminen on sinut itsensä kanssa! Juuri tällainen kateus aiheuttaa valtavan määrän kärsimystä ja turhaa tuskaa maailmaan. Meidän pitäisi olla onnellisia jokaisesta ihmisestä joka on sinut itsensä kanssa, ja kannustaa muitakin siihen! Huhuh.

Vierailija kirjoitti:

Minä myönnän olevani monestakin asiasta kateellinen vaikka kenelle, mutta miten se muka sulkee pois sen, ettenkö silti olisi iloinen heidän puolestaan näistä asioista?! En siis saa kateudesta mitenkään negatiivista asiaa itseni kohdalla!

Mulla on sama juttu. Olen välillä kateellinen muille. En kuitenkaan koe, että toivoisin heidän epäonnistuvan. Sen sijaan olan kateellinen siitä, mitä heillä on ja toivon saavani samaa onnea myös itselleni. Esimerkiksi, jos joku on hyvä esiintymään, toivon itseni oppivan samoja taitoja ja yritän ottaa mallia. Kuten täällä joku sanoi, kateus tuntuu mulla useimmiten sellaisena "tuota minäkin haluan" tunteena.

Pakko kuitenkin myöntää, että toisinaan koen myös "mustaa" kateutta. Olen harmissani siitä, että joku onnistuu. Silloin tunnen myös häpeää itseäni kohtaan: Miksi olen näin "pöllö" ja "nolo"? Ehkä sitä hiljalleen oppii eroon vahingollisista kateuden tunteista. Se ei kuitenkaan mene niin, että sen ensiksi tiedostaisi ja "naps", voisi todeta hävinneeksi.  Tarvitaan paljon aikaa ja ajatustyötä, että kateudesta pääsee eroon. Pitää aidosti kokea, että haluaa olla juuri se ihminen, kuka on.

Miten suhtautuisitte tällaiseen, aiheuttaisiko kateutta: Työpaikalle tulisi uusi työntekijä, joka vaikuttaisi olevansa onnellinen ja hyvin tyytyväinen elämäänsä. Paljastuisi, ettei hänellä ole mitään erityistä elämässään, ei miestä, muutamia hyviä hyviä ihmissuhteita, jotain hänelle tärkeitä harrastuksia, hän ei olisi rikas, kaunis tai menestynyt. Olisitteko kateellinen hänelle, koska hän olisi kuitenkin onnellinen?